Sata vuotta sitten helsinkiläinen kaduntallaaja saattoi hieraista silmiään, kun Unioninkadulta Pohjoiselle Rautatienkadulle matkustivat lava-autoissa muun muassa kirahvi, leijona, kameli ja seepra.
Yliopiston eläintieteellinen kokoelma oli muuttamassa yliopiston päärakennuksesta nykyisen Luonnontieteellisen museon (Luomus) tiloihin.
Eläinkulkuetta saapui vuonna 1923 seuraamaan kameran kanssa venäläinen ratsuväenupseeri ja kenraalikuvernöörin adjutantti Ivan Timiriasew. Hän oli innokas valokuvauksen harrastaja ja toimi jonkin aikaa myös lehtikuvaajana.
Timiriasewin kameran ansiosta ihmiset voivat hieraista silmiään saman eläinkuljetuksen nähdessään myös sata vuotta myöhemmin.
Monet kuvan eläinvanhukset on poistettu Luomuksen kokoelmista esimerkiksi tuholaisten takia jo vuosikymmeniä sitten.
Museomestari Janne Granroth paljastaa kuitenkin puhelimessa, että erikoisen kulkueen etualalla matkustava seepra löytyy yhä museon kokoelmista.
Kertoessaan seepran historiasta Granroth yrittää samalla etsiä sitä museon uumenista. Kokoelmia on siivoiltu toukokuun alkupuolella alkaneiden opastettujen kellarikierrosten vuoksi. Siksi seepra on hukassa.
Seepra on Granrothin mukaan saapunut Suomeen Amsterdamista vuonna 1866. Ikää sillä on siis reippaasti yli sata vuotta.
”Sitä ennenkin se on todennäköisesti ollut matkalla useita vuosia.”
Amsterdamissa täytetyn seepran on myynyt paikallinen eksoottisten eläinten kauppias G.A. Frank. Hän kauppasi eläimiä museoihin ympäri Eurooppaa. Luomuksen seepra on alalajinsa perusteella päätynyt Frankin käsiin eteläisestä Afrikasta.
Alkuperä käy Granrothin mukaan järkeen, koska Alankomailla on siirtomaahistoriaa Etelä-Afrikassa 1600-luvulta asti.
Muuton jälkeen täytetyt eläimet olivat esillä Eläintieteellisessä museossa.
Vaikka seepravanhus ei vedä ulkoisesti vertoja nykyisille täytetyille eläimille ja vähintään 157 vuoden ikä alkaa painaa, seepra on Granrothin mukaan korkean ikänsä takia arvokas.
Eläinten täyttäminen on kehittynyt vuosien varrella paljon. Granroth arvelee, että merkittävin muutos konservoimisessa on tarkkuuden lisääntyminen.
”150 vuotta sitten eläimen mittaaminen ei ollut samalla tavalla osa prosessia. Silloin täyttäjä sai suolatun kuivan nahan jostain kaukomailta. Täyttäjä ei ollut välttämättä koskaan nähnyt seepraa edes kuvassa.”
Eläimelle tehtiin keinoruho suurin piirtein nahan mittojen mukaan.
Yli sata vuotta sitten täytetty seepra ei ole mitoiltaan niin tarkka kuin nykyiset täytetyt eläimet.
Luonnontieteellisen museon seepravanhuksen sisuksista Granroth arvelee, että rautainen kehikko ja luonnonmateriaalitäytteet pitävät eläintä pystyssä. Luomuksen ylikonservaattori Ari Puolakoski taas muistelee, että seepralla on puupää.
Nykyään täytettävistä eläimistä otetaan Granrothin mukaan kymmeniä mittoja, ja luonnontieteellisen alan konservaattorin täytyy tuntea eläinten anatomia tarkasti.
”Täytetyissä trooppisissa lyhytkarvaisissa eläimissä näkyy nykyään suunnilleen verisuonet”, Granroth kertoo.
”Ehkä tässä on myös sellainen filosofisempi taso, että nykyään eläin on yksilö eikä vain geneerinen lajinsa edustaja.”
Lopulta seepran nykysijainniksi paljastuu museon pihalla oleva varastokontti. Puupään ja muiden vanhojen täyttämismenetelmien takia eläin on painava ja sen siirtämiseen tarvitaan useampi raavas konservaattori.
Yli 150 vuoden ikä välittyy seepran olemuksesta. Nahassa on turvan kohdalla komea halkeama, ja vatsasta pilkistävät seepran olkiset sisukset.
Samassa iässä kenen tahansa nahka olisi varmaan halkeamispisteessä.
Seepravanhuksen nahka on halkeillut ja siinä on runsaasti kulumaa.
Muutettuaan Luomuksen tiloihin seepra on ehtinyt sadassa vuodessa nököttää useissa näyttelyissä. Viimeisimpänä se on ollut esillä museon historiaa esittelevässä näyttelyssä.
Granroth kertoo, että kun museon historianurkkaus muuntautui pop up -parveksi, seepra siirtyi varastokokoelmiin. Seepran tulevaisuutta ei osaa arvailla kukaan, mutta kokoelmista se ei ole lähdössä minnekään.
Vuosisata sitten Luomukseen muuttaneet eläimet merkitsevät myös koko museon 100-vuotisjuhlaa. Toukokuussa alkoivat juhlavuoden kunniaksi opastetut kierrokset museon kellarikerroksissa, ja kesäkuun alussa avataan juhlanäyttely.
