Haaveiden kääntöraide -elokuvan ohjaaja Janne Koivula seisoo Herttoniemen metroaseman viereisellä aukiolla. Tällä paikalla hän tapasi miesjoukon, jota ryhtyi seuraamaan kameroineen.

Kääntöraiteella

Dokumenttielokuva Haaveiden kääntöraide kertoo alkoholistiporukan päivärutiineista Itä-Helsingissä. Lähes joka päivä miehet kokoontuvat Herttoniemeen, josta ajetaan metrolla Vuosaaren Alkoon.


| Päivitetty

On tavallinen tiistaiaamu Herttoniemen metroasemalla. Ihmiset nousevat bussista, laskeutuvat alas laitureille ja nousevat juniin. Ulkona sataa tihuttaa.

Odotamme bussia numero 84, sillä elokuvan päähenkilön pitäisi tulla sen kyydissä Laajasalosta. Minuutit kuluvat, sitten kymmenet. Miestä ei näy eikä kuulu.

”Hänen elämänsä ei ole niin porvarillista”, sanoo ohjaaja Janne Koivula.

Koivula on ohjannut dokumenttielokuvan Haaveiden kääntöraide. Siinä esiintyvän Tapio Palmin kanssa on sovittu haastattelu metroasemalle.

Palm ei kuitenkaan paikalle saavu eikä vastaa puhelimeen.

”Kyllä Tapsa yleensä tulee, kun on sovittu”, Koivula rauhoittelee, mutta alkaa sitten pohtia ääneen:

”Mikähän päivä tänään on? Ovatkohan sosiaalituet juuri tulleet ja Tapsalla ryyppy päällä?”

Haaveiden kääntöraide kertoo kolmesta itähelsinkiläisestä miehestä, joita Koivula seurasi runsaan vuoden ajan. Herttoniemen metroasema on elokuvan keskeinen tapahtumapaikka.

Kun Palmiin ei saada yhteyttä, istuudumme Koivulan kanssa aseman penkeille keskustelemaan elokuvasta.

Roihuvuoressa asuva Koivula odottaa usein Herttoniemen metroasemalla bussia. Niin hän teki myös vuonna 2016, kun hän kiinnitti huomionsa alkoholisoituneisiin miehiin, jotka oleskelivat asemarakennuksen vieressä olevalla aukiolla.

”Samat kaverit olivat siinä usein. He olivat ottaneet tilan haltuunsa, ja heillä näytti olevan aikaa toisilleen.”

Moni kääntyisi pois juopporemmin nähdessään, mutta Koivulan ammatillinen kiinnostus heräsi. Monikameraohjaajaksi kouluttautunut Koivula teki tuolloin freelance-töitä Ylelle leikkaajana.

Hän päätti mennä juttelemaan miesten kanssa.

”Varmaan siihen liittyi se, että olen parantumaton Itä-Helsinki- ja metronostalgikko”, Koivula sanoo.

”Kävin muutaman kerran keskustelemassa heidän kanssaan ilman kameraa ennen kuin ehdotin kuvaamista. He suostuivat. Oli yllättävää, kuinka luonnollisia ja avoimia he olivat kameran edessä.”

Tapio Palm Herttoniemen metroaseman aukiolla. Kuvakaappaus Haaveiden kääntöraide -elokuvasta.

Porukan ytimeen kuuluivat Palmin lisäksi Toni ja Aksa. Miehet tapasivat Herttoniemessä lähes joka aamu kello 9.20. Aamurutiiniin kuului metromatka Vuosaareen, jossa mentiin Alkoon.

Siellä katsottiin, kenellä oli rahaa ja kuka oli riittävän selväpäinen mennäkseen ostoksille. Kun viinat oli hankittu, palattiin metrolla Herttoniemeen.

Järjestelmällisyys hämmästytti Koivulaa.

”Heidän elämänsä oli yllättävän hallittua ja aikataulutettua. He eivät esimerkiksi matkustaneet pummilla vaan ostivat lipun.”

Tätä rallia Koivula sekä elokuvan tuottajaksi ja toiseksi kuvaajaksi ryhtynyt Jari Kokko alkoivat tallentaa vuonna 2017. Porukkaa kuvaajat tapasivat kahdesta neljään kertaa viikossa.

Kavereilleen Koivula ei aluksi kehdannut sanoa, että vietti suuren osan aamuistaan alkoholistien kanssa metroasemalla.

”Siinä olisi voinut tulla kommenttia, että mitähän Janne, jos menisit töihin.”

Dokumentin valmistumiseen meni vuosia. Aluksi elokuvalla ei ollut rahoitusta, mutta sitten Taiteen edistämiskeskukselta tuli sen verran tukea, että elokuvaan saatiin palkattua värimäärittelijä ja äänisuunnittelija.

Jari Kokko, joka on tunnettu dokumenttiohjaaja, sai vietyä projektia eteenpäin.

Ensi-iltansa Haaveiden kääntöraide sai yhteiskunnallisia elokuvia esittävällä Kettupäivillä syksyllä 2022. Keskiviikkona 24. toukokuuta elokuva esitetään myös elokuvateatteri Orionissa Helsingissä.

Koivulalle pitkä kuvausrupeama oli monella tapaa silmiä avaava. Hänen piti jatkuvasti miettiä eettisiä kysymyksiä siitä, mitä hänellä oli oikeus elokuvassa näyttää ja mitä ei.

Elokuvasta piti jättää pois paljon rankkoja kohtia.

”Oli sairaalareissuja, ja miesten kavereitakin kuoli kuvausten aikana. Sen verran miehet myös joivat, että on pieni ihme, että kaikki kolme ovat yhä hengissä”, Koivula sanoo.

Toisaalta alkoholismi kehysti miesten elämää, joten se piti näyttää.

”Alkoholismi on eräänlainen suojanaamio. Halusin mennä sen taakse ja näyttää, mitä miehet ajattelivat ja kokivat”, Koivula sanoo.

Ohjaajalle myös selvisi, miksi hänen kuvaamansa alkoholistit liikkuivat niin pienellä alueella: Tapsa, Aksa ja Toni viettivät aikaansa lähinnä aukioilla ja junissa.

”Ei-kaupalliset tilat ovat kaupungissa huomattavasti vähentyneet. Niistäkin vähistä järjestysmiehet joskus hätistivät pois, vaikka porukka käyttäytyi yleensä hyvin.”

Janne Koivula seurasi Tapio Palmin, Tonin ja Aksan metromatkoja Herttoniemestä Vuosaareen ja takaisin runsaan vuoden ajan.

Haastattelu on ohi, ja Janne Koivula lähtee Ylen studioille Pasilaan. Editoitavana on edellisenä päivänä Upinniemessä kuvattu jumalanpalvelus.

Koivula työskentelee Kirkon viestinnässä ja ohjaa Ylellä esitettäviä jumalanpalveluksia.

Pian Koivula lähettää tekstiviestin: syy Palmin poissaoloon on se, että tämä on joutunut sairaalaan. Sinne voi kuitenkin soittaa.

Tapio Palm, 52, vastaa puhelimeen pirteän kuuloisena ja selvinpäin. Hän kertoo saneensa jalkaan syvän haavan, joka on tulehtunut.

Palm sanoo olevansa tyytyväinen elokuvaan. Kuvaukset toivat vaihtelua arkeen, ja lopputulos on hänen mielestään rehellinen.

”Ei ole ihan tavallista, että joku haluaa kuvata meitä alkoholisteja”, Palm sanoo.

”On hienoa, että näytetään elämästä sitäkin puolta. Ettei tässä maassa kaikilla mene hyvin.”

Palmin tie kohti alkoholismia alkoi vuonna 2004, kun hänen vaimonsa kuoli aivokasvaimeen. Kuolema tuli Palmille täytenä yllätyksenä.

”Ei se mulle kertonut siitä kasvaimesta mitään. Mä vaan ihmettelin, että miksi se syö koko ajan niin paljon särkylääkkeitä.”

Pariskunta asui Vantaalla Malminiityssä, jossa surevan lesken oli helppo luisua ”juoppopiireihin”.

”Paljon siellä liikkui kiljua, ja kuningas alkoholi otti vallan. Nyt suurin osa niistäkin kavereista on jo kuollut.”

Tapio Palm metrossa. Kuvakaappaus Haaveiden kääntöraide -elokuvasta.

Kun Palmin isä kuoli vuonna 2018, Palm muutti tämän asuntoon Laajasaloon. Herttoniemen metroasemalta löytyi samanmielisten miesten porukka.

”Me suunniteltiin aina edellisenä päivänä, mitä tehdään, minne mennään ja kenellä on rahaa ostaa viinaa”, Palm sanoo.

”Viime aikoina mä olen tehnyt reissuja junalla Keravalla ja takaisin. Siinä kuluu tunti maisemia katsellessa, ja on hyvää aika ottaa hapanta.”

Palm kertoo, että hänellä menee nyt vähän paremmin kuin elokuvaa kuvattaessa. Silloin porukan jäsenillä meni lujaa, eikä kenelläkään ollut töitä.

Ei Palm enää kuvittele palaavansa normaaliin työelämään, mutta hän sanoo olevansa kiinnostunut tekemään jotakin hyödyllistä, kuten vapaaehtoistyötä.

Elämä hymyilee myös ihmissuhteissa: Palmilla on uusi naisystävä.

Haaveiden kääntöraide esitetään elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15 ) keskiviikkona 24. toukokuuta kello 19. Mukana näytöksessä on myös Aleksi Pohjavirran dokumentti A Good Day to Die.

Oikaisu 19.5. kello 8.42: Osassa juttua mainittiin Haaveiden kääntöraiteelle virheellinen esityspäivämäärä 25. toukokuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat