Lauri Laine, 20, rakentaa upeaa pienoismallia kuvien pohjalta, mutta törmäsi outoon ongelmaan: Arkisia paikkoja on valokuvattu Suomessa aivan liian vähän - Hyvinkää | HS.fi
Hyvinkää|HS Hyvinkää

Lauri Laine, 20, rakentaa upeaa pienoismallia kuvien pohjalta, mutta törmäsi outoon ongelmaan: Arkisia paikkoja on valokuvattu Suomessa aivan liian vähän

Parikymppinen Lauri Laine rakentaa eeppistä miniversiota Hyvinkään rautatieasemasta. Puuttuvat kuvat vuosituhanteen vaihteelta uhkaavat kuitenkin projektin valmistumista.

Lauri Laine kaipaa kuvia Hyvinkään rautatieasemasta vuosituhanteen vaihteelta pienoisrautatieprojektia varten.

Julkaistu: 7.5. 11:10

Pornaisista kotoisin oleva Lauri Laine, 20, kiinnostui pienoisrautateistä ensimmäistä kertaa kymmenenvuotiaana vuonna 2010. Hämeenlinnassa asuvilla sukulaisilla oli pienoisrautatie ja se tempaisi mukaan.

”Tykkään tässä harrastuksessa siitä, että siinä saa hyödyntää omaa luovuutta ja pääsee luomaan mieleisiä yksityiskohtia. Kun pienoisjunilla ajaa, pääsee vähän samanlaiseen tunnelmaan kuin jos olisi matkustajana junassa.”

Vuosien varrella Laineen innostus on aaltoilut ja välillä harrastus on ollut tauolla. Hän on myös vaihdellut eri pienoisrautatieteemojen välillä ja kokeillut vähän kaikenlaista aina suomalaisista malleista saksalaisiin.

Viime vuoden loppupuolella kipinä syttyi jälleen, kun Laine ryhtyi toteuttamaan uutta pienoisrautatieprojektia.

”Tarkoitus on rakentaa pienoismalli Hyvinkään rautatieasemasta ja sen lähiympäristöstä näyttämään siltä kuin se näytti vuosituhannen vaihteessa. Ajattelin, että teema voisi olla sopiva, koska se kuvastaa sitä aikaa kun itse synnyin.”

Laine valitsi juuri Hyvinkään, koska entinen tyttöystävä asui Hyvinkäällä. Tästä syystä siellä tuli liikuttua paljon ja paikasta on lämpimiä muistoja. Matka sinne taittui myös luonnollisesti junalla, ja juuri rautatieasemalla pari tapasi usein.

Projekti osoittautui kuitenkin odotettua hankalammaksi.

Vanhemmilta vuosikymmeniltä löytyy kyllä jonkin verran museoiden digitalisoituja arkistokuvia. Digikameroiden ja älypuhelimien myötä lähihistoriaa on ahkerasti tallennettu. Mutta juuri vuosituhanteen vaihde tuntuu putoavan välistä.

Netistä löytyi muutama kuva, joilla pääsi alkuun. Mutta edelleen osa asemamiljööstä tältä ajankohdalta on jäänyt pimentoon.

”Puuttuvia palasia on useita. Esimerkiksi aseman ja postitalon väliseltä osuudelta ei ole kuvia tältä ajalta, eli se, missä on nyt pyöräkatoksia. Ja myös se kohta, missä mennään Hämeensillalta rappusia alas.”

Näiden lisäksi Laine kaipaa kuvia myös asemarakennuksen takaa Riihimäen suuntaan, eli nykyiseltä parkkialueelta, sekä aseman pohjoisella puolella sijaitsevan kävelysillan takana olevista raidejärjestelyistä.

Kun Lauri Laineen pienoisrautatie on valmis, tarkoituksena on tuoda se näytille muun muassa Hyvinkäällä sijaitsevaan Suomen rautatiemuseoon.

Laine on yrittänyt kaikilla keksimillään keinoilla metsästää kuvia. Hän kyseli jo puoli vuotta sitten erilaisissa Hyvinkään paikallisissa Facebook-ryhmissä kuvia ja kertoi projektistaan. Muilta pienoisrautatie- ja rautatieharrastajiltakaan ei ole toistaiseksi löytynyt. Eikä mistään muualtakaan.

”Olen myös kysynyt Hyvinkään paikallislehdeltä Aamupostilta, Hyvinkään kaupunginmuseolta, Suomen rautatiemuseolta ja valtion rautatieltä. Materiaalia vaan on niin vähän vuosituhanteen vaihteesta.”

Nyt projektia on mahdoton saada valmiiksi, ainakaan alkuperäisen vision mukaan. Tarkoituksena kun on toteuttaa mahdollisimman autenttinen pienoismalli.

”Kuvien saaminen on tärkeää, että pystyisi tekemään tämän loppuun. Jos joutuu soveltamaan ja keksimään ratkaisuja, koko ajatus kärsii. Jos rakennukset ovat uusia tai erilaisia, sen kyllä tunnistaa. Varsinkin ne ihmiset, jotka ovat olleet siihen aikaan vaikkapa työmatkaliikenteessä, kyllä muistavat minkälainen se on silloin ollut.”

Pienoisrautatieprojekti on Lauri Laineelle myös eräänlainen rakkauden osoitus entiselle tyttöystävälle, joka asuu Hyvinkäällä. Pari tapasi usen asemalla.

Laine toivoo, että kuvia näiltä ajoilta vielä jollain tapaa löytyisi. Ehkä jollain Helsingin Sanomien lukijalla sattuisi niitä olemaan kotonaan?

Jos kuvia ilmaantuu ja Laine saa projektinsa valmiiksi, tarkoituksena on että pienoismalli pääsee esille erilaisiin näyttelyihin ja tapahtumiin, esimerkiksi Hyvinkäällä sijaitsevaan rautatiemuseoon.

”Jos lukija vielä antaa kuvan käyttöoikeudet, kuvakin tulisi mukaan näihin näyttelyihin ja tapahtumiin pienoismallin yhteyteen. Näin ihmiset voisivat nähdä mitä olen mallissa yrittänyt hahmotella.”

Laineen kaltaiset pienoisrautatieharrastajat kuuluvat vähemmistöön. Suurin osa on nimittäin keski-ikäisistä ylöspäin. Tapani Laakso aloitti harrastuksen vuonna 1956 ja kertoo, että yli 60 vuoden aikana on tapahtunut selkeä muutos.

”Tämä on ukkoutunut. Nuoria on hirveän vaikea saada mukaan nykyisin. Sanoisin, että keski-ikä näyttelyissä ja tapahtumissa on varmasti päälle 70 vuotta. Itsekin olen jo 77-vuotias”, kertoo Laakso.

Tarkkaa harrastajamäärää on Laakson ja monen muun harrastajan mielestä hankala saada. Facebookissa on pienoisrautatieharrastajien ryhmä, johon kuuluu tällä hetkellä lähes tuhat jäsentä. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan käytä Facebookia.

Suomessa on erilaisia pienoisrautatiekerhoja ja näiden jäsenmäärät vaihtelevat muutamasta jäsenestä aina satoihin. Mutta sekään ei kerro koko totuutta.

”Olen vuosien varrella tehnyt sellaisen havainnon, että tällä alalla on paljon kaappiharrastajia. Minäkin olin aikaisemmin sellainen, etten kertonut kenellekään tästä harrastuksestani.”

Miksi?

”Itse olen tulkinnut sen niin, että monella on vain itsekritiikki niin kova. Harrastajia on monenlaisia ja jotkut ovat niin uskomattoman tarkkoja, että heidän malleissaan jokainen niitti näkyy. Kun tällaisia näkee, voi tulla asenne, että en kehtaa tuoda omaa mallia minnekään, kun ei se ole yhtä hyvä kuin tuo”, pohtii Laakso.

”Itse jos teen mallin niin kaikki varmasti voivat tunnistaa paikan, muttei se ole millilleen tehty.”

Järvenpäässä nuoria harrastajia on saatu mukaan seurakunnan järjestämän pienoisrautatiekerhon kautta. Vuosikymmeniä toiminut kerho kuitenkin lakkautetaan nyt, sillä tilat ovat menossa remonttiin. Toiminta on muutenkin hiipunut viime vuosien aikana.

”Nuorilla on nykyisin niin valtavasti kilpailevaa tekemistä. Kaksi viimeistä vuotta toiminta on ollut aika varovaista, mutta muutamia nuoria on kuitenkin vielä käynyt. He ovat olleet 7-vuotiaista parikymppisiin”, kertoo kerhoa 35 vuotta mukana vetämässä ollut Jyrki Vaara.

Harrastajat ovat lähinnä poikia ja miehiä.

”Tyttöjä on ehkä ollut viisi prosenttia porukasta. Heidän harrastaminen oli vähän erilaista, he tykkäsivät rakentamisesta ja näistä pienoismaailmoista kun taas pojat keskittyivät enemmän siihen ajamiseen. Hyvin nämä kuitenkin sekoittuivat”, kertoo Vaara.

Kilpaileva tekeminen on yksi syy miksi pienoisrautatiet eivät enää houkuttele niin paljon nuoria. Toinen voi olla raha, arvioi Tapani Laakso. Mikäli omia malleja haluaa ostaa harrastus ei ole halvimmasta päästä.

”Jos vaikka perheen isä ei ole itse harrastanut, niin hyvin harva ymmärtää miksi laittaisi tuhat euroa leluun, joka kulkee lattialla.”

Kun tietyn aikakauden on valinnut, Tapani Laakson mukaan on oltava tarkka, ettei pienoismalliin eksy sellaisia yksityiskohtia, joita ei siihen aikaan vielä ollut olemassa. Kuvassa Laakson pienoismalli 1950-luvun Vesijärven satamasta.

Kolmas syy voi olla tilanpuute. Kaupungistumisen myötä yhä useampi asuu tiiviimmin. Pienoisrautatiet ovat valtavia, eikä ihan pienimpiin koteihin mahdu. Esimerkiksi Lauri Laineen Hyvinkään pienoismalli on 3,5 metriä pitkä.

”Joo, ei nämä ihan kaikkiin yksiöihin mahdu. Itse asun maatilalla ja säilytän näitä suuressa varastohallissa.”

Tapani Laaksolla taas on mökillä oma verstas.

”Jos ei ole muuta tekemistä niin olen siellä. Se on mukavaa puuhaa, tärkeä harrastus tämä on ollut minulle.”

Vaikka harrastus on Laaksolle ollut tärkeä, omista lapsista tai lapsenlapsista ei ole löytynyt innokasta manttelinperijää.

”Karmealta se tuntuu se ajatus, että minne nämä minun radat sitten joutuvat kun meikäläisen aika loppuu. Sitä ei yhtään parane ajattelee, ikävältä se tuntuu. Mutta muutaman nimen olen tytöilleni antanut, sellaisia nuorempia harrastajia, joille radat saisi sitten lahjoittaa.”

Onko sinulla kuvia Hyvinkään asemasta, lähetä niitä toimitukseen osoitteeseen jael.nyman@hs.fi.

Hyvinkää - luetuimmat

Luitko jo nämä?