Kun Helsingin eliitiltä menivät hermot, se lähti hiljaiseen jugendlinnaan – Sen lepotuoleilla saattoi sata vuotta sitten makoilla niin ministeri kuin missikin - Hyvinkää | HS.fi

Kun Helsingin eliitiltä menivät hermot, se lähti hiljaiseen jugendlinnaan – Sen lepotuoleilla saattoi sata vuotta sitten makoilla niin ministeri kuin missikin

Hyvinkään parantola oli Suomen ensimmäinen muille kuin keuhkotautisille tarkoitettu hoito- ja lepopaikka. Parantolassa lepäilivät muun muassa Anna Ahmatova, Eino Leino ja Hugo Simberg.

Hyvinkään parantolan uusi päärakennus valmistui vuonna 1906. Rakennuksen suunnitteli Lars Sonck. Kuva 1900-luvun alusta.

8.9.2020 2:00 | Päivitetty 8.9.2020 6:27

Venäläinen yläluokka ja helsinkiläinen sivistyneistö suuntasi aikoinaan hoidattamaan itseään kaikista maailman paikoista Hyvinkäälle.

Kaupungissa sijaitsi parantola, josta muistuttavat yhä Parantolan kaupunginosa ja Parantolankatu.

Helsinkiläinen neurologi Jarl Hagelstam päätti perustaa parantolan, joka avattiin vuonna 1896. Parantola oli Suomen ensimmäinen muille kuin keuhkotautisille tarkoitettu hoito- ja lepopaikka.

Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian apulaisprofessori Anu Lahtinen kertoo Hagelstamin perustaneen parantolan Hyvinkäälle, koska harjumaisessa ympäristössä oli parempi ilmanlaatu kuin pääkaupungissa. Hyvinkää sijaitsi myös hyvien liikenneyhteyksien varrella.

Parantolan toiminta alkoi arkkitehti Magnus Schjerfbeckin suunnittelemassa puisessa päärakennuksessa ja Karl Hård af Segerstadin suunnittelemassa kylpylärakennuksessa.

Hyvinkään parantolan ensimmäisenä päärakennuksena toimi puuhuvila, jonka suunnitteli Magnus Schjerfbeck. Kuva 1910-luvulta.

Lahtisen mukaan Hagelstam markkinoi Hyvinkään parantolaa kulttuurijulkaisuissa. Julkaisuissa kerrottiin muun muassa, että parantolassa voidaan hoitaa heikkoutta, hysteriaa, päänsärkyä, reumatismia, sydänvaivoja ja unettomuutta.

”Parantolan asiakkailla oli mahdollisuus keskustella lääkärin kanssa ja saada hoitoja kylpylässä. Ohjelmassa oli myös rauhallista liikuntaa ja terveellistä ruokaa.”

Parantolassa oli tarkoitus muutenkin rauhoittua. Asiakkaita muun muassa opastettiin, että maailman tapahtumia voi seurata jaksamisen mukaan.

Lahtinen kertoo parantolan toiminnassa korostetun hermojen hoitamista. Hänen mielestään parantola ei kuitenkaan ollut mielisairaala.

”Ehkä parantolassa käyntiä voisi verrata johonkin rauhalliseen paikkaan, retriittiin, menemiseen.”

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa parantolassa oleskeli pääasiassa kotimaisia asiakkaita, joista suurin osa oli Helsingistä. Asiakkaissa oli paljon kulttuuri-ihmisiä. Esimerkiksi kirjailija Aino Kallas hakeutui parantolaan sen jälkeen, kun hän oli pettynyt rakkaudessaan.

Hugo Simberg vuonna 1912.

Parantolan säilyneistä potilas- ja tilikirjoista selviää myös, että taidemaalari Hugo Simberg oli Haavoittunut enkeli -taideteoksen valmistumisen jälkeen vuonna 1907 parantolassa.

Jarl Hagelstam lopetti vuonna 1900 parantolan ylilääkärinä muutettuaan takaisin Helsinkiin. Uutena ylilääkärinä aloitti J.W. Sandelin, joka jatkoi tehtävässä talvisotaan vuoteen 1939 saakka.

1900-luvun ensimmäisinä vuosina Hyvinkään parantolan toiminta laajeni sen suosion kasvaessa. Arkkitehti Lars Sonck suunnitteli jugendlinnan parantolan uudeksi päärakennukseksi vuonna 1906.

Jugendlinnaa laajennettiin vuosina 1914 ja 1917 Sonckin suunnitelmien mukaisesti.

Hyvinkään parantolan ylilääkäri J.W. Sandelin perheineen. Kuva otettu 1910-luvulla.

Hyvinkään parantolan palveluskuntaa ja potilaita ruokailemassa vuonna 1908.

1910-luvulla alkoi kukoistuskausi, kun venäläinen yläluokka hakeutui Hyvinkäälle hoitoon.

”Ensimmäinen maailmansodan alkaessa venäläiset eivät päässeet eurooppalaisiin matkakohteisiin ja hakeutuivat siksi Hyvinkäälle hoidattamaan itseään.”

Hyvinkään parantolassa lepäili tuolloin paljon ylempää venäläistä virkamieskuntaa sekä Pietarin sivistyneistöä.

Vieraskirja kertoo esimerkiksi venäläisen kirjailija-runoilija Anna Ahmatovan hoidattaneen itseään Hyvinkäällä lokakuussa 1915. Ahmatova kirjoitti Hyvinkäälle päivätyn runon ”Joka ilta”. Marja-Leena Mikkolan suomentama teksti on alla:

”Joka ilta saan häneltä kirjeen

kuin nuori morsian,

vastauksen kirjoitan

kun yö on langennut.

”Olen valkean kuoleman vieraana täällä

missä tie johtaa pimeään.

Älä kalleimpani tee koskaan pahaa

maan päällä yhdellekään.”

Suuri kirkas tähti seisoo

kahden puun rungon välissä.

Tyynesti se lupaa minulle,

että uneni käyvät toteen.”

Venäläisiä asiakkaita ei ollut Hyvinkään parantolassa enää vuoden 1917 jälkeen yhteiskunnallisen tilanteen kiristyttyä.

Tilalle tulivat suomalaiset.

Helsinkiläinen sivistyneistö löysi jälleen tiensä Hyvinkäälle. Kirjailijoista parantolassa hoidatti 1920-luvulla itseään muun muassa kirjailija-runoilija Saima Harmaja.

Harmaja kuvaili päiväkirjassaan tunnelmiaan Hyvinkään parantolassa 13. lokakuuta 1929 näin:

”Sunnuntai. Pilvet peittivät taivaan. On aivan tyyntä. Ja niin hiljaista, kuin olisi kaikki elämä kuollut pois. Vain kirkonkellot soivat kaukaa syyttäen, kutsuen, pakottaen ajattelemaan. Ne hermostuttavat minua. En tahdo ajatella. Näin kun makaan leposohvalla pieluksien välissä ja hento pitsi liittyy hitaasti valkeaan nenäliinaan, on paljon parempi.”

Parantolassa ollessaan Harmaja tapasi kirjailija Mika Waltarin. Waltari oli tullut Hyvinkäälle tapaamaan äitiään, joka asui avomiehensä Kalle Uusitalon kanssa parantolan vieressä.

Tapaaminen Waltarin kanssa ei välttämättä parantanut Harmajan vointia. Näin Harmaja kuvaili tapaamistaan Waltarin kanssa päiväkirjassaan 5. marraskuuta 1929:

”Mika [Waltari] oli täällä. Hän luki runoni. Ei hän haukkunut minua. Hän vain sanoi, että kirjoitin liian pehmeästi.… Tavallaan hän oli minulle pettymys. … Hän ei enää voi auttaa minua. Olen kasvanut. Minun täytyy itse, yksin kasvaa runoilijaksi. Ja minä teenkin sen.”

Hyvinkään parantolan potilas- ja tilikirjat kertovat, että parantolassa hoidattivat itseään muun muassa kirjailija Eino Leino, ministeri Hjalmar Procopé ja vuosina 1925-1931 tasavallan presidenttinä toimineen Lauri Kristian Relanderin rouva Signe Relander. Parantolassa kävi myös Miss Euroopaksi vuonna 1934 valittu Ester Toivonen.

Hyvinkään parantolassa hoidatti itseään myös kirjailija Eino Leino.

Asiakkaat viettivät aikaansa pääasiassa parantola-alueella, heitä ei näkynyt Hyvinkään katukuvassa. Ohjelmassa saattoi olla vierailuja lähiseudun kartanoihin, esimerkiksi matka Kytäjän kartanoon taittui rautatietä pitkin.

”Hoitojen kesto oli yleensä viikosta muutamaan viikkoon. Venäläiset asiakkaat olivat parantolassa pitempään.”

Hyvinkään parantola muutettiin sotilassairaalaksi sodan uhan kasvaessa lokakuussa 1939. Parantolan päärakennus vaurioitui pahasti venäläisten pommituksessa talvisodassa vuoden viimeisenä päivänä 1939.

Talvisotaan päättyi Hyvinkään parantolan toiminta, kun J.W. Sandelin ei enää talvisodan jälkeen halunnut jatkaa parantolan toimintaa.

”J.W. Sandelin oli jo iäkäs, eikä jaksanut edistää parantolan toimintaa. Parantolan lopettaminen johtui varmasti myös siitä, että sen tuotto oli 1930-luvun lopulla huono. Arveltiin myös, ettei Hyvinkään ilmasto ole enää niin hyvä, kun alueelle oli tullut lisää teollisuutta. Tämäkin saattoi vaikuttaa lopettamispäätökseen”, Lahtinen toteaa.

Invalidisäätiö osti vuonna 1940 parantolan ja kunnosti päärakennuksen. Vuonna 1952 rakennus siirtyi Hyvinkään kaupungille ja tiloissa toimi Hyvinkään sairaala.

Vuodesta 1975 lähtien parantolan entinen päärakennus on ollut osa kaupungin terveyskeskusta.

Hyvinkään parantolan entinen päärakennus on nykyisin osa terveyskeskusta. Kuva vuodelta 1996.

Jutun lähteenä on Lahtisen haastattelun lisäksi käytetty Hyvinkään kaupungin nettisivujen kirjoitusta Hyvinkään parantolan historiasta, Lahtisen Hyvinkää-aiheista bogia ”Hyvinkään harjumailta”, Saima Harmajan teosta ”Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa” ja Helsingin Sanomien arkistojuttuja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat