Helene Schjerf­beckin kasvot ilmestyivät kerros­talon seinään

Hyvinkääläisen 60-luvun talon julkisivuremontissa talon seinään ideoitiin erityislaatuinen muraali. Sitä ei ole toteutettu perinteisin menetelmin.

Taiteilija Helene Schjerfbeckin omakuva koristaa nyt suojellun hyvinkääläisen talon kulmaa.

13.1. 11:27

Julkisivultaan suojeltu 1960-luvun hyvinkääläistalo sai seinälleen erityislaatuisen muraalin.

Tunnettua taiteilijaa Helene Schjerfbeckiä esittävä muraali paljastui pikkuhiljaa loppuvuodesta. Muraali on toisinto vuonna 1862 syntyneen taiteilijan omakuvasta.

Nyt koko komeus on nähtävillä osoitteessa Riihimäenkatu 2.

Tällä samaisella paikalla sijaitsi aikanaan puutalo, jossa itse taiteilija Schjerfbeck asui. Talo on jo purettu aikaa sitten, mutta samalle paikalle pystytetty kerrostalo kunnioittaa taiteilijaa muraalilla.

Muraali ei syntynyt tavanomaisella tavalla, eli siten, että se olisi maalattu talon seinään.

Julkisivuremontin yhteydessä tehty muraali synnytettiin jo tehtaalla. Kuva painettiin siellä kivilevyihin, ja levyt tuotiin sellaisina paikalleen.

”Olin omassa mielessäni hyväksynyt, että jos talon kulma jätettäisiin valkoiseksi ilman mitään katseenvangitsijaa, niin ei se olisi minkään näköinen”, sanoo taloyhtiön puheenjohtaja Esko Mäkinen.

Schjerfbeckin vuonna 1915 valmistunut omakuva valikoitui noin 4 leveään talon kulmaan mittasuhteidensa ansiosta.

”Se kävi siihen kulmaan kuin nenä päähän.”

Julkisivuremontti muraaleineen oli Mäkisen mukaan osoitus tapahtumaketjusta, jossa kaikki tekivät saumatonta yhteistyötä.

Projektissa oli mukana pökerryttävä määrä osapuolia, muun muassa kaupunki, taloyhtiö, rakennuttaja, kivilevytehdas, arkkitehdit, julkisivukonsultit sekä paikallinen ulkomainontaa tekevä yritys.

”Ilman kaikkia mukana olleita palikoita, homma ei olisi toiminut”, Mäkinen sanoo.

Hän kertoo, että muraali on herättänyt kiinnostusta hyvinkääläisissä. Muraalia on käyty valokuvaamassa, ja uusi aalto iltakuvaajia saapui, kun muraaliin saatiin vielä valaistus.

Mäkinen toivoo, että kulttuurihistoriallisia elementtejä hyödynnettäisiin laajemminkin kaupunkisuunnittelussa.

”Mielestäni jos rakennuspaikalla on kulttuurihistoriallista painoarvoa, sitä kannattaisi vaalia. Näitä elementtejä voisi sitten käyttää ympäristöä elävöittävästi”, Mäkinen sanoo.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat