Kauhu valtaa italialaisen pitopalvelun, kun pöytään istuu hääseurue Suomesta

Italialaisissa ja suomalaisissa häissä on muutamia pieniä mutta oleellisia eroavaisuuksia. Italiassa morsian saa esimerkiksi myöhästyä vihkimisestä vaikka puoli tuntia ja kakun kanssa tarjotaan kuohuviiniä.

”Kahvi tulee vasta sen jälkeen yksinään, koska se on pieni espresso. Pitopalvelulle pitää aina erikseen selittää, jos halutaan tehdä Suomen tyyliin ja tarjoilla kahvi kakun kanssa”, sanoo hääsuunnittelija Mari Mattilahttps://www.hs.fi/haku/?query=mari+mattila.

Italialaiset myös viihtyvät ruokapöydässä pitkään, jopa kuusikin tuntia. Ruokailu on myös äänekästä.

”Pitopalvelulle pitää selittää, miksi suomalaiset ovat niin hiljaa, kun he syövät. Alkuhiljaisuus oli pitopalvelulle ihan kammottavaa, koska he luulivat, että ruoka ei ole hyvää.”

Viime vuonna Mattilan yritys Toscanan tuuli järjesti 30 suomalaisparille häät Italiassa. Yritys tarjoaa hääpaketteja, jotka kattavat kaiken: paperityöt, tulkkauksen, varauspalvelut.

”Vaikka siellä joku osaisikin englantia, niin sellaista ihmistä on haasteellista löytää. Ja italialaiset ovat vähän nihkeitä vastaamaan, jos sähköposti tulee englanniksi.”

Kuten usein elämässä, on hieman sattumaa, että Mattila järjestää nyt häitä Italiaan eikä vaikkapa Ranskaan.

Vuonna 1991 Mattila muutti parikymppisenä Saarijärveltä pienestä keskisuomalaista kaupungista Roomaan au pairiksi.

Lastenhoitajan pesti oli vain keino päästä maahan ja hioa kielitaitoa. Mattilan todellinen tavoite oli opiskella vaatesuunnittelua Roomassa.

”Vaihtoehtoni olivat Pariisi ja Rooma. Italia valikoitui, koska ajattelin kielen olevan vähän helpompaa kuin ranskan.”

Roomassa Mattila pääsi kouluun ja tutustui tulevaan aviomieheensä, jonka kanssa hän sai kolme lasta. Kun Mattila sitten valmistui vaatesuunnittelijaksi, työn hakeminen oli vavahduttava kokemus.

”Minulle sanottiin, että hei rouva, eikö teillä riitä kotona töitä. He pitivät sitä erikoisena, että silloin kahden pienen lapsen äiti etsii töitä”, Mattila sanoo.

”Seuraavaksi kysyttiin, missä mummot ja papat asuvat. Kun he kuulivat, että molempien vanhemmat asuvat jossain muualla, sanottiin, että katsellaan.”

Mattilan oli mietittävä, mitä tehdä seuraavaksi. Hän työskenteli jonkin aikaa ompelijana ateljeessa, mutta raadollinen muotimaailma ei lopulta tuntunut sopivalta paikalta. Lastenhoito oli myös hankala järjestää.

Vuonna 2006 Mattila perusti ensimmäisen yrityksensä Toscanan tuulen, joka järjesti tulkkausta, opastusta ja kierroksia viinitiloille.

Viisi vuotta myöhemmin Mattila päätti muuttaa takaisin Suomeen. Hän halusi lastensa oppivan suomalaiset sukujuurensa, tavat ja kielen, ja myös paremmat opiskelu- ja työmahdollisuudet kiinnostivat.

Ensin Mattila ajatteli luonnollisesti palaavansa kotiseudulleen Keski-Suomeen, mutta Hyrylässä asuva sisko sai hänet toisiin aatoksiin.

Mattila alkoi katsoa asuntoa Keski-Uudeltamaalta. Tikka osui lopulta Järvenpäähän: kaupungista löytyi sopiva asunto ja raiteita pitkin teini-ikäisten tyttärien olisi helppo kulkea Helsinkiin.

”Olihan se aika jännää muuttokuorman kanssa. Muistan aina, kun tulimme tuolta etelästä päin ja Citymarketin kohdalla lapset kysyivät, että niin missä se keskusta on. Olin itsekin täällä silloin ensimmäistä kertaa, ja sanoin, että no se varmaan jäi tuohon jo vasemmalle.”

Muutto Suomeen Toscanan Arezzosta oli kulttuurishokki erityisesti lapsille.

”Tytöt olivat tottuneet käymään keskustassa cappuccinolla ja näkemässä toisia nuoria vanhassakaupungissa. Sitten tullaan tänne, ja nuoriso hengailee Tarjoustalon liukuportaissa tai Prismassa”, Mattila sanoo.

”Itse pidin paljon siitä, että vihdoin asiat sujuivat ja asioiden hoitaminen oli helppoa.”

Mattila oli ollut 20 vuotta pois Suomesta, ja palattuaan hän oli jälleen saman ongelman edessä: töihin ei päässytkään noin vain. Hän oli sulkenut Italiaan rekisteröidyn Toscanan tuulen, mutta päätti jatkaa yritystoimintaa Suomessa.

”Mietin, miten voin suunnitella Italiassa pidettäviä häitä, kun olen Suomessa. Sitten huomasin, että itse asiassa on paljon parempi, että pystyn tapaamaan Suomessa hääparit ensimmäisen kerran. Se on hirmu tärkeää.”

Suomalaiset haluavat Italia-häihinsä yleensä jonkin ihanan maiseman, villan, johon majoittaa tärkeimmät vieraat, hyvää ruokaa ja viiniä, joka ei lopu.

”Todella monen budjetti on 10 000 euroa. Sillä saa hääpäivän kaikkinensa. Toki paljon riippuu henkilömäärästä, mutta esimerkiksi 40 hengelle.”

Ulkomailla vietetyissä häissä suomalaisia kiehtoo Mattilan kokemuksen mukaan erilaisuus. Ei välttämättä haluta järjestää samanlaisia juhlia kuin kaverit. Ihmiset ovat myös tottuneita matkustamaan, välimatkat ovat kaventuneet ja lennot halventuneet.

Ympäristötietoiset ihmiset eivät välttämättä halua enää lentää yhtä huolettomasti, mikä on mietityttänyt Mattilaa.

”On sitä tullut mietittyä. Tai jos tulee luonnonkatastrofi. Minulla on aina varasuunnitelmana se vaatesuunnittelu, ehkä se kääntyy sinne.”

Mattilan omia häitä ei vietetty Italiassa, vaikka silloinen puoliso oli italialainen.

”Meillä oli itse asiassa ihan perinteiset suomalaiset häät kotiseudullani. Silloin minulla ei edes ollut tätä yritystä, enkä ajatellut, että joku päivä suunnittelisin toisten häitä.”

Oikaisu 30.1.2019 kello 13:55: Poistettu maininta, jonka mukaan Rooma olisi Toscanassa.