Sami Helenius sanoi puupäisten poliisien vähentävän sikailua jääkiekossa, eikä hän ole mielipiteineen yksin - Järvenpää | HS.fi
Järvenpää|Kolumni

Sami Helenius sanoi puupäisten poliisien vähentävän sikailua jääkiekossa, eikä hän ole mielipiteineen yksin

Päähän kohdistuneet taklaukset ovat Liigan riesana, kirjoittaa HS:n toimittaja Jukka Vuorio. Osa pelaajista ajattelee tappeluiden aikoinaan siistineen otteita kaukalossa, mutta nyt tappelut ovat vähentyneet roimasti.

Jokereiden Sami Helenius (oik.) ja HIFK:n Kip Brennan tappelivat liigaottelussa syyskuussa 2008. Kuva: VESA KOIVUNEN

Julkaistu: 29.2. 10:41

Jukka Vuorio Kuva: Sami Kero / HS

Olen nyt 30 vuotta ollut jääkiekon Liigan vakioasiakas, maksava katsoja. Sinä aikana sekä yhteiskunta pelin ympärillä että peli ovat muuttuneet. Ammattilais­kaukalo on edelleen paikka, jossa sattuu ja tapahtuu, mutta nykyään aktiota seuraa yhä harvemmin reaktio.

Kun taklaus osuu rumasti, jäävät pelaajat nykyään usein tumput suorina katselemaan tuomarien suuntaan. Enää ei oteta esiin kuittivihkoa, niistetä neniä tai vastata puhelimeen. Harvoin syntyy edes torikokousta.

Kotimaisen jääkiekkoliigan puhutuimmaksi ongelmaksi ovat viime vuosina nousseet päähän kohdistuneet taklaukset, joiden seuraukset voivat olla hyvin vaarallisia ja pahimmillaan jopa lopettaa uhrin uran.

Liiga-hallitus reagoi asiaan korottamalla päähän kohdistuneiden taklausten sanktioita tälle kaudelle. Nyt minimirangaistus taklaajalle on viiden ottelun pelikielto.

Se ei ole merkittävästi hillinnyt menoa kaukalossa. Pelkästään vuoden 2020 puolella ainakin kahdeksan liigapelaajaa on saanut pitkän pelikiellon päähän kohdistuneen taklauksen vuoksi.

Keskeinen ongelma näissä taklauksissa on lähes aina se, että ne yllättävät kohteensa täysin. Joko taklaukset tulevat niin sanotusti puun takaa, tai sitten pelaaja ei muutoin osaa tilanteessa odottaa vastustajan tarjoilevan kyynärpäätä leukaan. Päähän kohdistuneet taklaukset ja iskut ovat halpoja ja halveksuttavia temppuja, joita Pohjois-Amerikassa kutsutaan cheapshoteiksi.

Juuri niihin viittasi entinen NHL-pelaaja Sami Helenius lauantaina julkaistussa haastattelussaan. Hän sanoi uskovansa vahvasti, että tappelut siistivät peliä ja vähentävät esimerkiksi päähän kohdistuneita taklauksia.

Lue lisää: Kovanaama Sami Helenius tappeli tiensä jääkiekon huipulle – Sitten elämä muuttui täysin

Tappelut ovat kuitenkin lähes tyystin kadonneet Liigasta viimeisimmän viiden vuoden aikana.

”Se on vaan näin, että kaikenlaiset cheapshotit vähenevät, kun vastustajalla on joku puupää, jolle sikailuista joutuu vastaamaan”, Helenius sanoi.

Helenius ei ole mielipiteineen yksin. Yhä uraansa jatkava jääkiekkoilija Jonne Virtanen ilmaisi viimeksi elokuussa selkeästi, että toisen joukkueen riveissä päivystävä ”poliisi” vähentää huomattavasti pelaajien sikailuhalukkuutta.

”Jos vastustajalla on joku, sanotaan nyt vaikka Nolan Yonkman, niin en lähde pelaamaan possua, ellen ehdoin tahdoin halua tapella. Mutta jos vastustajalla ei ole sellaista pelaajaa, niin voin possuilla ihan rauhassa”, Virtanen sanoi elokuussa.

Heleniuksella ja Virtasella on tietysti oma lehmä ojassa, sillä kumpikin on sanonut suoraan, ettei ehkä olisi pelannut huipputasolla, jos tappelut eivät olisi kuuluneet heidän työkalupakkeihinsa.

Silti heidän ajatuksensa edustavat laajempaakin joukkoa ammattipelaajista. Myös minusta, maksavasta katsojasta, heidän ajatuksensa kuulostavat loogisilta.

Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Saarela sanoo HS:lle tunnistavansa, että osa pelaajista ajattelee, kuten Virtanen ja Helenius.

”Pohjois-Amerikassahan tuo ajattelu on aikoinaan saanut alkunsa. Aikanaan tappelut ovat siellä voineet otteluita siistiä. Silti on hyvä asia, että tappelut ovat NHL:ssä ja Liigassa vähentyneet”, Saarela sanoo.

Syy-yhteyttä tappeluiden vähenemisen ja päähän kohdistuneiden taklausten lisääntymisellä Saarela ei näe.

”Nyt päähän kohdistuneet vain huomataan aiempaa herkemmin, kun ottelut voidaan katsoa videolta useasta kulmasta vielä pelin jälkeenkin.”

Kiekkopiireissä on myös erimielisyyttä siitä, miten päähän kohdistunut taklaus tulisi määritellä. Nyt määritelmä on hyvin tiukka. Vaikka taklaus osuu ensin rintaan tai olkapäähän ja sen jälkeen pelaajan käsi heilahtaa päätä kohti, taklaus katsotaan päähän kohdistuneeksi.

Liigan erotuomarijohtaja Jyri Rönn puolestaan sanoi HS:lle, että päähän kohdistuneet taklaukset eivät ole sikailua, vaan johtuvat pääasiassa kasvaneista vauhdeista pelitilanteissa. Tappeluiden paluuta hän ei halua.

”En pidä oikeutettuna sitä, että jos pelitilanteessa tulee päähän osunut taklaus niin saa turpaansa. Asiat pitää käsitellä Liigan kurinpidon kautta, ei oman käden oikeudella.”

Vaikka katsojana jollain lailla kaipaan menneitä aikoja, jolloin kaukalossa hanskat putosivat herkemmin, on lopulta kuitenkin myönnettävä Rönnin olevan oikeassa. Kostaminen ja oman käden oikeus eivät kuulu nykyajan kaukaloihin.

Ja kun se työkalu on lopullisesti poissa kaukalosta, on Liigalla entistä enemmän pohdittavaa siitä, miten pelaajien työturvallisuus voidaan jatkossakin taata. Näyttää siltä, että nykyiset viiden ottelun pelikiellot eivät ainakaan yksinään riitä.

Jääkiekkoilija Jonne Virtasella on kaukalossa kovat nyrkit, mutta hänen arvomaailmansa on aivan muuta: ”En hauku kenenkään uskontoa tai seksuaalista suuntautumista”

HS Järvenpää|Kovanaama Sami Helenius tappeli tiensä jääkiekon huipulle – Sitten elämä muuttui täysin