Sieltä se taas tulee. Kaksimielinen vitsi, perään hieromasauvan surinaa ja lopuksi vielä seksivälineitä myyvän yhtiön verkko-osoite. Nyt saa autoradion kanavavalitsin kyytiä.
Jukka Vuorio Kuva: Sami Kero / HS
Radiomainos on joitakin huvittava, monia ärsyttävä muutaman sekunnin teos, joka saa pienten lasten vanhemmat tuntemaan olonsa kiusalliseksi.
Etenkin silloin, jos vanhemmat lapsineen istuvat autossa, ja heti mainoksen päätyttyä takapenkiltä kuuluu kaksi ja puolivuotiaan heleällä äänellä ”Isi, mikä on kaalimato?”
No, se on semmoinen vihreä toukka, josta myöhemmin kasvaa kaaliperhonen.
Onneksi kyseiset mainokset ovat vuosia radiokanavilla soituaan jo niin helposti tunnistettavissa, että vikkeläsorminen isä tai äiti ehtii vaihtaa kanavaa heti ensisekunneilla.
Teen itsekin niin.
Jos lapseni olisi vanhempi, vaikka kouluikäinen, hänellä olisi ehkä takapenkillä myös oma kännykkänsä, jolla hän menisi katsomaan radiossa mainostetun osoitteen. Sitä en haluaisi.
Lue lisää: Seksivälineet kiinnostavat suomalaisia, yhdynnät eivät
Pidän radionkuuntelusta, etenkin autossa. Kaupallisten radioiden seksivälinemainokset eivät ole ainoa syy sille, että autossamme kuunnellaan vain Ylen kanavia, mutta onhan se helpottavaa tietää, että eetteriin ei pyytämättä ja yllättäen esimerkiksi kesken Jääkiekkokierroksen pamahda seksijuttuja.
En ole pöyristymiseni kanssa yksin.
Mainonnan eettinen neuvosto antoi vuosina 2009–2017 välinekaupan markkinajohtajan, keravalaisen Kaalimadon mainoksille kymmenen huomautusta.
Neuvosto piti mainoksia sekä hyvän tavan että hyvän markkinointitavan vastaisina. Lisäksi neuvosto kiinnitti huomiota siihen, että mainokset saattavat ohjata lapsia aikuisille tarkoitetulle nettisivustolle.
Mutta siellähän huomauttelevat. Niin kauan kuin mainokset tekevät rahaa radiokanaville sekä mainostajalle, eivät ne ole mihinkään katoamassa. Ymmärrän sen täysin, mutta hyväksymisen kanssa on vaikeampaa.
Kaalimadon yrittäjä Mika Nousiainen sanoi haastattelussani, että mainoksia on huomautusten jälkeen aina korjattu siistimpään suuntaan. Että he ovat yrittäneet olla entistä hauskempia ja oivaltavampia.
En väitä, etteikö Nousiainen tiimeineen olisi yrittänyt tehnyt juuri niin, mutta yrityksen onnistumisen voi kyseenalaistaa. Kun melkein jokainen radiomainoskampanja johtaa Mainonnan eettisen neuvoston käsittelyyn, ei se millään lailla ole tavallista mainontaa.
Radion seksivälinemainoksissa ei sinänsä ole ollut mitään törkeää, eikä seksissä ole mitään pahaa, mutta ne asiat eivät nyt vain kuulu pikkulapsille.
