Tässä puutarhassa kasvatettiin aikoinaan lähes kaikkien Suomen rautatieasemien koristekukat

Tuusulan Nuppulinnassa kasvoivat aikoinaan lähes kaikkien Suomen rautatieasemien koristekukat ja pensaat. VR:n keskuspuutarha suljettiin 20 vuotta sitten, mutta puutarha jätti jälkensä pieneen tuusulalaiseen kylään.

Nuppulinnan kasvihuoneiden yhteydessä oli 210 lämmitettävää taimilavaa. Alkuperäisen kuvatekstin mukaan kuvassa ovat puutarhan työntekijät neiti Kemiläinen ja rouva Malinen kastelemassa taimia. Kuva on 1960-luvun puolivälistä.

12.3. 7:00 | Päivitetty 12.3. 16:05

Vielä 30 vuotta sitten pienessä tuusulalaisessa kylässä, Nuppulinnassa kävi keväisin kova kuhina. Siellä sijaitsi VR:n keskuspuutarha, jossa kasvatettiin vuosittain parhaimmillaan satojatuhansia kasveja.

Kevät oli kesäkukkien aikaa. Niitä kasvatettiin useita kymmeniä lajeja, esimerkiksi petunioita, pelargonioita, dahlioita, markettoja, lobelioita ja risiinikasveja. Yhteensä 100 000 kesäkukan tainta piti saada pakattua laatikkoihin ja kuljetettua Nuppulinnasta eri puolille Suomea kaunistamaan rautatieasemia.

”Ihan helmikuun alussa oli ensimmäiset kesäkukkien kylvöt, ja kesäkuussa oli sitten kesäkukkien pakkaus. Kun kesäkukat oli saatu maailmalle, tulivatkin jo joulutähdet ja joulukukat”, kertoo VR:n keskuspuutarhan entinen työnjohtaja Eila Itäaho.

Itäaho ehti työskennellä lähes 30 vuotta Nuppulinnan keskuspuutarhassa. Hän aloitti kesätyöntekijänä vuonna 1973 ja eteni lopulta työnjohtajaksi. Siinä tehtävässä hän toimi vuoteen 2002 asti, jolloin keskuspuutarhan toiminta lakkautettiin.

Eila Itäaho toukokuussa 1994 VR:n keskuspuutarhassa Nuppulinnassa.

Työ oli Itäahon mukaan mielekästä ja mielenkiintoista.

”Sai olla kukkien kanssa tekemisissä ja pääsi näkemään niiden kasvun”, hän sanoo.

Nuppulinna oli muutakin kuin pelkkä työpaikka. Työntekijöille oli omat asunnot keskuspuutarhan yhteydessä, ja yhteisö oli tiivis.

”Taloja oli kaikkiaan kolme. Niihin mahtui yhteensä kahdeksan perhettä. Työyhteisö ja tunnelma olivat todella kivoja. Vieläkin aina välillä soitellaan entisten työkavereiden kanssa ja vaihdetaan kuulumisia.”

Myös Itäahon mies työskenteli keskuspuutarhassa.

VR:n keskuspuutarhan työntekijöiden rivitaloasuntoja Nuppulinnassa. Asunnot sijaitsivat puutarhan vierellä.

VR:n keskuspuutarha perustettiin alun perin Hyvinkäälle vuonna 1874. Suomen rataverkosto kasvoi tuolloin vauhdilla ja asemaympäristöihin suunniteltiin upeita puistoja, joiden lajirunsaus oli suorastaan hämmästyttävä. Oli syreenimajoja penkkeineen, pallomuotoon leikattuja pensaita ja perinteisiä perennoja, kuten pioneja ja ritarinkannuksia.

”Haluttiin tuoda puutarhakulttuuria Suomeen ja kaunistaa asemia. Haettiin parhaita kasveja ja pyrittiin tekemään kaunista, hyvää ja kestävää”, kerto Suomen Rautatiemuseon näyttelypäällikkö Marina Bergström.

Lahden aseman laiturialueen kukkaistutuksia 1950-luvulla. Liuskekivikäytävät ja -aukiot, suihkulähteet, leikatut koristepuut ja kaarevat käytävät olivat tyypillisiä sodan jälkeisessä puistoromantiikassa.

Vuonna 1876 perustetun Toijalan rautatieaseman asemapuistoa kuvattuna 1950-luvulla. Junan saapumista saattoi odottaa penkeillä kukkien ja kauniisti leikattujen pensaiden ympäröimänä.

Istutuksilla oli esteettisyyden lisäksi toinenkin tarkoitus. Puut ja taimet suojasivat tulipaloilta. Höyryveturista saattoi lähteä kipinöitä, kun se lähti asemalta. Vehreät puut ja pensaat hoitivat kipinäsuojan virkaa paremmin kuin esimerkiksi heinikko.

Kokonaisuutta hallittiin keskuspuutarhassa, missä laadittiin kaikkien Suomen asemien istutussuunnitelmat ja kasvatettiin tarvittavat kasvit niitä varten.

VR:n keskuspuutarhan viimeisiä vaiheita Hyvinkäällä. Kuva on otettu kesäkuussa vuonna 1959. Tuolloin oli juuri lähetetty kolmekymmentä vaunulastia kukkia keskuspuutarhasta 500 liikennepaikalle.

Hyvinkää oli vielä 1870-luvulla täydellinen paikka keskuspuutarhalle. Se sijaitsi hyvässä kohtaa rautatieverkostoa, ja ympärillä oli runsaasti tilaa.

Pikku hiljaa keskuspuutarhan ympärille alkoi kuitenkin nousta kaupunki. Kehitystä vauhditti 1800-luvun lopulla Hyvinkäälle perustettu Villatehdas. 1900-luvun puolivälin lähestyessä keskuspuutarha sijaitsi jo keskellä ydinkeskustaa, mikä oli tietysti haluttu tonttipaikka. Oli aika etsiä puutarhalle uusi paikka.

Sellainen löytyi Tuusulasta. Nuppulinnalla oli sopiva nimikin.

”Kylä oli lähellä Hyvinkäätä ja sijaitsi pääradan alussa. Sieltä oli helppo kuljettaa kasveja eri puolille Suomea. Lisäksi Nuppulinnassa oli hyvin peltoalaa ja sopivaa viljelysmaata”, kertoo Bergström.

Toukokuussa 1963 VR:n keskuspuutarha Nuppulinnassa näytti tältä. Etualalla ovat uudet kasvihuoneet, joiden yhteenlaskettu viljelyspinta-ala oli 1600 neliömetriä. Niiden vieressä näkyvät huoltorakennus ja lämpökeskus sekä taustalla yhdistetty ylipuutarhurin asuin- ja toimistorakennus.

Keskuspuutarha siirrettiin Nuppulinnaan lopulta vuonna 1962. Vielä silloin kukaan ei aavistanut, että vuosituhannen loppua kohden toiminta hiipuisi.

Vuosisadan vaihteessa rautatieasemia oli Suomessa 150, mutta 1950-luvulla jo 500. Nuppulinnan viidessä kasvihuoneessa ja taimistoissa kasvatettiin asemien istutuksia varten valtavia määriä kukkia, pensaita, puita ja marjapensaita.

”Työtä tehtiin vielä vuosikymmeniä antaumuksella ja vakaalla uskolla, että se on edelleen tärkeää ja toiminta jatkuu”, sanoo Bergström.

Aika ajoi kuitenkin lopulta asemien kukkaloiston ohi.

”Uusia asemia ei enää perustettu, eikä siten tarvittu uusia asemapuistojakaan puineen ja pensaineen. Ja toki myös sellainen yleinen tehokkuusajattelu vaikutti. Kaikki ylimääräinen, joka ei ole VR:n keskeistä toimintaa ja mikä ei tuo tuloja on vähitellen jäänyt pois”, sanoo Bergström.

Asemien määrää on myös vähennetty viimeisten vuosikymmenien aikana muun muassa autoliikenteen lisääntymisestä johtuen.

”Bussi ja auto veivät usein lähemmäksi kotia kuin juna. Sen vuoksi ja pikajunaliikenteeseen keskittymisen myötä monet pienet asemat ovat kadonneet. Sekin vähensi kukkien tarvetta”, kertoo Bergström.

Vuonna 1998 Nuppulinnassa työskennellyt Eija Hyytiäinen täydensi siniviuhkoja Pasilan asemalle lähtevään kuljetukseen.

1900-luvun loppua kohden VR alkoi pikku hiljaa supistaa puutarhatoimintaa. Kauppa kävi vielä vilkkaana Nuppulinnassa, mutta yhä suurempi osa kukista myytiin yksityisille. Vakituisten työntekijöiden määrää vähennettiin, ja rakennukset menivät yhä huonompaan kuntoon.

Eila Itäahon mukaan kenellekään ei tullut yllätyksenä, kun Nuppulinnan keskuspuutarha lopulta suljettiin vuonna 2002.

”Kyllähän se oli aistittavissa jo pidemmän ajan, että toiminta on loppumassa. Usein julistettiin, että junathan kulkevat ilman kukkasiakin. Tietysti se tuntui haikealta, mutta toisaalta myös helpottavalta. Ikääkin alkoi olla siinä vaiheessa liki kuuttakymmentä ja tuntui, että ihan tarpeeksi on tehnyt tätä.”

Itäaho sanoo, että näkisi mielellään kukkia enemmän asemilla.

”Paljon on karsittu pois. Täytyy kyllä sanoa, että jotain koristeluja saisi olla asemilla vieläkin. En ollenkaan olisi semmoista vastaan, mutta maailma muuttuu.”

Valtionrautateiden pääjohtaja Erkki Aalto istutti Nuppulinnaan rautatieomenapuun. Kyseinen omenapuulajike on kehitetty VR:n keskuspuutarhassa. Istutus oli osa VR:n keskuspuutarhan 90-vuotisjuhlia vuonna 1963.

Toisin kuin voisi kuvitella, kylän nimi ei liity kukkiin. Nimi oli käytössä ainakin sata vuotta ennen puutarhan siirtymistä Nuppulinnaan.

Kylässä on aikoinaan asunut Nyblin-niminen mies, jonka vuoksi paikkaa alettiin kutsua Nybliniksi. Tämä vääntyi myöhemmin Nuppilinnaksi ja siitä Nuppulinnaksi.

VR:n keskuspuutarha jätti jälkensä Nuppulinnaan. Henkilökunnan asuinrakennukset ovat yhä jäljellä. Suomen Rautatiemuseon vuonna 2021 tekemän inventoinnin mukaan alueella kasvaa myös paljon vanhoja kasveja puutarha-ajoilta.

Puutarhan käytössä olleet rakennukset purettiin vuoden 2015 jälkeen, mutta esimerkiksi kappale kivijalkaa, kiviset portaat ja rakennusten välissä ollut kivetys kertovat yhä puutarhan tarinaa.

Nuppulinnassa oli aikoinaan myös juna-asema. Sen seisakkeen läheltä löytyi kartoituksessa yksi yksittäinen rautatieomenapuu. Puun epäillään olevan sama, jonka VR:n pääjohtaja Erkki Aalto istutti keskuspuutarhan 90-vuotisjuhlissa vuonna 1963.

Nuppulinnan keskuspuutarhan juna-aseman ympärillä oli myös aikoinaan puisto. Kyseinen liikennepaikka lakkautettiin vuonna 2016, mutta jäljelle jäi muun muassa syreenejä ja rautatieomenapuita.

Lue lisää: Tämä Suomessa kehitetty ihmepuu jää pystyyn, kun muut puut ympärillä kuolevat hirmupakkasiin ja kasvitauteihin: ”Täytyy sanoa, että hedelmät ovat pahoja”

Lähteenä on käytetty myös Helsingin Sanomien artikkeleita Nuppulinnasta 28.5.1963, 15.5.1994 ja 9.7.1998, Väyläviraston Suomen Rautatiemuseolta tilaamaa selvitystä Kerava-Riihimäki -rataosuuden kulttuurihistoriallisten kohteiden inventointi vuodelta 2021 sekä julkaisua Helsinki-Pietari rautatie 150 vuotta: Asemapuisto - ensimmäisiä julkisia puistoja maassamme.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat