Vantaalla on teatteri, joka puhkuu testosteronia ja herkkyyttä: ”Poikateatteri on turvallinen paikka tutkia omaa koettua sukupuolta” - Vantaa | HS.fi
Vantaa|HS Vantaa

Vantaalla on teatteri, joka puhkuu testosteronia ja herkkyyttä: ”Poikateatteri on turvallinen paikka tutkia omaa koettua sukupuolta”

Vantaan poikateatteri on nyt vuoden ikäinen ja on vähitellen löytänyt vakituisen porukan, jolle näytteleminen on keino ilmaista tunteita.

Julkaistu: 15.2. 11:58

Keravanjoki kuohuu, kun viereisessä kulttuuritehdas Vernissassa on alkamassa Vantaan poikateatterin harjoitukset.

Poikateatteri on tarkoitettu 16–29-vuotiaille nuorille miehille – tai mieheksi itsensä mieltäville. Tällä hetkellä harrastajia on mukana toiminnassa noin kahdeksan.

Ohjaaja Joonas Veijanen aloittaa treenit tyhjän näyttämön harjoituksella. Siinä näyttämöksi osoitettu huoneen lattia on tyhjä ja esiintyjät saavat tulla tekemään jotakin arkista liikettä sitten, kun aika on omasta mielestä sopiva.

Parin sekunnin jälkeen ensimmäinen esiintyjä astuu lavalle ja alkaa läpsiä itseään poskille. Toinen alkaa pyöriä. Kolmas kaivaa nenää.

Veijanen laittaa erilaista musiikkia harjoituksen taustalle.

Kappaleet vaihtelevat norjalaisbändi A-han Take on Me:sta Rachel Porterin klassisiin sävelmiin. Musiikki vaihtaa nopeasti tilanteen tunnelman laidasta laitaan ja saa osan pokan pettämään. Harjoituksissa on hauska mutta samalla herkkä ilmapiiri, josta huomaa heti, että nuoret näyttelijät luottavat toisiinsa.

”Poikateatteri on turvallinen paikka tutkia omaa koettua sukupuolta kokeilemalla omia rajoja ja pitämällä hauskaa ”, Veijanen sanoo.

Jere Valo (vas), Eemeli Pöntinen, Aaro Mikander ja Paavo Pöyhönen heittäytyivät harjoituksiin täysillä. Kuva: Kimmo Penttinen

Joonas Veijanen haluaa olla ohjaajana mahdollisimman avoin, osa porukkaa. Kuva: Kimmo Penttinen

Veijasen mukaan poikateatterissa kyse on enemmän kuin teatterista.

”Tämä on paikka, jossa harjoitellaan tunneilmaisua ja pehmeitä arvoja turvallisessa tilassa.”

Poikateatteri on toiminut Vantaalla vasta vuoden, mutta toimintana se ei ole uutta. Mikkelissä on toiminut poikateatteri vuodesta 2008 lähtien ja tähän mennessä esityksiä on tehty kolmetoista. Ohjaaja Veijanen toi idean Vantaalle vuoden 2019 alussa.

Hän oli mukana myös Mikkelin poikateatterissa ensin harrastajana, ja vuodesta 2017 eteenpäin ohjaajana. Ennen Veijasta poikateatteria ohjasi Kati Kinnunen.

”Tarjosin ideaa Vantaalle, ja se sai ensin kokeilevan pilottikauden. Se meni hyvin, saimme jatkaa toisellekin kaudelle ja nyt suunnitelmissa on jatkaa vieläkin pidemmälle. Toivon, että poikateatterin toiminta saisi Vantaalla vakautta, silloin sitä olisi myös helpompi suunnitella eteenpäin”, Veijanen sanoo.

Mutta miten poikateatteri eroaa tavallisesta teatterista, jossa on kaikkia sukupuolia?

Veijanen kertoo, että huomasi Mikkelin poikateatterissa tunneilmaisun ja tunteista puhumisen olevan helpompaa, kun harrastajilla on jaettu kokemus omasta sukupuolestaan.

Poikateatterissa yritetään hävittää turhat esittämiset ja edustamiset, mitä nuorilla saattaa muutoksen hetkillä olla. Se on teatteri, jossa ei tarvitse vetää roolia.

”Täällä koetetaan murtaa lokeroita ja oletuksia siitä, kuka minä olen ja ketä muut ovat. Mies voi olla myös tämmöinen”, Veijanen selittää.

Sekaryhmässä reitti yhteisön rakentamiseen olisi toisenlainen.

18-vuotias Paavo Pöyhönen on samaa mieltä, että poikateatterissa saa olla oma itsensä. Pöyhönen on ollut mukana Vantaan poikateatterissa alusta asti.

”Tässä ympäristössä on helpompaa keskittyä niihin asioihin, jotka koskettavat yhteiskunnassa enemmän poikia. Toisaalta, usein asiat eivät välttämättä liity sukupuoleen mitenkään”, Pöyhönen kertoo.

Ohjaaja Veijanen on Vantaalla töissä mikkeliläisen esittävän taiteen kollektiivin Kaukasuksen kautta. Kuva: Kimmo Penttinen

Koko poikateatterin toiminta perustuu Veijasen mukaan luottamukseen. Luottamusta rakennetaan erilaisilla harjoituksilla ja sillä, että myös ohjaaja on teatterin jäsenille avoin. Veijanen aloittaa yleensä kokoontumiset check in -harjoituksella, jossa osallistuneiden tunteet käydään läpi. Päivä lopetetaan vastaavasti check out -harjoitukseen, jossa tarkistetaan, millä mielellä pojat lähtevät kotiin.

”Tsekkausta” ei tällä kertaa tehty, sillä paikalla oli ulkopuolisia.

Poikateatterin erikoisuus piilee siinä, että nuoret rakentavat esityksen tyhjästä, omiin kokemuksiinsa pohjautuen. Tavallista juoninäytelmää ei siis tehdä.

Arkiset tilanteet muuttuivat nopeasti tanssiksi. Kuva: Kimmo Penttinen

Harjoitukset järjestetään Vernissan yhdessä kokoustilassa. Kuva: Kimmo Penttinen

Ohjaaja Veijanen kertoo, että jokainen esitys tehdään prosessilähtöisesti, eli mietitään ensin mikä ryhmää kiinnostaa ja lähdetään rakentamaan esitystä sen pohjalta.

Seuraavan esityksen teemaksi valikoitui mielenterveys. Esitys nähdään Vernissassa 5. huhtikuuta ja sinne on vapaapääsy.

”Kirjoitimme yksissä harjoituksissa post-it-lapuille aiheita, jotka ovat itselle ajankohtaisia. Kaikkia yhdisti huoli ja epävarmuus tulevasta ja jaksaminen monissa eri muodoissa”, Poikateatterin harrastaja Jere Valo, 24, kertoo.

Toinen poikateatterin jäsenistä jatkaa:

”Mielenterveys on aina ajankohtainen aihe, siitä saa hyvin ammennettua asioita. Tässä voi olla hyvinkin henkilökohtaisia tilanteita”, Eemeli Pöntinen, 24, sanoo.