Uusien omakotitalojen ahdistamana Vantaanlaaksossa, Nybackankujalla nököttää vihreä vanha talo. Se näyttää vähän siltä kuin joku olisi unohtanut kertoa sille, että nyt 2020-luvulla ei enää käytetä 1800-luvun vaatteita.
Tämä yli satavuotias talo on jäänyt tyystin kuuluisamman naapurinsa, tien toisella puolella olevan toisen vanhan talon, Övre Nybackan varjoon. Övre Nybackan omistaa Vantaan kaupunki ja siinä on vuokralla Vantaa-Seura.
Övre Nybackaa on nykyisin mahdollista vuokrata myös juhlatilaksi. Se sopiikin sille hyvin, sillä siellä on kallisteltu kuppia ennenkin.
Övre Nybackassa toimi aikanaan kievari. Kievari oli talo, jossa hevosilla matkustavat saattoivat yöpyä ja saada ruokaa ja juomaa. Kievarista vieraat myös kuskattiin hollikyydillä seuraavaan kievariin.
Övre Nybackasta tiedetään paljon, mutta harva tietää, että vihreän talon historia nivoutuu tiiviisti kuuluisampaan naapuriinsa. Vihreä talo on nimeltään Nedre Nybacka, ja se on lohkottu Nybackan päätilasta vuonna 1815.
Nedre Nybackan rakennusvuotta ei tiedetä, mutta vanha se on. Joidenkin dokumenttien mukaan talo on rakennettu vuonna 1881.
Jo 1800-puolivälin kartassa näkyy talo samalla kohdalla, mutta ilmeisesti tämä talo tuhoutui tulipalossa, ja Nedre Nybacka rakennettiin sen tilalle. Nykyisin talo on suojeltu.
Nyt Nedre Nybackan vieressä meluaa Ylästöntie ja Vantaanlaaksontie, eikä Hämeenlinnanväyläkään ole kaukana. Yläpuolella suhaavat lentokoneet ja lähistölle suunnitellaan ratikkaa.
Itse Nybackankuja on rauhallinen, sen läpi ei voi ajaa, eikä sinne eksy vahingossa. Aikanaan paikka oli kuitenkin liikenteen solmukohta ja Övre ja Nedre Nybacka oli sen ajan ABC-huoltamoketju.
Övre Nybackassa toimi kievari ja Nedre Nybackassa kauppa. Övre Nybackasta sai kannullisen kaljaa 32 pennillä ja kapan kauroja kulkupelille 75 pennillä. Viereisestä Nedre Nybackasta sai kenties hyvällä onnella ostaa suolasillin lisäksi rusinoita tai vehnästä.
Tuvan ovessa näkyy tirkistysreikä. Kauppa-aikoina siitä katsottiin, jos myymälään oli tullut asiakas. Kuva: Seppo Leppälä
Muistona kauppa-ajasta Nedre Nybackassa on edelleen ovi, jossa on kurkistusreikä. Ilmeisesti kamarin puolella ollut myyjä saattoi siitä vilkaista, jos myymälään oli tullut asiakas. Kievaritoimintaa oli vuosina 1888–1917. Ilmeisesti kauppatoiminta lakkasi samoihin aikoihin kuin kievaritoimintakin.
Nedre Nybacka oli Rosenströmin perheen omistuksessa tilan lohkomisesta aina vuoteen 1993 asti. Viimeiset asukkaat olivat naimattomat poikamiehet Uno, Gunnar ja Viking ja sokea sisar Signe. Talossa oli töissä myös taloudenhoitaja nimeltä Lempi Sipiläinen. Hän tuli taloon karjakoksi poikansa kanssa vuonna 1947.
Talossa lapsena kyläillyt Astrid Nurmivaara muistaa veljekset hauskoina miehinä.
”Se oli sen ajan elämysmatkailua. Istuin usein työkalupakin päällä, kuuntelin juttuja ja odotin, milloin visiitti loppuu”, kertoo Nurmivaara.
Astrid Nurmivaara Kuva: Jonna Hovi-Horkan
Nurmivaara muistaa myös järkyttyneensä syvästi, kun Uno Rosenström päätti päivänsä oman käden kautta Nedre Nybackassa.
”Häntä vaivasi hirvittävä päänsärky. Siihen aikaan sitä ei osattu hoitaa, ja hän ei enää kestänyt sitä.”
Rosenströmien aika talossa päättyi, kun Viking Rosenström kuoli vuonna 1993. Hän lahjoitti Nedre Nybackan taloudenhoitaja Lempi Sipiläiselle. Sipiläinen oli hoitanut Viking Rosenströmiä hänen viimeisinä vuosinaan.
”Lempi oli tärkeä Vikingille, koska ilman häntä Viking ei olisi pystynyt asumaan kotonaan”, sanoo Nurmivaara.
Lempi Sipiläinen asui talossa vuosia kaksin kissansa kanssa, kunnes kuoli vuonna 2014. Seuraavana vuonna Nedre Nybackan talon perinyt Sipiläisen poika laittoi sen myyntiin ja haki tontille asemakaavamuutosta.
Tiivistä rakentamista suosiva Vantaan kaupunki myönsi luvan, ja tällä hetkellä tontille on rakennettu kuusi omakotitaloa. Niiden oli tarkoitus sopeutua arvokkaaseen kulttuuriympäristöön eli näyttää vanhalta. Vanhalta talot eivät kuitenkaan näytä. Ainoa vanhalta näyttävä asia niissä on punamullan väri.
Leivontapäivänä tuvan orret notkuivat leivistä. Nedre Nybackan katossa on säilynyt orren ripustuslenkki. Kuva: Seppo Leppälä
Nedre Nybackalle myynti tarkoitti uutta aikaa. Uudet omistajat Seppo Leppälä ja Bettina Lindblom aloittivat remontin joka jatkuu yhä.
”Kun ostimme talon 2015, keskellä tupaa oli suihkuhuone”, kertoo Nedre Nybackan isäntä Seppo Leppälä.
Leppälä purki suihkun sekä tuvan nurkkaan rakennetun vessan.
Myös yläkertaan johtavat portaat saivat mennä, ja uusiksi meni myös lattia. Leppälä aikoi ensin ottaa lattialla olevan lastulevyn ja muovimaton pois sirkkelillä, mutta sitten mieleen tuli, että alla saattaisi olla vanha lankkulattia. Se sieltä löytyikin. Ikävä kyllä keskellä lattiaa oli aukko.
”Kun taloon oli asennettu keskuslämmitys, he olivat viileästi sahanneet reiän lankkulattiaan pannuhuoneen kohdalle.”
Lattia oli pakko purkaa ja rakentaa uudelleen. Hyvät, jopa 37 senttiä leveät lankut säästettiin ja uusia lankkuja haalittiin ympäri Etelä-Suomea. Vanhoja kalusteita tai muuta irtaimistoa talossa ei ollut juuri lainkaan jäljellä.
Kurkistusoven lisäksi tallella oli ovi, jossa on nahkaremmisalpa. Ovi on harvinainen, eikä sille saa tehdä mitään.
Jossain vaiheessa Nedre Nybackan seinillä on ollut tällaista tapettia. Kuva: Seppo Leppälä
Leppälän kuuleman tarinan mukaan kaikki muu irtaimisto olisi heitetty jonkun remontin yhteydessä pihalle ja poltettu. Tai niin uudet omistajat luulivat, kunnes eteen tuli salahuone.
”Ihmettelimme, kun vintin toinen pää oli laudoitettu umpeen. Purin laudoituksen ja löysin huoneen, jossa oli kaikenlaisia tavaroita.”
Huoneesta löytyi muun muassa suutarinlestejä, vanhaa tapettia, lasten lelu ja sokeiden lehti. Leppälä on kerännyt vintin aarteet yhteen ja aikoo tehdä niistä kotimuseon.
Remontin yhteydessä ullakon salahuoneesta löytyi lasten leikkikalu. Kuva: Seppo Leppälä
Remonttia on tarkoitus jatkaa vanhaa kunnioittaen. Esimerkiksi porstuan vanhat lankut säilytetään, sillä niissä näkyy entisaikojen kaupassa kävijöiden jäljet.
”Lankkuihin on kulunut polku siihen, mistä kauppaan on kuljettu”, Leppälä sanoo.
Kun remontti on valmis, on talo 80 senttimetriä nykyistä korkeampi ja talon vihreä väri vaihtuu lähemmäs alkuperäistä keltamultaa. Talon kauppaperinnekin jatkuu, tosin modernina versiona. Yksi huoneista on talon emännän Bettina Lindblomin työhuone. Sieltä käsin hän hoitaa etäpäivinä oman lastentarvikeyrityksensä asioita.
Uudet omistajat aloittivat Nedre Nybackan kunnostuksen sokkeliremontilla. Kuva: Seppo Leppälä
