Vantaalta paljastunut Lapin näköinen suo voi olla vaarallinen, sanoo Githa Öhquist – Keväällä 1993 hän ratsasti sinne kohtalokkain seurauksin - Vantaa | HS.fi
Vantaa|HS Vantaa

Vantaalta paljastunut Lapin näköinen suo voi olla vaarallinen, sanoo Githa Öhquist – Keväällä 1993 hän ratsasti sinne kohtalokkain seurauksin

Postikorttimaiselta erämaalta näyttävällä Keimolan Isosuolla ei kannata retkeillä ilman kännykkää, kaveria tai köyttä. Githa Öhquist muistaa hyvin, kuinka hän päätyi uutisiin ratsastettuaan suolle vuonna 1993.

Keimolan Isosuohon uponnutta Mikke-hevosta kiskottiin takaisin tielle kahdeksan miehen voimin noin 30 vuotta sitten.

Julkaistu: 3.6. 8:36, Päivitetty 3.6. 9:10

Mikke pelastui mutahaudasta”, kuulutti Ilta-Sanomien lööppi huhtikuun 19. päivänä vuonna 1993.

Mikke-hevonen pelastui mutahaudasta, joka tarkalleen ottaen oli suonsilmä Keimolan Isosuolla.

HS Vantaa kirjoitti toukokuussa Isosuon ”salatusta paratiisista” ja kuinka siellä retkeilevä voi kuvitella olevansa kuin Lapissa. Jutussa mainittiin, että suonsilmään uppoamista ei tarvitse pelätä, sillä ihminen uppoaa suohon yleensä vain lantiotaan myöden.

HS Vantaaseen otti yhteyttä huolestunut lukija, jonka mukaan väite ei ole täysin totta.

”Tyttäreni hevonen upposi aikanaan suohon päätään myöden”, kertoo Kirsti Ring.

Lue lisää: Kuin Vantaalla, mutta Lapissa

Näin todellakin kävi. Vantaalla edelleen asuva Githa Öhquist muistaa lähes 30 vuotta sitten tapahtuneen onnettomuuden hyvin.

Oli kaunis kevätpäivä huhtikuussa vuonna 1993, kun Githa Öhquist ja hänen ystävänsä Cia Åvall päättivät lähteä maastoratsastusreissulle. Öhquist ratsasti omistamallaan nuorella ruunalla, Mikellä. Naisten reitti kulki Kivistöstä kohti Korpilampea. Petikon takametsissä he ryhtyivät seurailemaan Korpilammelle menevän ulkoilupolun ja hiihtoladun pohjaa.

Jonkin ajan kuluttua etenemisen katkaisi tien poikki laitettu puomi.

”Hevoseni oli niin nuori, vasta viisivuotias, että en uskaltanut hypätä aidan ylitse. Maa näytti pehmeältä. Pelkäsin, että hevoset jalat menevät”, kertoo Öhquist.

Githa Öhquist ja Mikke-hevonen Vantaalla vuonna 1993.

Puomi päätettiin kiertää. Hyvin nopeasti Öhquist huomasi, että se oli virhe.

”Olin selässä, ja humahdimme molemmat suohon. Minä pääsin ylös, otin tukea hevosen selästä ja puolittain kierin, puolittain uin tielle.”

Hevonen sen sijaan ei päässyt ylös. Se viuhtoi ja yritti, mutta jalat eivät osuneet pohjaan. Öhquist yritti ystävänsä kanssa vetää hevosen tielle toisen hevosen avustuksella, remmejä ja satuloita apuna käyttäen, mutta siitä ei tullut mitään.

”Kaksi kertaa hevonen upposi niin, etten nähnyt sitä lainkaan.”

Näin HS uutisoi tapahtumasta 18. huhtikuuta 1993.

Noin tunnin yrittämisen jälkeen naiset päättivät, että apua oli saatava. Kännyköitä ei vielä 1993 ollut, joten Åvall laukkasi hevosellaan lähimpään taloon soittamaan. Suon tähän kohtaan ei päässyt autolla, joten pelastuslaitoksen miehet joutuivat kävelemään varusteiden kanssa viimeisen kilometrin. Kun miehet viimein pääsivät paikalle, oli hevonen ollut suossa jo puolitoista tuntia.

”Se oli aivan poikki. Luulin jo, että sinne se jää.”

Yhdessä auttajat työnsivät kepeillä hevosen alle hihnoja ja saivat kahdeksan miehen voimalla vedettyä eläimen tielle.

”Se jäi makaamaan siihen kuolleen näköisenä, jalat sojottivat ylöspäin.”

Öhquist muisti, että jossain ohjeissa oli sanottu, että hevosen korvia tulee hieroa, jotta eläin ei joudu shokkitilaan.

”Palomiehet kysyivät, että auttaako tuo. Sanoin, etten tiedä, mutta yritetään.”

Niin he kaikki hieroivat hevosta, ja 20 minuutin päästä se hätkähti ja nousi ylös. Öhquist talutti hevosen lähimpään talliin alueella ja haki sen sieltä myöhemmin kotiin.

Järkytys suohon putoamisesta iski vasta yöllä, uni ei tullut silmään.

Vaikka onnettomuus on edelleen hyvin mielessä, mitään kammoa siitä ei Öhquistille jäänyt. Hän on ratsastanut alueella useita kertoja onnettomuuden jälkeenkin. Joskus yhdessä Cia Åvallin kanssa. Suoalueet he ovat kiertäneet putoamisen jälkeen kaukaa.

Öhquistin mukaan hevosia uppoaa edelleen suohon säännöllisin väliajoin.

”Kuulin juuri pari viikkoa sitten, että hevonen oli uponnut suohon Sipoonkorvessa. Yleensä ne pääsevät sieltä kyllä itse pois.”

Githa Öhquist asuu edelleen Vantaalla. Kuva on otettu hänen nykyisen kotinsa pihalla Sotungissa.

Suolla liikkujia Öhquist haluaa varoittaa. Jos jossain on kieltolappu, sitä kannattaa noudattaa.

”Äläkä koskaan mene suolle yksin. Kerro jollekin, mihin olette menossa.”

Mutta miten kävi Mikke-hevoselle?

”Hänestä tuli kilpahevonen, tyttäreni kilpaili hänellä kenttäkisoissa vuosia.”

Mikelle ei jäänyt tapauksesta edes vesikammoa. Mikke kuoli vanhuuttaan noin 15 vuotta seikkailun jälkeen.

Tältä Isosuo näyttää nykyään.

HS Vantaa|Harva tietää salatun paratiisin Vantaalla: Lapin erämaalta näyttävä maaginen alue on kuin matkailumainoksesta ja se kätkeytyy ovelasti jopa lähimmiltä naapureilta

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Vantaa - luetuimmat

Luitko jo nämä?