Tuntematon silmäpari tuijotti Marita Sipolaa vantaalaisessa metsässä, joka on on kuin saksalaisesta kauhusadusta ja lumoaa asukkaat tulemaan sinne yhä uudestaan - Vantaa | HS.fi
Vantaa|HS Vantaa

Tuntematon silmäpari tuijotti Marita Sipolaa vantaalaisessa metsässä, joka on on kuin saksalaisesta kauhusadusta ja lumoaa asukkaat tulemaan sinne yhä uudestaan

Vantaan Ylästössä on metsä, joka on suoraan kuin satukirjasta. Paikalliset asukkaat kertovat, miksi metsässä on oma pelottava tunnelmansa.

Tältä Ylästössä Silvolan tekojärven ja Vantaanjoen lähellä kulkeva metsäreitti näyttää keskellä päivää. Kuva on lukijan ottama.

Julkaistu: 3.6. 16:51, Päivitetty 3.6. 17:05

”Tämä on taikametsä!”

Näin sanoo moni Ylästössä asuvan Marita Sipolan sukulaislapsi Silvolanmetsästä, joka sijaitsee Ylästössä aivan Pitkäkosken kupeessa. Metsän keskellä kulkee kuja, jota ympäröivät säntillisen suoraan linjaan istutetut kuuset.

”Kutsumme metsää Buchenwaldiksi [pyökkimetsäksi], koska polku tuo mieleen Keski-Saksan taianomaiset metsät.”

Sipola on asunut Ylästössä vuodesta 2006 alkaen, ja erikoisesta metsästä on tullut hänelle todellinen henkireikä. Hän käy metsässä päivittäin kävelyllä ja esittelee sen aina vierailleen ensimmäisenä. Sipolan mielestä metsässä näkyvät upeasti eri vuodenajat, ja juuri siksi alue on niin valloittava.

Kolme vuotta sitten Sipola törmäsi metsässä outoon näkyyn, jonka hän muistaa edelleen hyvin.

Sipola lähti ulkoiluttamaan hoitokoiraansa loppusyksystä, kun maassa oli jo hento kerros lunta. Ulkona oli hämärää, joten Sipola laittoi otsalampun päähänsä. Pian valoon osui silmäpari, joka tuijotti kaukaa puiden välistä. Se pelotti koiraa.

”En ikinä saanut tietää mikä se oli, mutta epäilen, että se oli ilves”, Sipola kertoo.

Lehtikuuset kohoavat metsässä suoraan kohti taivasta.

Myös Aviapoliksessa asuva Tarja Laakkonen on Ylästön ”taikametsästä” erittäin vaikuttunut. Hän kävi metsässä ensimmäisen kerran 27 vuotta sitten, mutta palaa sinne joka kesä uudestaan.

”Se on sellainen paikka, jossa tykkään käydä ihan yksin. Siellä on ihmeellinen tunnelma, aivan kuin jossain painajaisessa tai kauhuelokuvassa. Ehkä se johtuu puiden järjestyksestä”, Laakkonen kuvailee.

Laakkosella tulee metsäpolusta mieleen Grimmin veljesten tunnettu klassikkosatu Hannu ja Kerttu, jossa lapset eksyvät metsässä noiduttuun piparkakkutaloon.

Metsä johtaa Pitkäkosken luonnonsuojelualueelle, josta avautuu Laakkosen mukaan aivan toisenlainen maailma. Pitkäkoskella kuohuu Vantaanjoki ja luonto on vehreää ja monipuolista, toisin kuin viereisessä metsässä.

”Metsäkujalla on joskus todella hiljaista, kun linnutkaan eivät laula.”

Yli 50 vuotta sitten, ennen kuin metsäpolusta tuli jylhä ja suosittu ulkoilureitti, vantaalainen Pentti Nykänen, 68, ulkoilutti saksanpaimenkoiraansa nuoressa kuusimetsikössä. Kuuset olivat vain muutaman metrin mittaisia ja niitä kasvoi tiheästi, eikä polku ollut vielä nykyisensä.

”Metsän läpi kulki usein hirviä, jotka kutittelivat selkäänsä puiden oksiin.”

Nykänen asui viisikymmentä vuotta Ylästössä, mutta muutti sittemmin Kaivokselaan. Kun Nykänen oli lapsi, hänen isänsä metsästi alueella ja sai kerran metsästä jopa villisian.

”Vähitellen muutkin ihmiset löysivät kiinnostavan polun ja metsään alkoi vahvistumaan kulkureitti. 2000-luvun alussa Vantaan kaupunki kunnosti aluetta, ja polkukin vahvistettiin”, Nykänen muistelee.

Hän käy edelleen metsässä kävelyllä viikoittain koiransa kanssa, joka on jo kolmas sitten ensimmäisten metsäreissujen jälkeen.

Metsä on yksi Vantaan kaupungin uusittujen pyöräilyreittien nähtävyyksistä. Pyöräilyreitit 9 ja 11 johtavat kyseiselle paikalle.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Vantaa - luetuimmat

Luitko jo nämä?