Tämä mies on syönyt yli tuhat kiloa makkaraa – HK:n makkaranmaistajan Keijo Hietakankaan kolesteroliarvo on 4,6 - Vantaa | HS.fi
Vantaa|HS Vantaa

Tämä mies on syönyt yli tuhat kiloa makkaraa – HK:n makkaranmaistajan Keijo Hietakankaan kolesteroliarvo on 4,6

Makkaranmaistaja Keijo Hietakangas halusi aikanaan poliisiksi. Kohtalon oikku vei hänet töihin makkaratehtaalle.

Keijo Hietakangas on ollut töissä HKScanilla 41 vuotta.

Julkaistu: 18.6. 2:00, Päivitetty 18.6. 7:51

Tuhat kiloa.

Kaikkein varovaisimpien arvioiden mukaan. Todellisuudessa määrä taitaa kyllä olla lähempänä kahtatuhatta kiloa. Sen verran makkaranmaistaja eli viralliselta titteliltään pakkaamotuotannon esimies Keijo Hietakangas, 59, on 40 vuoden aikana syönyt makkaraa.

Se on aika lailla yli keskiarvon. Suomalainen söi keskimäärin vuodessa noin 7,3 kiloa ruokamakkaraa vuonna 2016, joten 40 vuodessa siitä kertyisi 292 kiloa. Tosin, yksinasuvien miesten tiedetään syövän makkaraa rutkasti keskivertoa enemmän, mutta silti. Kyllästyttääkö?

”Ei kyllästytä. Aina ei tee jumalattomasti mieli, mutta se maistelu kuuluu hommaan.”

Joka työpäivä 41 vuoden ajan Hietakangas on ajanut Fordillaan Helsingin Puotinharjussa sijaitsevasta kodistaan töihin HKScanin tehtaalle. Ensin Sörnäisiin ja viimeiset 29 vuotta Vantaan Pakkalaan. Ei samalla Fordilla, väliin on mahtunut viisi mallia, on ollut muun muassa Ford Mustang, Ford Sierra ja Ford Mondeo.

”Ensimmäinen autoni ei ollut Ford, hairahdin ostamaan Dodgen, mutta sen jälkeen olen ollut Ford-mies.”

Sinistä Lenkkiä täytyy maistaa useammin kuin muita makkaroita, sillä se on Keijo Hietakankaan mukaan yrityksen Mersu ”Sen maku ei saa muuttua yhtään”. Hietakankaan vieressä Kati Andelin.

Ja joka päivä hän maistaa makkaraa vähintään kerran. Silloin, kun tuoteperheeseen kaavaillaan uutta jäsentä, maistelua täytyy tehdä useammin. Kerran viikossa testiryhmälle kannetaan tarjotin, johon on sattumanvaraisesti valittu kymmenisen tuotetta testattavaksi. Tai no, muut tuotteet voivat vaihdella, mutta yksi tuote siltä löytyy aina: HK:n Sininen Lenkki.

”Se on meidän Mersu. Sen maku ei saa muuttua yhtään.”

Sinistä Lenkkiä myydään edelleen hillittömiä määriä, noin 10 miljoonaa pakettia vuodessa.

Hietakangas ymmärtää hyvin lenkin suosion. Muita makkaroita hän syö vaihtelevasti, mutta Siniseen Lenkkiin hän ei kyllästy koskaan.

”Palaan siihen aina uudestaan, se on niin monikäyttöinen. Parasta se on kylmänä ruisleivällä, ja sinappia vielä päälle.”

Hietakankaan työ on varmasti monen makkaramiehen unelma. Saa maistella makkaroita työnantajan laskuun.

Se ei kuitenkaan ollut Hietakankaan unelma.

”Minä halusin poliisiksi.”

Keijo Hietakangas työpaikallaan HKScanin tehtaalla Vantaan Pakkalassa.

Pitkään näytti siltä, että unelma myös toteutuisi. Asiasta oli jo puhuttu poliisi-isän entisten kollegoiden kanssa ja papereita oli katsottu kuntoon poliisiopiston hakemusta varten.

Sitten kohtalo puuttui peliin julmalla tavalla. Eräänä päivänä, kun Hietakangas tuli kotiin Puotinharjun yhteiskoulusta, edessä odotti näky, joka mullisti pojan koko maailman.

”Löysin äidin kuolleena keittiön lattialta.”

Mitään ei ollut tehtävissä. Äiti oli kuollut. Hietakankaasta tuli orpo, ja poliisihaaveet täytyi laittaa jäihin. Hietakangas lopetti koulun ja kesätyöstä HK:n tehtaalla tuli vakityö.

Ensimmäinen työ oli ”livastossa” eli lihan vastaanotossa. Siellä leikkaamosta tulleet lihat lajitellaan käyttötarkoituksen mukaan ja ajetaan jauhatuskoneiden lävitse.

Ehkä poliisihaaveet olisivat myöhemmin voineet toteutua, jos Hietakangas olisi ollut vähän huonompi työssään. Mutta kun hänelle antoi tehtävän, saattoi olla varma, että homma hoitui.

”Jos joku kysyy minulta töissä, olenko muistanut tehdä jotakin, on se suorastaan loukkaus. Kerron kyllä, jos en osaa tai pysty.”

Hietakankaan jämptiys ei jäänyt työnantajalta huomaamatta. Sinisen Lenkin ”isä”, Urho Hirvonen bongasi pätevän nuoren miehen ja ehdotti tälle esimieskoulutusta.

”Kun sain puhelun tulla hänen huoneeseensa, mietin koko matkan, että mitä olen tehnyt, että saan kenkää.”

Hirvonen otti Hietakankaan siipiensä suojaan ja oli tälle eräänlainen oppi-isä. Häneltä Hietakangas sai neuvon, jota hän on noudattanut koko uransa ajan.

”Tiedä aina mitä teet, älä luule. Jos vain luulet, älä tee mitään.”

Hietakangas eteni rivakasti urallaan, ja hän sanoo olleensa 22-vuotiaana silloisen HK:n historian siihen mennessä kaikkien aikojen nuorin esimies.

”Saatan myös olla pitkäaikaisin esimies, sillä olen ollut nyt esimiehenä 37 vuotta, ja matka jatkuu yhä.”

Hietakankaasta olisi varmasti tullut hyvä poliisi, eihän hän koskaan ole saanut edes parkkisakkoa, mutta silloin hänen luontaiset ominaisuutensa olisivat menneet hukkaan. Keskivertosuomalaisen kolesteroliarvot olisivat taivaissa tuhansien kilojen makkaransyönnin jälkeen. Mutta Hietakankaan eivät.

”Jostain syystä kuulun siihen ihmisryhmään, että veriarvoni ovat todella hyvät. Kolesteroli oli juuri otetun testin mukaan 4,6 eli alle ohjearvojen.”

Hietakangas ei ole elämänsä aikana joutunut juuri miettimään ruokien terveellisyyttä. Ehkä osittain siitä syystä jääkaapin hyllyillä ei ole koskaan näkynyt vegaanimakkaroita, eikä muita lihankorvikkeita.

Toisaalta, makkaransyönti kuuluu työhön niin oleellisesti, että vegaaniksi ryhtyminen edellyttäisi työpaikan vaihtoa. Tai ainakin tehtävän vaihtoa.

”Ei tässä hommassa voi sanoa, etten laita lihaa suuhun.”

Mutta eipä vegaaniksi ryhtyminen ole käynyt Hietakankaalla mielessäkään. Makkara maistuu yhä myös vapaa-ajalla. Pääsiäisenä hänellä on perinne ajaa mökille Pertunmaalle ja paistaa kevään ensimmäiset ulkomakkarat – satoi tai paistoi.

”Ne ekat vähän kärähtäneet makkarat maistuvat taivaallisilta.”

Mökille Hietakangas ajaa aina, kun vapaa-aikaa on. Siellä hän moottorikelkkailee talvisin satojen kilometrien reissuja Joutsan lumikissat -seurassa ja nikkaroi kesäisin. Myös oman kerrostaloasuntonsa hän on remontoinut täysin.

Kun Hietakangas muutti asuntoon kaksivuotiaana, oli se upouusi. Kerrostalon muut asukkaat ovat vaihtuneet, mutta yksi on pysynyt.

”Olen talon viimeinen alkuperäinen asukas, muut asunnot on myyty moneen kertaan.”

Voisi ehkä sanoa, että Hietakangas on perinteiden mies, joka ei helposti tee muutoksia.

”Olen joskus nauranut, että minun täytyy myydä itselleni uudet asiat, vasta sitten voin tehdä ne.”

Makkarakentällä muutoksia tapahtuu yhä kiihtyvällä vauhdilla. Viime vuosina tuotteiden kierto on nopeutunut ja uusia makkaroita tulee ja poistuu markkinoilta jatkuvasti. Kaukana ollaan sodanjälkeisistä ajoista, jolloin tarjolla oli vain A- ja B-luokan makkaraa. Merkittävin ero oli se, että B-luokan makkarassa oli enemmän jauhoa ja vähemmän lihaa.

Hietakangas haikailee markkinoilta poistuneen juustocampingin perään, mutta sitä ei näillä näkymin ole tulossa takaisin. Toisaalta, jatkuva pakollinen uusien makujen testaaminen on tuonut uusia suosikkeja. Tällä hetkellä Hietakankaan lautaselta löytyy erikoismakkaroita, joihin on lisätty yrttejä tai mausteita.

Nyt eletään makkaransyönnin kuuminta sesonkia, kesäkuussa myydään enemmän makkaroita kuin missään muussa kuussa. Koko kesän aikana Suomessa syödään 21 miljoonaa kiloa makkaraa. Makkara kuuluu suomalaisen kesään. Ja syksyyn ja talveen ja kevääseen. Onko hetkeä, mihin makkaransyönti ei sovi?

”Nukkuessa. Ei tule nyt muuta mieleen kuin se”, hymyilee Hietakangas.

Lähteet: HKScan ja Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisu vuodelta 2016

Keijo Hietakangas

HKScanin makkaranmaistaja. Virallisesti pakkaamotuotannon esimies.

Ollut töissä eri tehtävissä HK:n Sörnäisten ja Pakkalan tehtailla 41 vuotta.

Nousi esimieheksi 22-vuotiaana, ja oli silloin HK:n historian nuorin esimies.

Asuu Puotinharjussa yksin, perheeseen kuuluu yksi aikuinen tytär.

Harrastaa moottorikelkkailua ja mökkeilyä.

Motto: Pidä aina se, minkä menet ääneen lupaamaan.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Vantaa - luetuimmat

Luitko jo nämä?