Eduskunnan säätämä ”piliskielto” ei legendaarisella Ruskeasannan Shellillä paljon paina – Autonrassaajien paratiisi kuhisee suviyössä - Vantaa | HS.fi
Vantaa|HS Vantaa

Eduskunnan säätämä ”piliskielto” ei legendaarisella Ruskeasannan Shellillä paljon paina – Autonrassaajien paratiisi kuhisee suviyössä

Uusi tieliikennelaki ei vaikuta ajoharrastukseen Vantaalla. HS kävi seuraamassa viikonloppuiltaa Ruskeasannan legendaarisella Shellillä, jossa sadat autoilusta kiinnostuneet ihmiset ottavat ajopeleillään mittaa toisistaan.

Julkaistu: 27.6. 2:00, Päivitetty 27.6. 8:19

20.03

Kello on hieman yli kahdeksan kesäkuisena perjantai-iltana. Ruskeasannan eli ”Rusan” Shellillä se tarkoittaa, että illan H-hetkeen on vielä kolme tuntia aikaa.

Jos ihmisiin on uskominen, pihan pitäisi pian olla täynnä toinen toistaan laitetumpia moottoriajoneuvoja. Alueelle pääsee silloin vain jonottamalla – jos pääsee.

Kuuma kesäyö tietää varmasti täyttä iltaa legendaarisen huoltoaseman pihassa. Asvalttiin jääneet raidat muistuttavat aikaisemmista illoista, kun kumia on poltettu ja autoharrastajilla on ollut hauskaa.

Autoilun ystävät kertovat, että toisinaan Poliisi odottaa tutkan kanssa pitkän ylöspäin nousevan Tuusulantien päässä ja sakottaa hurjastelijoita.

Autoharrastajat ovat kohdanneet alkukesästä useita muutoksia uuden tieliikennelain myötä. Tälle joukolle muutoksista keskeisin on kesäkuun alussa voimaan astunut uusi lakipykälä, joka kieltää huviajelun eli tarpeettomaksi ja häiritseväksi luokiteltavan ajamisen koko maassa. Ennen kielto kosketti vain taajamia.

Muutos ei tunnu tosin liikuttavan Ruskeasannan Shellille saapuvia autoharrastajia millään lailla. Seurasimme paikan päällä, mistä autoharrastuksessa on oikeastaan kyse.

Alkuillasta parkkipaikalla on vielä hyvin tilaa. Siellä täällä pitkin huoltoaseman pihaa voi nähdä ihmisiä istuskelemassa retkituoleillaan ystäviensä kanssa. Jossakin soi kovalla Dire Straits -yhtyeen 70-luvun klassikkobiisi Sultans of Swing. Tunnelma on rento ja rauhallinen, mutta samalla odottava.

Osa on valunut paikan päälle ajoissa. Karri Koski, 22, sytyttää tupakan ja odottelee vuoroaan Shellin autonpesupaikalle ystäviensä Teemu Rissasen, 22, ja Janne Laakson, 21, kanssa. He ovat saapuneet Järvenpäästä saakka Shellille viettämään heille tavanomaista iltaa.

”Tulemme tänne viikonloppuisin hengailemaan ja pesemään autoja etenkin, jos on tällainen keli. Täällä näkee usein samoja jengejä. Tai no, samoja autoja. Ei täällä katsota ihmisten naamoja”, Koski selittää.

Teemu Rissanen (vasemmalla) ja Karri Koski saapuvat viikonloppuisin Ruskeasannan Shellille tarkastelemaan toistensa autoja.

Esimerkiksi parkkipaikan sisäänkäynnin vieressä lepäävä kirkkaanvihreä Audi A7 on tälle porukalle jo tuttu näky. Kaikki vähänkään erikoisemmat tai hienommat autot jäävät helposti mieleen.

”Ei tässä ole mitään järkevää syytä tulla tänne. Me jauhamme autoista paskaa ja mitään ei tapahdu.”

Janne Laakso rientää ystäväkolmikostaan ensimmäisenä pesemään autoaan itsepalvelupesuun, joka avattiin huoltoaseman uudistuksen yhteydessä pihalle vuonna 2016.

Nuoret miehet eivät arkaile kielenkäyttönsä kanssa, kun keskustelu kääntyy heidän autoihinsa.

Koski on tullut parkkipaikalle vuoden 2004 Nissan 350z -autolla, joka on hänen omien sanojensa mukaan ”helvetin hyvä auto”.

Auton 280 hevosvoimaa kuljettavat Kosken päivittäin töihin Järvenpäästä Vantaalle, jossa hän työskentelee työkoneasentajana. Työmatkaa tulee päivässä siis yli 70 kilometriä, mikä muistuttaa hänelle, kuinka paljon autoharrastus maksaa.

”Kallistahan tämä on Suomessa, ihan helvetin kallista. Verotus on täällä ihan perseestä ja bensakin on kallista. Autoni kuluttaa 11 litraa satasella. Tämä on valintojen maailma: jotkut laittaa rahansa johonkin järkevään ja jotkut laittaa ne autoihin.”

Autoharrastajat kokoontuvat perjantai-iltaisin sankoin joukoin Ruskeasannan Shellille.

Vantaalla Tuusulantien varrella sijaitseva Ruskeasannan Shell on auki ympäri vuorokauden. Eittämättä jokainen autoilusta kiinnostunut tuntee sen, koska pihalle kokoonnutaan jo useassa sukupolvessa. Aikaisempina vuosina huoltoasema tunnettiin erityisesti Tiksin munkista eli letkassa ajettavasta kierroksesta, joka kulki Ala-Tikkurilan McDonald’sille tai Ala-Tikkurilan Shellille ja takaisin.

Paikalla olevien harrastajien puheiden perusteella Tiksin munkki on menneen talven lumia ja uudet kuskit hädin tuskin tietävät, mikä se on.

Onko Rusalle syntynyt uusi aikakausi, jossa huoltoaseman pihalla vietetään aikaa sen sijaan, että teiden sankarit ajaisivat ”pillurallia” ympäri kortteleita? Tämän illan perusteella, ei aivan.

20.30

Piha alkaa vähitellen täyttyä. Ilman leikkaa harva se hetki moottorin kova ääni, kun ihmiset kiihdyttävät Rusan Shellin viereiseltä kiihdytyskaistalta Tuusulanväylälle. Toinen vaihtoehto kiihdyttelylle on toiselta puolelta kulkeva Tuusulantie, joka nousee hieman ylämäkeen.

Kaikki tietävät, että huoltoaseman piha on täynnä intohimoisia autoharrastajia, jotka kiinnittävät huomiota poikkeuksellisen kuuloiseen moottorin pärinään.

Aikaisemmin mainittu vihreä Audi on ollut paikoillaan parkkipaikalla jo puoli tuntia. Sisällä istuu auton omistaja eli 26-vuotias Miro Korpinen. Hän kertoo huvittuneena tarinan, miksi hän halusi teipata alun perin metallinharmaan autonsa kauttaaltaan vihreäksi.

Miro Korpinen juttelee ystävänsä Kristian Auvisen kanssa autostaan käsin.

”Miksi halusin vihreän? Vihreä on ensinnäkin lempivärini. Lupasin pienenä äidille, että hankin vihreän auton. Se oli semmoinen check list -juttu, että minun oli pakko”, Korpinen nauraa.

Lisäksi hän maalasi kirkkaanvihreällä vanteiden välistä pilkistävät jarrusatulat. Oikeastaan, Audissa on uusittu yhtä sun toista, jotta se näyttäisi Korpisen mukaan mahdollisimman tuunatulta. Tähän harrastukseen palaa paljon rahaa.

Auton vieressä istuu retkituolilla Kristian Auvinen, 22. Hän odottelee tyttöystäväänsä, joka on tilaamassa ruokaa huoltoaseman Helmisimpukka-ravintolasta. Viereinen BMW on tyttöystävän aarre, josta hän kertoo myöhemmin lisää.

Ystävykset saapuvat Shellille, koska parempaa paikkaa ei heidän mukaan tällä hetkellä ole. Ennen he saattoivat käydä Vuosaaren satamassa, mutta nykyisin siellä on ajohidasteita ja kieltoja, jotka ovat rauhoittaneet menoa.

20.50

Keskelle huoltoaseman pihaa on ilmestynyt kummallisen näköinen auto: musta laatikkomainen Toyota BB vuosimallia 2005. Auton ulkopuolella tallustelee oranssipaitainen Aku Huhta, 32, joka siemailee lonkeroa. Sisällä istuu auton tuore omistaja, hänen avopuolisonsa Mia Laine, 32, joka rullaa ikkunaa auki.

Mia Laine on innoissaan uudesta ”laatikkomaisesta” autostaan, jonka hän juuri käynyt katsastamassa.

”Tämä on kiva auto, tämmöinen laatikko. Sympaattisen näköinen kapistus. Mitä persoonallisempi, sen parempi”, Laine kertoo ylpeänä ja hyppää auton ulkopuolelle.

Pariskunta on aikaisemmin tänään käynyt katsastamassa autoperheensä uusimman tulokkaan ja samalla rekisteröinyt sen ensi kertaa Suomen liikenteeseen.

Kotona Askolassa heillä on yhteensä kymmenen autoa ja suunnitelmissa on seuraavaksi rakentaa talli, johon kaikki autot mahtuisivat yhtä aikaa.

Toyota BB:ssä takakontti on korkea, mutta ei kovin syvä.

Laine tokaisee, että autoissa on ennen kaikkea kyse ulkonäöstä.

Toyota on kerinnyt olla pariskunnalla vasta pari viikkoa, mutta sitä on jo madallettu. Japanin tuontiautot ovat heidän yhteinen heikkoutensa. Kun molemmat pitävät autoista, kukaan ei estä ostamasta uusia.

”Teipillä olisi kiva saada seuraavaksi jotain värikkäämpää grafiikkaa kylkeen”, Laine pohtii.

Ruskeasannan Shell on pariskunnalle tuttu paikka jo vuosien takaa. Tänään he ovat tulleet nostalgian vuoksi ja odottavat ystäviään, jotka ovat myös saapumassa paikalle pitkästä aikaa. Laine selittää rempseästi, että on tärkeää tulla tarkistamaan, miten kalusto muuttuu vuosien varrella.

”Nykyään tämä on näköjään aika saksalaispainotteista täällä.”

Sakari Hyvämäki violetissa Toyota Crown Majestassa juttelee Aku Huhdan kanssa samalla, kun Carita Nyqvist nousee Mia Laineen juuri hankitusta Toyota BB:stä.

Pariskunnan mielestä suurin muutos näkyy autojen arvoissa. He kummastelevat nuorten kuskien kalliita autoja, joilla on heidän mukaansa varmasti tekemistä lainarahoituksien kanssa. Kun Huhta ja Laine saivat ajokortin vuonna 2005, ostettiin mitä rahalla sai.

”Jos eksyy parkkihalliin, niin pitäähän se oma auto sieltä tunnistaa. On aika surkeata, jos oma auto on vain auto muiden joukossa.”

Mia Laine kutsuu huoltoasemaa myös lempinimillä tuuninkishelli ja teknoshelli, sillä se kerää samanhenkiset autoharrastajat yhteen.

21.20

Illan tähän mennessä tehokkain auto kurvaa pihalle matala kuusisylinterinen turbomoottori kehräten.

Mia Laineen pohkeita koristavat rusettitatuoinnit. Taustalla näkyy Juha Leinosen Skyline GTR.

Vuoden 1995 Nissan Skyline GTR:n kyydistä nousevat Juha Leinonen, 34, ja hänen avopuolisonsa Carita Nyqvist, 30. Pariskunta lyöttäytyy Huhdan ja Leinosen seuraan keskelle Shellin pihaa, jossa hekin ovat viettäneet aikaa teini-ikäisistä lähtien.

Leinonen avaa konepeltinsä, jonka alta paljastuu 750 hevosvoiman moottori. Hän on rakentanut autonsa käytännössä tyhjästä tähän pisteeseen saakka, sillä hän osti sen aivan ”raatona” seitsemän vuotta sitten.

Juha Leinonen siirtää järjestyksenvalvojan toiveesta autoaan puoli metriä eteenpäin ruutuun.

Kauempaa huoltoaseman liepeiltä rientää paikalle utelias 17-vuotias Tino Pilkevaara kysymään, saako moottorista ottaa kuvan. Pilkevaara kertoo, että hänellä on ollut autokuume koko elämänsä ajan ja odottaa joulukuussa siintävää ajokorttia palavasti. Hän pitää kyseistä Skylinea poikkeuksellisen hienona pelinä.

”Tämä on tästä mallista kaikista uskomattomin ja tehokkain katuversio. Moottori kestää mitä tahansa tehoja, eli uskomaton masiina”, Pilkevaara selittää.

Motocrossia nuorempana SM-tasolla ajanut Leinonen kertoo, että Rusan Shellin piha on aivan täynnä, kun lähistöllä on mitä tahansa autoiluun liittyviä tapahtumia. Parkkipaikalta joko lähdetään yhdessä tai palataan yhdessä riippuen tilanteesta. Tiksin munkkiakin hän muistelee nuoruusvuosiltaan lämmöllä, mutta kertoo sen suosion lopahtaneen täysin.

Avopuoliso Nyqvistkin on ollut mukana ajamassa Tiksin munkkia monet kerrat. Viime vuosina ajo on hiljentynyt.

”Ei missään määrin ole samanlaista kuin aikaisempina vuosina, se on aika lailla kuihtunut. Heurekaltakin lähti aikoinaan letka liikkeelle tähän suuntaan.”

Nykyisin Leinonen työskentelee Toyotan mekaanikkona ja arvostaa autoja, joihin on osattu nähdä itse vaivaa.

”Täytyy pian lähteä täältä, että mahtuu vielä ulos.”

22.05

Kello kymmeneltä piha on kauttaaltaan täynnä autoja ja moottorien jatkuva hurina tekee keskustelusta vaikeaa. Autojen pakoputket paukahtelevat kovaäänisesti, kun ne kiihdyttävät Shellin pihasta pois.

Sitä ovat tulleet ihastelemaan kolme alaikäistä kaverusta Järvenpäästä.

Miko Rosti, Veeti Niemi ja Severi Mäntysaari haaveilevat nopeista autoista.

Miko Rosti, 17, Veeti Niemi, 16, ja Severi Mäntysaari, 17, ovat hakeneet Mäntysaaren kotoa kolme pientä jakkaraa ja istuutuneet huoltoaseman vastapäiselle kalliolle katselemaan illan autotarjontaa. Mukanaan heillä on Pringles-sipsejä ja irtokarkkeja.

Kuinka pitkään aiotte istua täällä?

”Siihen asti, kun menoa riittää. Perjantai on paras päivä tulla tänne.”

Kaveruksilta löytyy talleistaan omat Monkey-mopot, mutta Rosti on saanut henkilöautolle ajokortin jo 17-vuotiaana erikoisluvan ansiosta.

”Sitten kun jengi lähtee täältä, niin ne lähtee aika vauhdilla. Se on illan paras hetki”, kaverukset pohtivat.

22.30

Vihreän Audin omistajan Miro Korpisen ympärille on tullut lisää ystäviä, kun kello on puoli yksitoista. Myös viereisen BMW:n omistaja Viivi Alppinen on saapunut ruoka-annoksensa kanssa paikalle.

Rinkiin on ilmestynyt myös illan nuorin henkilö. Vain reilu neljän kuukauden ikäinen vauva kiertää ystäväporukan sylistä syliin sitä mukaan, kun kaverusten kädet väsyvät. Vauva näyttää olevan sujut autoilusta syntyvän metelin kanssa.

Hengailu huoltoaseman pihalla on kaveriporukan mielestä kaikista kivointa.

Vauva ei ole Ruskeasannan Shellillä ensimmäistä kertaa, paljastaa vauvan isä Tuomas Lindström. He saapuivat puolisonsa kanssa suoraan synnytyksestä huoltoaseman pihalle tapaamaan ystäviään alkuvuonna.

BMW on Alppisen mukaan vielä ”perusbemari”, mutta hän toivoo pian pääsevänsä tuunaamaan sitä. Hän pitää saksalaisista autoista, ja osti siksi kyseisen menopelinsä kolme kuukautta sitten.

Ystävyksillä on pari muutakin vaihtoehtoa hengailla autojensa kanssa kuin Ruskeasanta. He mainitsevat esimerkikiksi Itäkeskuksen lähellä sijaitsevan Eastonin parkkihallin ja Vantaanportin viereisen Metropoli-parkkialueen.

”Siellä voi käydä talvisin linttaamassa.”

Jerry Koivuluoma on Nasu-koiransa kanssa joka viikonloppu Shellillä viettämässä aikaa. Taustalla Viivi Alppinen syö ranskalaisia ja mozzarellatikkuja.

Auton takaa ilmestyy pian myös Jerry Koivuluoma rhodesiankoiransa Nasun kanssa. Koivuluoman isäkin on paikan päällä, mutta hän istuu nuorten mukaan Helmisimpukan terassilla eli ”pappaosastolla”.

Koivuluoma tutustui Rusan Shelliin isänsä mukana jo 12-vuotiaana. Nyt hän käy siellä myös omien kavereidensa kanssa. Näin sukupolvet vaihtuvat.

22.55

Kello yhdeltätoista piha on viimein täynnä ja useat autot ajavat huoltoaseman ympäri vapaan paikan toivossa. Autoja on paikan päällä helposti toista sataa ja moottorin pärinä on kova. Parkkialueella on kyltti, joka kehottaa ottamaan alueella asuvat naapurit huomioon, mutta kukaan ei näytä välittävän siitä.

Erdem Akkusin Audissa on hevosvoimia 350.

Erdem Akkus korjaa lenkkariaan ja esittelee vasta hankkimaansa, Audi A8:n konepellin alle piilotettua, muhkeaa V8-konetta ystävilleen.

”Tulemme tänne, koska töiden jälkeen ei ole mitään tekemistä. Kaikki menee kymmeneltä kiinni ja täällä on nopeita autoja”, Akkusin ystävä Batu Can kertoo.

Illan yllättää vielä lopuksi show, jonka monet kuvaavat älypuhelimiinsa talteen. Aivan kuin tätä olisi odotettu. Tuusulantietä pitkin kiihdyttää valkoinen auto, joka polttaa asvalttiin uudet raidat tältä perjantailta. Palaneen kumin katku laittaa tietä lähimpänä istuvat yskimään, kun savupilvi nousee asvaltista.

Auton renkaat jättävät asvalttiin jäljen.

Vaikka Tiksin munkki on hiipunut, Ruskeasannan Shell ja autoharrastus on tämän illan perusteella elinvoimainen.

.

Vantaa - luetuimmat

Luitko jo nämä?