Vantaan Sorakujalla olevan kerrostalon katolla törröttää antenneja kuin Yleisradion katolla Pasilassa. Äkkisilmäyksellä niitä on yli kymmenen. Mitä ihmettä?
VAV-Asuntojen isännöintipäällikkö Jukka Tervon mukaan antennit ovat puhelinoperaattoreiden asentamia tukiasema-antenneja.
”He ovat halunneet laittaa ne juuri tämän talon katolle, koska se on korkea, seitsenkerroksinen.”
Tukiasemat asennetaan mahdollisimman korkealle, koska siten tukiasemalle saadaan suurempi peittoalue. Elisalla on ollut tukiasemapaikka talon katolla 2000-luvun alusta lähtien. Talo valikoitui asemapaikaksi, koska se oli silloin alueen korkein talo.
”Kyseisellä paikalla on käytössä kaikki mobiiliverkkoteknologiat. Laitteistoon kuuluvat antennit kolmeen suuntaan ja radioyksiköt. Antenneja tarvitaan siis kaikkiin kolmeen suuntaan ja mahdollisesti useampia eri taajuusyhdistelmiä varten”, kertoo Elisan verkon suunnittelusta vastaava osastopäällikkö Tiina Höckert.
Elisan lisäksi katolla on myös toisen operaattorin laitteisto. Se kasvattaa antennien lukumäärää, koska operaattorit käyttävät omia antennejaan.
Matkaviestinoperaattorit kysyvät luvan antennien asennukselle rakennuksen omistajalta ja maksavat heille korvauksen. Tukiasema-antennien määrälle yhden talon katolla ei ole olemassa ylärajaa, joten teoriassa katolle saattaisi tulla vielä lisää antenneja.
”Mutta ei ole kovin todennäköistä, että sinne tulee ainakaan kovin paljon mitään lisää”, arvelee Höckert.
Simonkylässä olevan talon katolta törröttää antenneja kolmeen suuntaan.
Vaikka määrälle ei ole ylärajaa, on antenneja asennettaessa otettava huomioon säteilyturvallisuus.
”Operaattoreiden on uusia antenneja asennettaessa huomioitava myös muut lähiseudun tukiasemat säteilyturvallisuusarviossa”, kertoo Säteilyturvakeskuksen (Stuk) erikoistutkija Sami Kännälä.
Matkaviestinoperaattorit eivät tarvitse lupaa tukiasemalle Stukilta, mutta operaattorien tulee pitää huoli siitä, ettei väestö altistu liian voimakkaalle radiotaajuiselle säteilylle.
Stuk puuttuu tukiasema-asennuksiin vain, jos on syytä epäillä, että väestön altistuminen voisi ylittää raja-arvot.
”Tyypillisesti väestön altistuminen on selvästi raja-arvoja pienempää. Vain hyvin harvoissa tapauksissa Stukin on ollut tarvetta puuttua tilanteeseen”, kertoo Kännälä.
Kännälä ei osaa sanoa, voisiko kyseisen kerrostalon katolle asentaa lisää tukiasema-antenneja.
”Harvoin näkee noin paljon antenneja yhden talon katolla. Mutta säteilyturvallisuuden kannalta antennien lukumäärä ei ole niin olennainen seikka. Eniten asiaan vaikuttaa se, millaisella etäisyydellä väestö voi oleskella antennien pääkeilojen suunnassa ja minkälaisia lähetystehoja antenneissa käytetään.”
Vaikka talon katolla on lukuisia antenneja, ei talon tai lähiseudun asukkaiden tarvitse Kännälän mukaan olla huolissaan säteilystä.
”Säteily etenee poispäin talosta, ja altistustaso pienenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Turvaetäisyys antenneihin voi olla kymmenen metrin luokkaa.”
Myöskään ylimmän kerroksen asukkaille ei Kännälän mukaan tule antenneista säteilyvaaraa, sillä vain pieni osa säteilystä kulkee alaspäin.
”Olemme käyneet mittaamassa useita tapauksia, joissa antennit ovat suoraan asunnon yläpuolella. Altistus on ollut näissä hyvin kaukana raja-arvoista, tuhannesosan luokkaa.”
Stuk on mittaillut korkeissa taloissa yläkerrosten säteilyä, mutta asukkaille niistä ei ole ollut keskuksen mukaan vaaraa.