Eritreasta muuttanut perheenäiti haaveili oppivansa arkisuomea – Silloin esiin astui toimeliaiden eläkeläisten porukka, joka työnsi triviaalin kieliopin sivuun - Vantaa | HS.fi

Eritreasta muuttanut perheen­äiti haaveili oppivansa arki­suomea – Silloin esiin astui toimeliaiden eläkeläisten porukka, joka työnsi triviaalin kieli­opin sivuun

Luetaan yhdessä -ryhmissä vapaaehtoiset opettajat opettavat arkisuomea maahanmuuttajanaisille.

Opettajat Maarit Hakala (vas.) ja Sinikka Savola toivottivat Selamawit Andehaimanot Siumin tervetulleeksi Hakunilan Luetaan yhdessä -ryhmään.

13.11. 11:00

”Mitä kuuluu?” kysyy Sinikka Savola Luetaan yhdessä -ryhmän tunnin aluksi Hakunilan kirjaston opetushuoneessa tiistaina aamupäivällä.

Ryhmässä maahanmuuttajanaiset pääsevät parantamaan suomen kielen taitoaan.

”Kiitos hyvää”, vastaa Selamawit Andehaimanot Sium.

Eritrean pääkaupungista Asmarasta 16 vuotta sitten Suomeen muuttanut Andehaimanot Sium on ensimmäistä kertaa ryhmässä.

”Huomasin ilmoituksen kirjaston ilmoitustaululla, käyn täällä usein lasteni kanssa. Kotona olen osallistunut kieliryhmiin tietokoneella Zoomin kautta.”

Andehaimanot Sium asuu Hakunilassa eritrealaisen linja-autonkuljettajamiehensä ja lastensa kanssa. Vanhin lapsista täyttää joulukuussa yhdeksän vuotta, nuoremmat ovat kolme- ja 1,5-vuotiaita.

Andehaimanot Sium on ollut viime vuodet lasten kanssa kotona, mutta ensi vuonna hän haluaa taas palata työelämään.

”Puhun suomen kieltä, mutta en hyvää suomen kieltä. Kotona puhumme tigrinjaa”, hän sanoo.

Eritreassa Andehaimanot Sium oli valmistunut kirjanpitäjäksi. Hän päätti lähteä Suomeen, koska hänen tätinsä asui jo Suomessa. Kuuden sisaren sisarusparvesta kaksi siskoa lähti Amerikkaan.

Aluksi Andehaimanot Sium opiskeli suomea ja englantia ja teki töitä hotellisiivoojana.

”Olin ajatellut, että haen Haaga-Helia-ammattikorkeakouluun, koska siellä voi opiskella talousaineita. Hotellissa kiinnostuinkin hotelli- ja ravintolatyöstä.”

Hän pääsi Haaga-Heliaan ja suoritti siellä englanninkielisen restonomin tutkinnon.

”Olin töissä kerroshoitajana ja aamiaistarjoilijana muun muassa Sokos-hotelli Tornissa ja Vaakunassa Helsingissä.”

Hänen miehensä muutti Suomeen myöhemmin.

Nyt Andehaimanot Sium suunnittelee alanvaihtoa, koska pienten lasten äitinä hän ei haluaisi enää tehdä ilta- ja viikonlopputöitä.

”Haluaisin päästä koulunkäyntiavustajaksi. Minulla ei ole siitä työstä kokemusta, niin toivon, että voisin alussa mennä avustajaksi kouluruokailuun.”

Sinikka Savolalla on tällä kertaa oppitunnin aloitusvuoro. Hän piirtää lehtiötaululle tikku-ukkokuvia perheenjäsenistä. Maarit Hakala seuraa vierestä.

Luetaan yhdessä -ryhmään voi ottaa myös pienet lapset mukaan.

Hakunilan ryhmässä on Sinikka Savolan lisäksi vapaaehtoisina opettajina Maarit Hakala ja Leena Kinnunen. Opettajien työnjako menee niin, että yksi opettajista vuorotellen vastaa tunnin alkuosuudesta. Tällä kertaa avaus on Savolan vastuulla ja hän on kertonut, että tämän kaksituntisen teemana on perhe.

Savola piirtää lehtiötaululle vihreällä tussilla tikku-ukkoina perheen.

”Tässä olet sinä, äiti. Täällä on isä, tässä lapsi, joka on pieni vauva. Täällä kaukana on isoisä ja isoäiti ja mahdollisesti toinen isoisä ja isoäiti ja siskoja ja veljiä.”

Jokaisen piirroksen kohdalla Savola esittää kysymyksen, kuten: ”Ovatko sinun isäsi ja äitisi täällä Suomessa vai asuvatko he Eritreassa?”

Selviää, että Andehaimanot Siumin vanhemmat asuvat Eritreassa ja heihin pidetään yhteyttä puhelimella.

Opettajista Savola ja Kinnunen asuvat Hakunilassa. Hakala asuu vanhassa Kivistössä, Länsi-Vantaalla.

Suomen akateemisten naisten liiton hallinnoiman Luetaan yhdessä -verkoston toiminta alkoi vuonna 2004. Verkostolla on ympäri Suomen yli 80 ryhmää. Valtaosa ryhmistä on lähiopetusryhmiä, mutta on myös internetin Zoom-palvelussa kokoontuvia etäryhmiä.

Toiminnassa on mukana yli 2 800 opiskelijaa ja yli 520 vapaaehtoista opettajaa. Vantaalla ryhmiä on kahdeksan.

”Hakunilassa on toiminut aikaisemminkin ryhmä. Nyt on ollut neljän vuoden tauko ennen kuin aloitimme lokakuun viimeisenä tiistaina”, Maarit Hakala kertoo.

Hakunilassa jos missä suomen kielen opetukselle on tarvetta, sillä joka neljäs hakunilalainen puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.

Opettajat toivovat, että sana uudesta ryhmästä kiirii.

Ensimmäisellä kerralla ryhmässä oli vain yksi oppilas, uzbekistanilainen nainen. Hän on tullut nytkin tunnille lapsensa kanssa, mutta ei halua haastatteluun. Asia selvitetään kuten maahanmuuttajien kieliryhmissä muutenkin. Jos kielitaito on vielä vähäinen, käytetään apuna kuvia, eleitä ja avainsanoja.

Maarit Hakala näyttää kännykästään naiselle sanomalehden kuvan, ja nainen pudistaa päätään.

Eläkkeellä olevalla Hakalalla on pitkä kokemus maahanmuuttajien opettamisesta. Hän oli Stadin ammattiopistossa Valma-opettajana eli ammatilliseen koulutukseen valmistavan koulutuksen opettajana.

”Oli kiva jäädä eläkeläisenä vapaalle, mutta työni oli ollut niin ihanaa, että palo opettamiseen jäi. Huomasin senioriopettajien sähköpostiviestistä ilmoituksen, että Luetaan yhdessä -ryhmiin etsitään vapaaehtoisia opettajia.”

Kinnunen ja Savolakin ovat eläkkeellä olevia opettajia, vaikka vapaaehtoisina opettajina voi olla minkä tahansa alan ihmisiä.

”Olin matemaattisten aineiden opettajana Sotungissa, jossa oli paljon maahanmuuttajaopiskelijoita”, Kinnunen kertoo.

Ennen Hakunilaa hän oli Luetaan yhdessä -ryhmän opettajana Länsimäessä.

Savola taas teki työuransa varhaiskasvatuksen konsultoivana opettajana.

Vapaaehtoiset opettajat Sinikka Savola (vas.), Maarit Hakala ja Leena Kinnunen ovat kaikki eläkkeellä opetusalalta. Selamawit Andehaimanot Sium osaa puhua suomea sujuvasti, mutta hän haluaa vielä parantaa kielitaitoaan niin että puhuisi oikein.

Jokainen oppilas saa oman opettajan.

Leena Kinnunen on Andehaimanot Siumin opettajana. Ensimmäiseksi Kinnunen arvioi oppilaansa kielitaidon lukunäytteen perusteella ja suunnittelee opetuksen tason sen mukaan.

Kirjasta valitaan teksti, joka kertoo perhejuhlista. Kinnunen ja Andehaimanot Sium katsovat tekstin lukemisen jälkeen kuvia ja puhuvat, millaisiin vaatteisiin ihmiset ovat pukeutuneet ja mitä ruokaa ja juomaa on tarjolla.

Tunneilla ei tankata kielioppia vaan opetellaan erityisesti arjessa tarvittavaa kieltä. Samalla oppilaat oppivat tuntemaan suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat