Vantaalaismies rakensi 1970-luvulla ainutlaatuisen urheiluauton, joka oli kuin suoraan suosikkielokuvasta – Sitten hän sai tyrmäävän uutisen, joka muutti kaiken - Vantaa | HS.fi

Vantaalais­mies rakensi 1970-luvulla ainutlaatuisen urheilu­auton, joka oli kuin suoraan suosikki­elokuvasta – Sitten hän sai tyrmäävän uutisen, joka muutti kaiken

Vantaalainen pellepeloton Matti Patteri on kehittänyt 60 laitetta rynnäkkökiväärin muovilippaista säänmittauslaitteiden kuoriin.

Matti Patterin omakotitalon alakerran vessa on pyhitetty lentokoneiden mallintamiseen käytettäville malliplugeille. Vessassa on lämmintä ja kuivaa, joten vanerista ja lasikuidusta tehdyt osat eivät muuta muotoaan.

21.11. 11:00 | Päivitetty 21.11. 11:39

Espoon automuseo on merkillinen paikka. Bodominjärven maisemissa sijaitseva kivinavetta kätkee sisäänsä satakunta autoa ja parisataa kaksipyöräistä kulkupeliä menneisyydestä.

Kommunistiajan kantikkaat Trabantit, Wartburgit ja Ifat seisovat sulassa sovussa 1950-luvun suurten amerikanrautojen ja kotimaisten Pappa-Tunturien kanssa.

Vanhojen autojen seasta erottuu kuitenkin yksi, joka ei tunnu istuvan museoituun joukkoon. Sulavapiirteinen valkoinen urheiluauto näyttää voimakkaalta ja nopealta, ja sen lokinsiipiä muistuttavat ovet nousevat ylöspäin.

Auto näyttää tulleen tulevaisuudesta. Aivan, samannäköinen auto heitti Michael J. Foxin näyttelemän nuorukaisen menneisyyteen Paluu tulevaisuuteen -elokuvasarjassa.

Espoolaisnavetassa oleva auto ei kuitenkaan ole Hollywood-elokuvasta tuttu DeLorean, joita valmistettiin vuosina 1981 ja 1982.

Matti Patteri suunnitteli ja rakensi 1970-luvun jälkipuoliskolla prototyypin tulevaisuuden urheiluautosta.

Espoon muskeliauto on täysin kotimaista tuotantoa – ja vieläpä DeLoreania vanhempi. Museossa valkoinen urheiluauto on maannut jo vuodesta 1980. Auto on kuitenkin ainoa laatuaan, eikä sillä ole ajettu metriäkään.

Mutta miksi?

Sitä lienee parasta kysyä auton suunnittelijalta ja rakentajalta itseltään.

Matti Patteri avaa kaksikerroksisen omakotitalonsa oven Vantaan Askistossa ja toivottaa tervetulleeksi. Sisään päästyään vieras ymmärtää nopeasti tulleensa tekniikan pyhättöön.

Patterin, 79, valtakunnassa kehitetään, suunnitellaan, mallinnetaan, työstetään ja rakennetaan. Omakotitalon sadan neliön alakerrassa on sorveja, poria, jyrsimiä ja laikkoja niin monta, etteivät kahden käden sormet riitä laskemiseen.

Katosta roikkuu lentokoneiden suurikokoisia pienoismalleja, lasivitriinissä on rivi niihin sopivia polttomoottoreita, ja pöydillä lepää erilaisia koneenosia. Kaikki ne ovat Patterin tekemiä.

Pöydillä ja olohuoneen lattialla makaa kymmeniä suurikokoisia lentokoneen piirustuksia, ja seiniä peittävät kuvat toisen maailmansodan aikaisista taistelukoneista.

Myrsky-hävittäjän piirustukset peittävät Matti Patterin olohuoneen lattioita. Lentokoneiden suunnitelmia on myös useissa muissa huoneissa. Yhteensä niitä on satoja.

Konepiirrokset ovat pääasiassa Myrsky-hävittäjästä, jota Patteri tovereineen rakentaa Ilmailumuseon kellarissa.

HS Vantaa kertoi kotimaisen sota-ajan koneen henkiin herättämisestä 22. syyskuuta.

Lue lisää: Unohdettua sotakonetta rakennetaan uudestaan kaikessa hiljaisuudessa Vantaalla – Tällainen oli suomalaisen ilmailuhistorian ”surullinen tapaus”

Patterin suunnitteleman ja pääosin myös itse rakentaman 250-neliöisen kodin kutsuminen miesluolaksi olisi vähättelyä, mutta toisaalta: ei talossa naisen kädenjälkeäkään näy.

”Vaimoni kuoli vuonna 2000, ja lapsetkin ovat lähteneet kotoa. Nykyinen avopuolisoni asuu Helsingissä, ja minä käyn hänen luonaan. Hänen ei juuri tarvitse käydä täällä”, Patteri selittää.

Tekniikka ja erilaisten laitteiden suunnittelu ovat olleet osa Matti Patterin elämää jo pienestä pojasta saakka.

”Olin lapsuuden poikajoukossa kotipaikassani Lapualla aina vähän erilainen. Rakentelin ja suunnittelin kaikenlaista, mitä sen ajan työkaluilla ja vähäisillä taskurahoilla pystyi”, Patteri muistelee.

”Lentokoneet, aseet ja autot kiinnostivat kovasti. Autothan olivat vielä 1950-luvulla harvinaisia.”

Rahaa ei ollut liiaksi, sillä Patterin äiti oli yksinhuoltaja. Hänen isänsä jätti perheen, kun kotitalo oli saatu sodan jälkeen valmiiksi.

”Oletan, että hän traumatisoitui sodassa eikä ilmeisesti siksi pystynyt normaaliin elämään.”

Toinen tragedia Patteria kohtasi 16-vuotiaana, kun hänen äitinsä kuoli. Nuori mies vuokrasi kotitalonsa tädilleen, muutti etelään ja aloitti vuokrarahojen turvin kone- ja metallialan opinnot ammattikoulussa Espoon Leppävaarassa.

Ammattikoulun jälkeen Patteri aloitti varusmiespalveluksen ja pääsi alokasajan jälkeen Puolustusvoimien asekouluun. Reserviin hän pääsi aseteknisen alan kersanttina.

Seuraavat vuodet olivat melkoista vuoristorataa.

Patteri avioitui, ja perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Hän meni 1960-luvun alkupuolella töihin Strömbergille kehittämään sähkömoottorien mittauslaitteita ja pääsi sitten teknilliseen opistoon konstruktio- eli rakennetekniikan linjalle.

Matti Patterin työpajan katosta roikkuu hänen rakentamiaan lentäviä pienoismalleja, joita on kaikkiaan kymmenkunta.

Samalla löytyi uusi harrastus.

”Olin saanut armeijassa kipinän aseisiin ja ampumaurheiluun ja aloin opiskelun ohella harjoitella pistooliammuntaa”, Patteri muistelee.

”Vaimolla oli kampaamo, jossa oli töitä usein myös iltaisin. Minä taas olin yleensä illat harjoittelemassa, joten piti palkata kodinhoitaja pyörittämään arkea.”

Ampujana Patteri osoittautui luonnonlahjakkuudeksi. Vain kahden vuoden harjoittelun jälkeen Patteri voitti ensimmäisen SM-kultansa vapaapistoolilla, ja hänet valittiin MM-kisajoukkueeseen.

Arvokilpailu ei jäänyt ainoaksi. Yli kymmenen vuotta kestäneellä urheilu-urallaan Patteri saavutti joukkuekilpailussa MM-hopean ja -pronssin sekä henkilökohtaisissa lajeissa EM-hopean ja PM-kullan.

Patteri edusti Suomea myös Meksikon olympialaisissa vuonna 1968.

”Se kisa meni penkin alle: olin yhdeksäs. Normaalilla tuloksellani olisin kisannut jopa kultamitalista.”

Patterin ura päättyi Montrealin olympialaisiin vuonna 1976. Hän oli jo ampunut kisoihin vaaditun tuloksen ja valittu ainoana pistooliampujana olympiajoukkueeseen.

Sitten suuremmat voimat puuttuivat peliin.

”Yleisurheiluliitto ilmoitti haluavansa kolme lisäpaikkaa omille urheilijoilleen. Minut ja pari muuta pudotettiin kisakoneesta. Kiukustuin sen verran, että päätin lopettaa ampumisen.”

Ampumauralla tekninen kiinnostus kohtasi kuitenkin urheilun merkittävällä tavalla: Patteri kehitti aivan uudentyyppisen aseen.

Sakon mainos Matti Patterin suunnittelemasta vaihtokaliiberisesta kilpapistoolista.

Patteri kilpaili yleensä kolmessa pistoolilajissa, joista jokaiseen tarvittiin erilainen ase. Niinpä kisamatkoilla matkalaukku oli täynnä painavaa metallia, ja sitä oli ikävä kantaa.

Lisäksi kaikissa pistooleissa oli erilainen kahva ja tuntuma, mikä vaikeutti sujuvaa siirtymistä kisoissa lajista toiseen.

”Suunnittelin vaihtokaliiberisen kilpapistoolin. Siinä oli yhdistettyinä kahva ja liipaisinkoneisto, joihin pystyi kiinnittämään kolme erilaista toiminnallista yläosaa. Silloin ampumaote oli sama pistoolilajista riippumatta.”

Patteri myi patentin aseyhtiö Sakolle, joka valmisti yhteensä 15 000 pistoolia.

”Sain sopimuksesta ylimääräistä rahaa ja päätin käyttää ne unelmieni urheiluauton rakentamiseen.”

Elettiin 1970-luvun jälkipuolta. Patteri on mennyt töihin suunnittelijaksi Exel-yhtiöön, jossa hän kehitti aluksi kuulosuojaimia ja ampumaurheiluun liittyviä laitteistoja.

Iltaisin hän rakensi vuokraamassaan pajassa suunnittelemaansa urheiluautoa.

”Autossa piti olla putki- ja lujitemuovirunko, turboahdettu keskimoottori, formulatyyppinen pyörien ripustus, sen piti olla nopea. Sain suunnitelmille tyyppihyväksynnän, ja rakensin prototyyppiä kolmen vuoden aikana noin 3 000 tuntia.”

Saab Valmetilla kuultiin Patterin projektista. Hänet kutsuttiin Uudenkaupungin tehtaalle esittelemään ideoitaan, ja seurauksena oli sopimus toisesta prototyypistä, jossa olisi käytetty Saabin Sonet-urheiluauton osia.

Prototyyppi 1:n kolmilitrainen moottori on turboahdettu.

Sitten iski verottaja. Patteri kävi kyselemässä urheiluautonsa veroasioista ja sai kuulla tyrmäävän uutisen.

”Lakimies totesi, että liikenteeseen aiotun auton rakentaminen katsottiin työnteoksi, joten 3 000 tuntia piti kertoa teollisuustyöntekijän keskituntiansiolla ja maksaa 132 prosentin autoverot päälle”, Patteri kertoo.

Tyyppihyväksynnän tehnyt viranomainen oli sanonut Patterille, ettei harrastuksena tehdystä autosta tarvitse maksaa autoveroa. Nyt auton hinnaksi oli kuitenkin tulossa summa, joka vastasi pienen omakotitalon hintaa.

”Jos olisin käyttänyt aikani ison ja hienon veneen tekoon, veroseuraamuksia ei olisi tullut.”

Patteri jätti projektinsa siihen paikkaan ja lahjoitti viittä vaille valmiin autonsa Espoon automuseoon. Myös yhteistyö Saabin kanssa jäi siihen.

Vaikka harrastuksissa tökki, työelämässä asiat loksahtelivat paremmin paikalleen. Patteri teki vuosikymmenet tuotekehitystyötä ensin Exelille, sitten Nesteelle ja lopuksi Vaisalalle.

Erilaisia tuotteita syntyi noin 60 ja patenttejakin kymmenkunta.

”Voi voi, niitä laitteita on niin paljon. Siitä tulisi pitkä juttu, jos alkaisit listata”, Patteri toppuuttelee.

No yritetään edes hieman.

Puolustusvoimille Patteri kehitti muun muassa muovisen rynnäkkökiväärin lippaan, harjoituskäsikranaatin sekä tulenjohto- ja miinanraivausvälineitä.

Patteri on ollut mukana myös MIR-sukellusveneen runkomateriaalin sekä Elcat-sähköauton suunnittelussa. Monilla lentokentillä on lähestymisvalomastot, joiden valorakenteet ovat hänen kehittämiään.

Nesteelle Patteri kehitti lujitemuovista tehdyt ja säänkestävät öljysäiliöiden kattokupolit. Ennen eläköitymistä vuonna 2007 projektina oli suunnitella muovikuoria Vaisalan säänmittaussondeihin, jotka nousevat havaintopallojen mukana yläilmoihin.

Patteri on ollut elämässään poikkeuksellisen tuottelias, ja sitä selittää myös vähäunisuus: hän tarvitsee unta vain neljä–viisi tuntia yössä.

”Suunnittelutoimistoni avautuu aamuviideltä.”

Matti Patteri pyrkii pienoismalleissaan autenttiseen ulkoasuun ja rakenteisiin. Kuvassa on hänen vulkanoimansa neuvostohävittäjän pyörä, jossa on alkuperäinen venäjänkielinen teksti.

Patterin toimiston piirustuspöydältä löytyy useimmin lentokoneen suunnitelmia. Viimeiset vuodet Patteri on omistanut Myrskylle, mutta 1980-luvulta lähtien hän on rakentanut useita lentokoneiden lentäviä pienoismalleja.

Mallit ovat radio-ohjattavia, ja niiden mittasuhteet ovat alkuperäisiin nähden yhden suhde neljään.

”Pyrin museaaliseen tarkkuuteen, eli esimerkiksi siivissä on niittien paikat juuri siinä, missä ne alkuperäisissäkin ovat. Niiden on myös näytettävä vanhan ajan uppo- tai pallokantaniiteiltä.”

1980-luvun lopulla harrastus vei Patterin elokuvamaailmaan. Hän oli lennättämässä pienoismallia kavereidensa kanssa Vantaan Petikossa, kun paikalle saapasteli ohjaaja Veikko Aaltonen.

”Hän oli apulaisohjaajana Talvisota-elokuvassa ja tuli kyselemään, pystyisimmekö tekemään lentäviä pienoismalleja neuvostokoneista”, Patteri muistelee.

”Se sopi, vaikka aikaa oli vain muutama kuukausi. Joulunpyhät siinä kyllä paloivat.”

Talvisota-elokuvassa lentäneiden pienoismallien rakentaja- ja lennättäjäporukkaa kevättalvella 1989 Haapamäellä. Vasemmalla on Polikarpov I-16 -hävittäjä ja oikealla Iljushin DB 3 -pommikone. Matti Patteri on neljäs vasemmalta.

Patteri teki suunnitelmat ja mallit neljästä Iljushin DB 3 -pommikoneesta ja kolmesta Polikarpov I-16 -hävittäjästä. Pienoismalliharrastajat rakensivat ne neljässä eri työpajassa.

Talvisodan kuvauksiin Patteri lähti tekniseksi tueksi, ja hänen harrastajakaverinsa lennättivät koneita. Pelkkä mallien lentäminen ei Patterille kuitenkaan riittänyt.

”Pommikuiluissa oli kymmenen puolen kilon betonipommia, jotka pudotettiin radio-ohjauksella. Pioneerit hoitivat sitten räjähdykset maassa.”

Tietenkin pommikoneiden piti myös pommittaa, koska käsikirjoituksessa niin luki.

Espoon automuseo on talvikauden suljettuna ja avaa taas ovensa 17. huhtikuuta 2022.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat