Korsolaisen Tarja Rantasen autosta kajahti ”järkky pamaus” – Sen jälkeiset tapahtumat tien varressa viestivät hänestä nykyajan välinpitämättömästä elämäntavasta - Vantaa | HS.fi

Korsolaisen Tarja Rantasen autosta kajahti ”järkky pamaus” – Sen jälkeiset tapahtumat tien varressa viestivät hänestä nyky­ajan välin­pitämättömästä elämäntavasta

Korsolaisen Tarja Rantasen, 66, auto alkoi yllättäen vatkata. Lopulta kaikki päättyi hyvin, vaikka kukaan ei pysähtynyt spontaanisti auttamaan.

Korsolaisen Tarja Rantasen mukaan välinpitämättömyys pääkaupunkiseudun liikenteessä on lisääntynyt.

12.1. 10:28

Sen piti olla ihan tavallinen päivä.

Korsolaisen Tarja Rantasen viisiovinen Ford Fusion -henkilöauto kääntyy Kulomäentieltä Vanhalle Tuusulantielle. Suuntavilkku päälle ja kiihdytys kohti maamme pääkaupunkia, Helsinkiä.

Kaikki sujuu kuin tanssi, mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää.

”Järkky pamaus, hirveä”, Rantanen kuvailee tilannetta jälkikäteen puhelimitse.

Pamausta seurasi kitkerä haju, joka kävi nenään. Auto alkoi vatkata. Rantanen tarttui molemmin käsin rattiin.

Onneksi tien reunassa seisoi sopivasti bussipysäkki, joka vapautti täpärästä tilanteesta. Rantanen ohjasti ajopelinsä sinne ja laittoi hätävilkut päälle.

Rantasen autosta oli puhjennut pelkääjän puolelta eturengas, ”riekaleiksi” hänen mukaansa.

Rantanen poltti autonsa vierellä tupakan. Hätävilkut vilkuttivat rytmikkäästi. Ei Rantasella hätää ollut, mutta hän oletti jonkun tulevan auttamaan – turhaan.

”Olin aika ällistynyt.”

Rantanen kertoo, ettei koko puolen tunnin stopin aikana kukaan pysähtynyt auttamaan. Kukaan ei hänen nähdäkseen edes hiljentänyt.

Kaikki ajelivat muitta mutkitta kanssakansalaisen ohi. ”Vain itseään ajatellen”, Rantanen arvioi.

Se kertoo Rantasen mukaan jostain laajemmasta kuin yhdestä yksittäisestä hetkestä.

Hänestä ihmiset ovat nimittäin muuttuneet välinpitämättömimmiksi kuin entisaikaan. Erityisesti tämä koskee pääkaupunkiseutua ja sen nuorempaa väestöä. Teiden ritarit ovat vähenemään päin.

”Minä kyllä aina, hitto soikoon, pysähdyn tarjoamaan apua, jos näen jonkun tienposkessa”, 66-vuotias Rantanen kertoo.

Viimeksi Rantanen kertoo itse auttaneensa lokakuussa Savonlinnan seudulla epäonnekasta perhettä, jonka auto oli hajonnut. Hän tarjosi tylsistyneille lapsille evästä ja ”limunlopun”.

Sinänsä tällä kertaa Vanhan Tuusulantien varressa ei ollut kyse elämää suuremmasta tilanteesta. Ei Rantanen erityisemmin esimerkiksi kättään heiluttanut ohiajajille. Hän vain pohti, että mitäpä jos, tilanne olisi ollut vakavampi.

Rantanen päivitti asiasta Korson Facebook-ryhmään.

Kommenteissa joku neuvoi: ensi kerralla konepelti ylös, jos apua halajaa. Jotkut taas arvelivat, että ohi ajaneet autoilijat pelkäsivät ryöstäjien ansaa eivätkä siksi pysähtyneet. Osan mielestä kellään ei ole syytä pysähtyä, jos tilanne ei vaikuta hädältä.

Lopulta Rantanen sai apua.

Hän soitti ammattilaisille, sillä hänellä on autossaan kattava täyskaskovakuutus. Tällaisia sattumuksia varten siitä on maksettu.

”Tarvitsen apua, hymyä ja seuraa”, Rantanen ilmoitti puhelimessa ”hinurimiehelle”.

Rantasen mukaan avunpyynnön esitystapa nauratti linjan toisessa päässä.

Miehen vastaus kuului, että kaikkia edellä mainittuja hyveitä löytyy; niin apua, hymyä kuin seuraakin. Se riemastutti Rantasta.

Eipä mennyt kauaakaan, kun mukavia ammattilaisia saapui paikalle kaksin kappalein.

He ratkaisivat korsolaisen Tarja Rantasen rengaspulman. Hymyä ja hetkellistä seuraakin tarjoutui. Ja mikä tärkeintä, Ford Fusionin matka sai jatkua.

Aikaa pamauksesta ratkaisuun kului kaikkinensa noin 30 minuuttia.

Eikä tuona tavallisena päivänä kukaan pysähtynyt.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat