Butšasta paenneen Illja Dmytrijevin, 16, vanha luokka on sodan takia hajallaan ympäri Eurooppaa – Nyt hän kertoo, miltä ensi­hetket suomalaisessa koulussa ovat tuntuneet

Ukrainalainen Illja Dmytrijev, 16, pitää entisiin koulukavereihin yhteyttä Vantaalta someviestein. Hän on lyhyessä ajassa oppinut useita suomen kielen sanoja ja ymmärtää jonkin verran puhetta.

Opettaja Juhani Riihelä (vas.) on antanut tussin välillä Illja Dmytrijeville, jotta tämä voi kirjoittaa sanan ukrainaksi taululle.

9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 7:24

Vielä helmikuussa Illja Dmytrijev, 16, opiskeli kotimaassaan Ukrainassa.

Sitten alkoi sota ja venäläisjoukot tulivat myös Dmytrijevin kotikaupunkiin, Kiovasta luoteeseen sijaitsevaan Butšaan.

Kaupungin nimi on sen jälkeen noussut koko maailman tietoisuuteen, kun venäläisten joukkojen vetäydyttyä on paljastunut kaupungin ja sen ihmisten raaka tuhoaminen.

Dmytrijev pakeni sotaa äitinsä kanssa.

Dmytrijev ja hänen kaverinsa ovat päätyneet Euroopassa eri maihin. Dmytrijev asuu Vantaalla Koivukylässä.

”Puolassa, Portugalissa ja Saksassa”, hän luettelee maita, joissa tietää ukrainalaisia koulukavereitaan olevan.

Dmytrijev on suorittanut Ukrainassa yhdeksänvuotisen oppivelvollisuuden. Hän kävi ammattikoulun ensimmäistä luokkaa, kun tutut kulmat piti jättää.

Dmytrijev tuli äitinsä kanssa Suomeen ja Vantaalle, jossa heillä oli ennestään joitakin sukulaisia. Hän kertoo, ettei hänellä ole tietoa kotitalonsa kohtalosta Ukrainassa.

Tapaamme Dmytrijevin Havukosken koulussa tilassa, joka kalustettiin pari viikkoa sitten henkilökunnan ja oppilaiden kanssa avoimeen oppimistilaan Ukrainasta tulleiden koulunkäyntiä varten.

Omakotitalon muotoiset tummanharmaat huopasermit toimivat seinänä käytävän puolelle ja tarjoavat opiskelutilan puolella suojaisia istumapaikkoja.

Huopasermit tarjoavat omaa tilaa Illja Dmytrijevin ja muiden ukrainalaisten opiskeluun.

Dmytrijev kuuntelee opettajaa keskittyneesti ja kääntää välillä muille oppilaille ukrainaksi yksittäisiä sanoja samalla kun opettaja yrittää varmistaa, että kaikki ovat varmasti kärryillä siitä, mistä on kyse.

Välillä Dmytrijev supattaa ja nauraa vieruskaverinsa ja takanaan istuvan pojan kanssa. Näkee, että entuudestaan tuntemattomien välillä on kylvetty kaveruuden siemen.

Seuraamme tiistaipäivän opetusta aamuyhdeksästä puoleenpäivään. Jotta emme häiritse muita, siirrymme läheiseen aulaan tekemään haastattelua venäjää osaavan opettajan Helen Voog-Ruisvaaran tulkkaamana.

Historia on Dmytrijevin lempiaine. Matematiikka taas tuntuu vähän vaikealta.

”Mutta Juhani [opettaja Juhani Riihelä] osaa selittää hyvin.”

Miten suomalainen koulu eroaa ukrainalaisesta?

”Suomalainen koulu vaikuttaa nykyaikaisemmalta, mutta Ukrainassakin eri koulujen välillä on eroja. Tuntuu, että täällä opettajat yrittävät yksilöllisesti ymmärtää oppilasta, kun Ukrainassa ollaan enemmän kiinni opetussuunnitelmassa”, neljää eri koulua Ukrainassa käynyt Dmytrijev kertoo.

Uutta täällä on se, että kouluruoan saa maksutta. Tänään lounaaksi on porkkanapyöryköitä ja kermaperunoita.

Illja Dmytrijev lounaalla samassa valmistavassa ryhmässä olevien Maksym Jantšukin (vas.) ja Maksym Kalynkan kanssa.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Helsingin seudulla oli menossa koulujen hiihto­loma­viikko.

”Kyllä sen heti tajusi, että keväällä tulee uusi muuttuja koulutyön arkeen”, sanoo rehtori Arto Martikainen Havukosken koulusta.

Lomatunnelma päättyi siihen, ja Martikainen tarttui luuriin.

Hän kuten rehtorit monissa muissa pääkaupunkiseudun kouluissa alkoivat järjestellä työntekijöitä ja tiloja, jotta valmistavassa opetuksessa voitaisiin alkaa opettaa suurta joukkoa lapsia, jotka eivät vielä osaa suomea.

Maaliskuussa yksittäiset kyselyt koulupaikoista muuttuivat oppilasvirraksi, kun vastaanottokeskuksista tuli pitkät listat koulupaikan tarvitsevista. Vantaalle perustettiin maaliskuussa pikavauhtia kolmetoista uutta valmistavaa ryhmää.

Valmistavalle luokalle saapuva huoltajineen saa tavallisesti henkilökohtaisen tervetulotilaisuuden. Nyt rehtori kutsui koolle kerralla kymmenen Ukrainasta saapunutta pakolaista vanhempineen infoon, joka kertoi suomalaisesta koulusta.

Tämä porukka oli Dmytrijevin ryhmä. Hän on nyt käynyt Vantaan Havukosken koulua maaliskuun viimeisestä tiistaista lähtien. Puolentoista kilometrin bussimatka taittuu bussilla viidessä minuutissa.

Opettaja Juhani Riihelä on kirjoittanut tussilla valkoiselle taululle suomenkielisiä sanoja ja virkkeitä. Hän on yksi niistä, joille Martikainen soitti, kun uuden valmistavan opetuksen luokan opetusta alettiin suunnitella.

Riihelä ehti olla pari vuotta eläkkeellä, mutta sitten rehtorilta tuli poikkeuksellisessa tilanteessa pyyntö takaisin hommiin.

Tänään paikalla on viisi oppilasta: kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Osa kymmenhenkisestä ryhmästä on hoitamassa asioita, osa sairaana. Tämän takia harjoitellaankin sairastumiseen liittyvää sanastoa.

”Minulla on yskä / nuha / kuumetta / maha kipeä.”

Englannin, suomen, ukrainan ja venäjän lisäksi kommunikoidaan elekielellä. Välillä Riihelä niiskauttaa, välillä taputtaa mahaansa. Oppilaita hymyilyttää, kun opettaja yrittää selittää juoksuaskelten kera, mikä on ripuli.

Illja Dmytrijev täytti opiskelumonisteita huolellisesti.

Suomen kieli ei tunnu Dmytrijevistä helpolta, mutta hän on oppinut lyhyessä ajassa sanomaan useita sanoja ja joitain lauseita. Lisäksi hän ymmärtää jonkin verran puhetta.

”Mutta uskon, että muiden kielten opiskelusta on hyötyä, ja motivaationi oppia on kova.”

Englantia Dmytrijev on opiskellut toisesta luokasta saakka, saksaa pari vuotta ja ranskaakin pikkuisen. Hän käyttää venäjää perheensä kanssa ja opiskelee ukrainaa edelleen etäopetuksen välityksellä.

”Opettajat lähettävät etäopetusrinkiin viesteillä kielen ja kirjallisuuden tehtäviä.”

Dmytrijeviä naurattaa kysymys Suomen säästä. Huhtikuun alussa maa on valkoinen, ja kun katsoo ulos koulun ikkunasta, näkyy sakea pyry.

”Oli yllätys, että täällä sataa tässä vaiheessa kevättä näin paljon lunta.”

Dmytrijev on harrastanut šakkia ja parkouria. ”Olisi kiva, jos šakin pelaamista voisi jossain vaiheessa jatkaa. Parkouria aion kokeilla, kunhan maa sulaa.”

Dmytrijevin vanhassa luokassa Ukrainassa oli kaksikymmentä oppilasta. He viestittelevät Viber- ja Telegram-sovelluksilla.

”Kaikki ovat turvassa.”

Pääkaupunkiseudulla aloittanut koulun lyhyessä ajassa yli kaksisataa Ukrainan pakolaista

Ukrainalaisnuoret kuuntelemassa opetusta Havukosken koulussa. Oikealla Anhelina Kovbasjuk.

Ukrainasta tulleet oppilaat aloittavat koulunkäynnin pääosin valmistavassa opetuksessa. Valmistava opetus on tarkoitettu 6–17-vuotiaille lapsille, jotka eivät vielä osaa tarpeeksi suomea.

Jokaisen valmistavaan ryhmään tulevan oppilaan asuinpaikka, koulunkäyntitausta ja tukiverkosto kartoitetaan ennen koulun aloittamista.

Valmistavassa ryhmässä opiskellaan yleensä vuoden ajan. Oppilas voi osallistua perusopetukseen aiemminkin, jos pystyy seuraamaan suomenkielistä opetusta. Tämä tapahtuu usein portaittain siten, että esimerkiksi taito- ja taideaineisiin siirrytään ensin.

Taito- ja taideaineita ovat kotitalous, käsityö, musiikki, kuvataide ja liikunta.

Helsingissä on Venäjän hyökkäyksen jälkeen aloittanut noin 80 Ukrainasta tullutta oppilasta.

Helsingissä ei perusteta Ukrainasta tulleille oppilaille omia opetusryhmiä vaan kaikki valmistavassa ryhmässä aloittavat oppilaat ohjataan asuinpaikan mukaan lähimpiin valmistavan opetuksen ryhmiin.

Helsingissä uusia valmistavan opetuksen ryhmiä on perustettu kaksi ja perustetaan pian seitsemän uutta.

Espoossa opiskelee noin kolmekymmentä Ukrainan pakolaista.

Kasvun ja oppimisen toimialajohtaja Harri Rinta-aho arvioi, että kevätlukukauden loppuun mennessä Espoon kouluissa voi olla opiskelemassa jo yli sata ukrainalaista pakolaista.

”Sota on pitkittynyt. Ja vaikka rauha tulisikin, kaupungit ovat niin tuhottuja, että eiväthän lapset ja äidit sinne heti voi palata. Meidän on syytä valmistautua siihen, että ukrainalaisten oleskelusta täällä tulee pitkäaikaista.”

Vantaalla on maaliskuusta lähtien aloittanut noin 115 Ukrainasta tullutta oppilasta, ja maaliskuussa on perustettu 11 uutta valmistavaa ryhmää.

Tilanne kaikissa kunnissa elää jatkuvasti. Osa oppilaista saattaa muuttaa piankin muualle, osa jää pääkaupunkiseudulle pidemmäksi aikaa. Nyt perustetut valmistavan opetuksen ryhmät jatkavat näillä näkymin myös lukuvuonna 2022–2023.

Koonneet: Satu Pajuriutta / HS, Hannamari Ahonen / HS

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat