Kaksi miestä saapuu korso­laiseen baariin joka aamu yhdeksältä, juo tunnin ajan kahvia ja poistuu – Nyt heillä on omat nimikoidut rollaattori­paikat

Korsolaisessa menomestassa kokoontuu aamuisin joukko ihmisiä, jotka tekevät jotain aivan muuta kuin olettaisi.

Korsossa asematunnelin kupeessa sijaitseva Night Pub kunnioitti asiakkaidensa toivetta omasta parkkipaikasta. Kuvassa vasemmalla ravintolan työntekijä Sayed Hakim Orak.

11.4. 2:00 | Päivitetty 11.4. 10:06

Näyttää siltä, että Korson keskustassa sijaitsevan ravintola Night Pubin eteen on tehty oma erillinen parkkipaikka rollaattoreille.

Kaksi paikoista on nimetty ”Harrille” ja ”Reijolle”, kolmannessa lukee ”Vieras”.

Keitä miehet oikein ovat, ja onko rollaattorikansa todellakin ottanut arvoitukselliselta näyttävän vantaalaisen baarin kantapaikakseen?

Baarin sisällä selviää, että Harri ja Reijo käyvät ravintolassa päivittäin.

”Jos tahdot tavata heidät, kannattaa tulla paikalle jo aamuyhdeksältä”, ravintolan työntekijä Tuija Helenius vinkkaa.

Seuraavana aamuna klo 8.55 Harri-kyltin edessä on jo kulkuneuvo. Se ei kuitenkaan ole rollaattori vaan invamopo. Samassa paikalle kaartaa toinen invamopo, jonka kuljettaja peruuttaa Reijo-kyltin eteen.

Reijo, otaksun?

”Kyllä”, mies vastaa ja kertoo suostuvansa haastatteluun.

Sisällä odottaa Harri ja kokonainen pöytäseurue.

Kahvittelemassa.

Reijo paljastuu 72-vuotiaaksi Reijo Valoksi ja Harri 75-vuotiaaksi Harri Lindholmiksi.

Reijo Valo (vas.) ja Harri Lindholm tutustuivat toisiinsa, kun asuivat aikoinaan samassa rapussa.

Ystävykset ovat jo vuosien ajan juoneet aamukahvit yhdessä Night Pubissa. Tunnin tilaisuuteen saapuu usein myös Lindholmin avopuoliso. Valo jäi leskeksi pari vuotta sitten.

”Reijo on Korson tavoitelluin poikamies”, Lindholm sanoo, Valoa hymyilyttää.

Nyt mukana on Lindholmin avopuolison tyttären Lilli-koirakin, se on heillä viikon ajan hoidossa.

Mutta miksi miehet ovat valinneet baarin aamukahvipaikakseen?

”Asumme molemmat tässä lähellä, ja tämä on viihtyisä paikka, vaikka saattaa ulkoapäin näyttää kellarilta. Täällä käy tuttuja ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, professoreitakin”, Reijo Valo sanoo.

Tunnelma onkin kotoisa. Tuija Helenius tarjoilee kahvia ja donitseja, Lilli kerää asiakkailta rapsutuksia.

Harri Lindholm on kuuden lapsen isoisä ja anonut useasti taksietunsa korottamista. ”Haluaisin mennä lastenlasten kanssa Korkeasaareen, mutta ei ole varaa. Saan ajaa invataksilla matkoja, jotka maksavat alle 30 euroa. Sillä ei pitkälle pääse.”

Miehiä huvittaa se, että moni junaan kiiruhtava luulee heidän saapuvan ravintolaan joka aamu kaljoittelemaan.

”Ihmiset katsovat, että siinä ne taas ovat jo varttia vaille odottamassa, että baari aukeaa”, Reijo Valo sanoo.

”Mutta voihan sitä täällä joskus oluenkin ottaa, jos tena pettää. Mutta ei se petä kuin korkeintaan perjantai-iltaisin”, Harri Lindholm sanoo viitaten heidän omaan slangiinsa kontrollin pettämisestä.

Molemmat miehet ovat kotoisin ”sivistyksen kehdosta” Malmilta, ja molemmat tekivät työuransa maanrakennusalalla.

Reijo Valo kertoo isänsä Valto Valon olleen Helsingin viimeinen jäänkantaja.

”Ennen kaivinkoneurakoitsijaksi ryhtymistään isä kuljetti 1950-luvulla Vantaanjoesta sahattuja jääpaloja hevosella ravintoloille. Suuret jääkimpaleet laitettiin kaappien alle, niin niistä saatiin kylmäkaappeja.”

Reijo Valo kiersi töiden perässä ympäri Suomea ja muutti Korsoon 25 vuotta sitten. Harri Lindholm on viihtynyt Korsossa jo 70 vuotta.

”Meikäläinen on kuin bumerangi, palaan aina Korsoon, en osaa muualla olla. Välillä käväisin Rekolassa ja Keravalla, mutta kun tuli ryppyjä rakkauteen, laitoin itseni kierrätykseen”, Lindholm kertoo.

LINDHOLMIn koulu meni lapsena huonosti lukihäiriön vuoksi.

”Sitä ei ymmärretty. Luultiin, että olen tyhmä.”

Nuorena Lindholm ajautui rikosten teille. Hän on yksi Ansu Kivekkään Korson kriminaalit -kirjan haastateltavista.

”Lopetin rötöstelyt, kun tulin perheelliseksi. Maailma opetti, olen herkkäoppinen”, Lindholm sanoo ja haluaa kumota sen käsityksen, että kaikki rötöstelevät nuoret tulevat huonoista kodeista. Hänen kotiolonsa olivat hyvät.

”Ja olen sitä mieltä, että humalasta ja hulluudesta ihminen voi päästä eroon, mutta syntymämulkkuudesta ei.”

Harri Lindholm (vas.) ja Reijo Valo pystyvät liikkumaan paikasta toiseen invamopoilla, vaikka sairaudet rajoittavat kävelemistä. Talvi on ollut mopoilijoille vaikea. Jäisistä mäistä selviää, kun ottaa tarpeeksi kovat vauhdit. Hoitokoira Lilli kulkee vierailuillaan mopon korissa.

Mutta miten miesten nimet päätyivät ravintolan edessä oleviin kyltteihin?

”Joku heitti, että voisiko ravintolan edustan varata meille, kun siinä oli usein polkupyöriä. Kun Pekka [ravintolan omistaja Pirouz Mehran Fard] antoi luvan, tuo meidän porukan peltiseppä Pexi teki kyltit. Minä ostin siirtokirjaimet ja porasin kyltit kiinni", Valo sanoo.

Mies, joka esittäytyy kyseiseksi peltisepäksi, on myös paikalla aamukahvilla.

”Idea oli niin hemmetin hyvä, että oli ihan pakko toteuttaa se”, Pexi sanoo.

Vaikka kylteissä on Harrin ja Reijon nimet, paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön.

”Jos rollarit ovat varanneet paikat, me viedään mopomme kulman taakse", Valo sanoo.

Rollareiksi kutsutaan Night Pubissa rollaattorilla kulkevia ihmisiä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat