”Te lähdette nyt menemään!” Nuoret elävät veitsen­terällä vantaalaisella lammella, jonka anarkia saa aikuisten hermot kireälle

Ruskeasannan hautausmaan vieressä on lampia, joissa on uitu 1950-luvulta lähtien. Kaupungin mukaan lampia ei voi kunnostaa virallisiksi uimarannoiksi, koska se maksaisi liikaa.

Miliam Nyberg (vas.) ja Akseli Laine katselevat, kun Leo Hyytiäinen hyppää veteen.

4.7. 7:00

Lämpömittari näyttää Vantaalla 30 plusastetta. Uiminen tekisi nyt poikaa, mutta täällä Uudenmaan Saharassa vaihtoehdot ovat vähissä.

Leppäkorven maauimalassa ja Vetokannaksen uimarannalla on järvisyyhyä. Kuusijärvellä autoilijoita sakotetaan kuin viimeistä päivää, vaikka osa parkkipaikasta on suljettuna laajennustöiden vuoksi.

Ainoat vaihtoehdot löytyvät Keravanjoen varrelta tai uimahalleista. Tosin, Hakunilan halli on suljettuna tulipalon vuoksi.

Vantaalta löytyy kuitenkin eräs uimapaikka, jossa ei ole sinilevää, syyhyä tai ihmisiä.

Mutta siellä ei saisi uida.

Kaikkia eivät suositukset pidättele. Kuiva hiekka vain pöllähtää lenkkareiden alla, kun Leo Hyytiäinen ponnistaa ilmaan ja katoaa kalliokielekkeen reunan taakse. Hetken kuluttua kuuluu molskahdus, ja pojan pää nousee pintaan. Muutama uintiveto ja Hyytiäinen on puutikkailla, joita pitkin pääsee ylös.

Tai pääsee ja pääsee.

”Kerran ihmettelin, että miten en etene ollenkaan ja sitten huomasin, että tikkaat olivat irronneet ylhäältä ja putosin niiden kanssa veteen”, kertoo Hyytiäinen.

Nyt tikkaat ovat hyvin kiinni, mutta niiden kunnossa on toivomisen varaa.

”Mulla on nämä lenkkarit jalassa, ettei varpaisiin tule haavoja, koska tikkaissa on nauloja.”

Hyytiäinen on tullut paikalle neljän kaverinsa kanssa. Pojat uivat kuopalla lähes aina, jos sää on hyvä.

Tikkaissa on niin paljon tikkuja ja nauloja, että Leo Hyytiäinen on päättänyt käyttää kenkiä. Pojat toivovat, että saisivat luvan korjata ylös vievät tikkaat.

Hyytiäisen uimapaikka sijaitsee lentokentän kupeessa, Ruskeasannan hautausmaan vieressä. Siellä on kaksi lampea, joissa on uitu ainakin 1950-luvulta lähtien. Ei koskaan kaupungin luvalla, koska lammet eivät ole virallisia uimapaikkoja. Niiden vedenlaatua ei myöskään tarkkailla. Lampiin tuleva vesi on pohjavettä, mutta siihen saattaa valua saattaa valua epäpuhtauksia ympäröiviltä alueilta.

Lisäksi ihmiset ovat vuosien saatossa kipanneet lampiin kaikenlaista rojua. Syvä lampi, jossa pojat hyppivät, tyhjennettiin roskista vuonna 2018. Nyt isojen rojujen kippaaminen pitäisi olla vaikeampaa, koska kaupunki on asettanut lammelle johtavan portin eteen betoniesteet.

Jossain välissä betoniesteet eivät ehkä ole olleet paikoillaan, sillä vedessä kelluu sohva.

Sohva ei suuremmin huoleta poikia, sillä siinä missä he hyppäävät on syvää: ”Kukaan meistä ei pääse tässä pohjaan asti”.

Lisäksi he ovat monena kesänä sukellelleet ympäri lampea ja tietävät, missä mitäkin on.

”Toisessa päässä on auto, se on ollut siellä jo kauan, se näkyy jo sukeltajien vuonna 2008 kuvaamassa videossa”, kertoo Hyytiäinen.

Sukeltajat ovat käyttäneet lampea jo vuosia harjoituspaikkana ja heillä on lupa ajaa lammen reunalle kamppeineen.

Vaikka törmääminen johonkin vedessä ei suuremmin huoleta poikia, heidän vanhempiaan se huolettaa.

Yhden pojan äiti haluaa tehdä selväksi, että hän ei hyväksy sitä, että hänen lapsensa käy lammella hyppimässä. Mutta teini-ikäistä on vaikea estääkään.

Pojat itse eivät toivo uimapaikalle suuria muutoksia. Heille riittäisi, jos pohja tsekattaisiin säännöllisesti. Ja uudet tikkaat olisivat hieno juttu. He olisivat valmiita kunnostamaan tikkaat vaikka itse, mutta se ei kaupungille käy. Kuopalle ei saa tehdä mitään rakennelmia.

Ja se tulee myös hyvin selväksi, kun paikalle ajaa Vantaan kaupungin auto ja ulos hyppää vihainen kaupungin työntekijä.

”Nyt jos lähdette minuutin sisällä, niin vielä ehditte ennen kuin poliisit tulevat paikalle”, huutaa mies.

”Tänne ei rakenneta yhtään mitään ja minä maanomistajana sanon, että te lähdette nyt menemään!”

Pojat katselevat hämmentyneinä toisiaan ja alkavat keräillä kamppeitaan.

Vantaan kaupungin työntekijän tapa pyytää poistumaan on hyökkäävä, mutta sen takana on syynsä.

Viime aikoina kuopalla on tapahtunut kaikenlaista ikävää. Viereisen hautausmaan kiviaidasta on viety kiviä, ja viime viikolla joku älypää keksi sytyttää kuopan reunalle nuotion, johon oli käytetty kaupungin aidan lautoja.

Niitä muutamia lautoja, joita oli jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun joku oli rakentanut niistä hyppytornin.

Lue lisää: Hautausmaan historiallinen kiviaita joutui ilkivallan kohteeksi: kiviä on irrotettu ja vieritetty läheiseen lampeen Vantaalla

Joku rakensi lammen rannalle hyppytornin kuoppaa reunustavasta aidasta. Vantaan kaupunki purki sen viime viikolla.

Näillä pojilla ei ollut mitään tekemistä nuotion tai kivien kanssa, eikä hyppytorni ollut heidän rakentamansa, vaikka siitä olikin heille paljon iloa.

”Vanhemmat pojat rakensivat sen ja se oli tosi hyvä. Kymmenen metrin torni oli tukeva ja kunnolla kiinni”, sanoo Miliam Nyberg.

Samaa ei voi sanoa vielä korkeammasta tornista.

”Se oli jollain teipillä ja elmukelmulla pistetty kiinni. Siitä en koskaan hypännyt”, sanoo Nyberg.

Nyt hyppytorni on purettu, ja Vantaan kaupunki on tuomassa puretun lauta-aidan tilalle betonielementtejä.

”Ne painavat noin kolme tonnia kappale, joten tarvitaan jonkinlaista innovatiivisuutta, jotta ne saa lampeen”, kertoo Vantaan kaupungin maankäyttöinsinööri Teemu Jääskeläinen.

Hyppimistä betonielementit eivät estä, mutta niillä halutaan varmistaa, ettei kukaan satunnainen kulkija putoa veteen.

Vantaan kaupunki on tuonut alueelle betoniesteet, jotta kukaan ei vahingossa putoa veteen. Edellinen lauta-aita uusiokäytettiin hyppytornin rakennusmateriaaliksi.

Hyppimistä ei oikeastaan voikaan estää, sillä on jokaisen omalla vastuulla, haluaako riskeerata henkensä hyppäämällä tutkimattomaan veteen.

Mutta onko asian pakko olla näin? Voisiko rannasta tulla ihan virallinen uimaranta?

Vantaan kaupunki on tehnyt selväksi, että se ei halua kunnostaa alueelle virallista uimarantaa. Sitä yrittivät vuosien ajan saada sekä sukeltajat että Simonkylän omakotiyhdistys.

Se torjuttiin erilaisilla syillä. Yksi syistä oli se, että kaupunki ei omista koko aluetta. Alue kuuluu Finavialle, Vantaan kaupungille ja seurakuntayhtymälle.

Toinen syy oli lentokentän läheisyys. Vuosi vuodelta lentokenttäalue on siirtynyt yhä lähemmäs, ja nyt se hivuttelee jo matalamman, Finavian alueella olevan lammen, reunaa.

Poikien käyttämän lammen reunaan asti se kuitenkaan tuskin koskaan laajenee. Seurakunnalla saattaisi olla sananen sanottavanaan, jos hautausmaan vieressä alkaisi rullailla koneita.

Onko edelleen mahdoton ajatus, että edes isompi kuopista kunnostettaisiin uimapaikaksi kaupungininsinööri Henry Westlin?

”Kuopan kunnostaminen nykynormien mukaiseksi uimapaikaksi vaatisi huomattavan paljon määrärahoja, koska kalliolle pitäisi tehdä jotakin. Todennäköisesti sitä jouduttaisiin louhimaan loivemmaksi.”

Westlin arvelee, että rahoja tuskin tulee, sillä niistä kilpailee huomattavasti helpompi kohde, Vaaralan lammet. Se on entinen hiekkakuoppa, kuten Vetokannaskin oli ennen kuin siitä kunnostettiin uimaranta.

Jos virallinen uimaranta ei onnistu, voisiko kaupunki tulla vastaan puolitiehen? Uiminen tapahtuisi omalla vastuulla, mutta lampi tsekattaisiin kesän alussa ja vedestä otettaisiin näyte?

”Vielä 1970–1980-luvuilla tuo olisi ollut ok, mutta enää se ei käy. Kaupunki ei ota mitään riskiä, että jotain tapahtuu siellä. Heti, jos jotain tapahtuisi, joku kuitenkin syyttäisi kaupunkia, ja sitä vastuuta emme halua.”

Westlinin mukaan edes kyltti ”Uinti vain omalla vastuulla” ei riittäisi.

”Se helposti kääntyisi niin, että jos jotain sattuisi, syyllistä haettaisiin kaupungin päästä.”

Sen verran kaupunki kuitenkin paikkaa huoltaa, että talven jälkeen sukeltajaharrastajat tutkivat, että kuopan pohja hyppypaikan kohdalla on puhdas.

”Eihän sinne voi mitään kuolemanloukkua jättää.”

Leo Hyytiäinen on hypännyt kalliolta veteen satoja kertoja. Hyppypaikassa veden syvyys on noin viisi metriä.

Kun poikien haastattelu on ohitse, kilahtaa toimittajan kännykkään vielä viesti:

”Tuli tässä mietittyä että pystyisköhän siihen maanomistajaan ottaa yhteyttä ja kysyä siltä, että saataisko me kunnostaa ne tikkaat ja ne hyppypaikat jos tuodaan materiaalit kotoota?”

Miten on maanomistaja?

”Maanomistajan vastaus on, että ei. Ymmärrän nuorten tuskan. Vastuukysymysten vuoksi on pakko sanoa, että ei käy”, sanoo Westlin.

Lue lisää: Lentoaseman takana on piilossa kirkkaita mutta vaarallisia lampia, joissa uidaan ja sukelletaan salaa – ”Sitä, joka levitti tietoa paikasta, ei katsottu suopeasti”

Lue lisää: Nuoret tekevät ”saakelin pelottavia” temppuja tällä helsinkiläisrannalla – Kuvat ja videot näyttävät, mitä ihmettä Pikkukoskella tapahtuu öisin

Lue lisää: ”Hän vain itki” – Uimareiden tuskainen riesa löysi jo tiensä vantaalaiseen maauimalaan

Lue lisää: Uimareita piinaava loinen lymyilee juuri tietynlaisessa poukamassa – Lääkäri kertoo, miten järvi­syyhyn ikävät oireet voi välttää

Alueen sukellusharrastajat tutkivat poikien käyttämän hyppyalueen keväisin, mutta pinnan alla voi silti piillä vaara, jos joku päättää heittää veteen jotakin kesän aikana.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat