”Hän vain itki” – Uimareiden tuskainen riesa löysi jo tiensä vantaalaiseen maauimalaan

Järvisyyhy piinaa vantaalaisia uimareita sekä Leppäkorven maauimalassa että Vetokannaksen uimarannalla.

Tältä näyttivät Susanna-Catharina Hakasaaren lapsen jalat Leppäkorven maauimalassa uinnin jälkeen. Lääkärin mukaan kyseessä on hyvin todennäköisesti järvisyyhy.

27.6. 16:10 | Päivitetty 27.6. 16:33

Viikko sitten Susanna-Catharina Hakasaaren 12-vuotiaan tytön iho oli uintireissun jälkeen täynnä paukamia. Uintipaikka oli vanha tuttu Leppäkorven maauimala, jossa perhe on käynyt jo useamman vuoden ajan kesäisin.

”Näppylät kuitenkin hävisivät, joten annoin asian olla”, kertoo Hakasaari.

Toissa päivänä sama juttu kuitenkin toistui. Nyt näppylät olivat edellistä kertaa pahemmat.

”Lapsi heräsi seuraavana aamuna hirveään kutinaan, ja päivän aikana patteja tuli koko ajan lisää. Illalla hän vain itki, kun kutina oli niin tuskainen.”

Antihistamiini tai kortisonivoide eivät auttaneet lainkaan, ja yö meni kylmähauteet jalkojen päällä nukkuessa.

Aamulla Hakasaari vei lapsen lääkäriin ja tämä varmisti epäilyn: Kutinan aiheuttaja on hyvin todennäköisesti järvisyyhy.

Lapsen vaivat on aiheuttanut ihmiselle vaaraton, mutta kiusallinen imumadon toukka. Mato on erehtynyt kohteestaan ja luullut ihmistä vesilinnuksi.

Imumadot odottelevat kohdettaan yleensä kotilossa, ja siirtyvät sieltä otollisena ajankohtana vesilintuihin. Jos kohdalle osuu ihminen, yrittää se tunkeutua ihmisen ihoon. Toukka ei pysty etenemään ihossa, mutta aiheuttaa yrittäessään kutiavan paukaman.

Kaikki eivät reagoi järvisyyhyyn samalla tavalla. Joku voi uida samassa vedessä saamatta mitään oireita, kun toisen yö kuluu kylmäkääreitä vaihtaessa.

Näin järvisyyhystä varoitettiin Vetokannaksen uimarannalla vuonna 2018.

Vantaan ympäristökeskuksen terveydensuojelutarkastaja Seija Kiiski kuuli asiasta ensimmäisen kerran maanantaina, kun sähköpostissa odotti ihmisten tekemiä ilmoituksia. Oireilmoituksia oli tullut Leppäkorven lisäksi Vetokannaksen uimarannalta.

”Järvisyyhyä ei tutkita uimavedestä, joten ympäristökeskus on kuntalaisten antamien tietojen varassa”, kertoo Kiiski.

Jos ilmoituksia tulee, syyhystä tiedotetaan rantojen ilmoitustauluilla. Leppäkorven uimarannalle ilmoitus vietiin maanantaina, Vetokannakselle se on viety jo aiemmin.

Vielä toissa päivänä ilmoitusta ei Leppäkorvessa ollut, ja siksi Hakasaari päätti kysellä Facebookissa, oliko muilla ihmisillä ollut samankaltaisia kokemuksia.

”Yllätyin siitä, kuinka moni vastasi, että ovat olleet siellä uimassa ja saaneet samanlaisia paukamia.”

Useat vastanneet olivat luulleet paukamien olleen hyttysten tai paarmojen pistoja.

”Tyttären jalat olivat koko uinnin ajan veden alla, eikä mikään hyönteinen pure veden alla.”

Vedestä tulon jälkeen tytär kietoi heti pyyhkeen päälleen, ja perhe ajoi autolla kotiin.

Vetokannaksen uimarannalla on aiemminkin ollut järvisyyhyä, mutta Leppäkorven maauimalassa ei. Sitä, mistä toukka on löytänyt tiensä maauimalaan, ei voi tietää, mutta todennäköisimmin sen on sinne tuonut jokin lintu.

”Luonnonvesissä uimiseen sisältyy tietynlaisia riskejä. Vesistä voi saada järvisyyhyn tai vedessä voi olla taudinaiheuttajia. Kun helle hellii ja uimavedet lämpenevät, mukana tulee ilmiöitä, joita ei toivota”, sanoo Seija Kiiski.

Kiisken mukaan ei ole myöskään mahdollista tietää, milloin uimarannoilla voi taas uida ilman pelkoa toukista.

”Meillä ei ole työkaluja, joilla voisimme määritellä, miten paljon imumadon toukkia on vedessä tiettynä aikana.”

Kun järvisyyhyä on kerran ollut vedessä, voi sitä esiintyä muulloinkin. Madot elelevät järven kotiloissa ja sieltä niitä voi ryöpsähdellä aika ajoin veteen.

Koska järvisyyhy ei ole ihmiselle vaarallinen, uintia rannalla ei kielletä kokonaan. Jos joku haluaa uida Leppäkorven tai Vetokannaksen vesissä, suosittelee Kiiski välttämään pulikoimista rantavesissä, koska siellä toukat elelevät.

”Kahlaaminen ei ole suositeltavaa, kannattaa siirtyä suoraan syvään veteen.”

Uimisen jälkeen on myös tärkeää mennä suoraan ulkosuihkuun ja kuivata itsensä heti karkealla pyyhkeellä, jotta madot eivät pääse kiinnittymään ihoon.

Jos syyhy tulee, paranee se yleensä nopeasti. Kutina kestää muutamasta tunnista muutaman päivään, ja näppylät paranevat parin viikon kuluessa.

Hakasaaren tytär voi jo hieman paremmin, sillä lääkäri määräsi hänelle vahvempaa antihistamiinia ja kortisonivoidetta.

”Hän kyllä ilmoitti, ettei enää ikinä halua mennä sinne enää uimaan”, sanoo Hakasaari.

Lue lisää: Uimarannalla lymyävä imumato luulee ihmistä linnuksi ja yrittää tunkeutua ihon alle – Siitä seuraa järvisyyhy

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat