Pariskunta piti häät Suomi-filmejä huokuvassa navetta­idyllissä – He hullaantuivat tilasta niin, että remontoivat sen kuluja säästelemättä

Hurmerinnan pariskunta osti vanhan tilan 2012 ja meni naimisiin navetassa. Silloin heillä välähti.

Hurmerinnan nelihenkisen perheen koti on Smedsin tilalla. Nykyisin Jani Hurmerinnan työ on juhlien järjestäminen, mutta oli vaihe, jolloin hän hankki elantonsa seisomalla käsillään ja päällään. Vieressä vaimo Heidi Hurmerinta.

26.8. 7:00 | Päivitetty 26.8. 9:21

Kuin aikamatkalla.

Se tulee mieleen, kun istahtaa Villa Smedsin pihalla olevan aitan portaille. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja vieressä hehkuu naapurin kultainen viljapelto. Puurajassa kiemurtelee Vantaanjoki. Ihan pian koivun takaa ilmaantuu varmaankin Tauno Palon näköinen mies riiustelemaan.

Ennen kuin Tauno ehtii tulla, rikkoo idyllin äänekäs muistutus siitä, missä ollaan. Rahtilentokone ylittää tilukset puiden latvoja hipoen.

”Se, että tämä on lentomelualueella toivottavasti rajoittaa pellolle rakentamista”, tuumaa Smedsin omistaja Jani Hurmerinta.

Lentokoneet eivät kuitenkaan ole ainoa Hurmerinnan perheen yöunia häiritsevän melun lähde. Ääntä tulee myös juhlapaikka Villa Smedsistä, joka on rakennettu päärakennusta vastapäätä olevaan navettaan.

Mutta siitä ei passaa valittaa, sillä se on perheen oma bisnes.

”Alussa juhla-aika kesti pidemmälle yöhön, mutta musiikki valvottaa meitä päärakennuksen asukkaita. Ja pikkutunneille valvominen viikoittain on aika kuormittavaa pidemmän päälle”, kertoo Villa Smedsin toinen omistaja Heidi Hurmerinta.

Hurmerintojen lisäksi päärakennuksessa asuu toinenkin perhe. Hurmerinta arvelee, että musiikki häiritsee lähinnä vain päärakennuksessa asuvia, koska koti on navetan vieressä. Lisäksi vanhan talon eristys on eri luokkaa kuin uusien naapuritalojen, jotka on rakennettu lentomelualue huomioon ottaen.

Smedsin päärakennus on nykyisin kahden perheen koti. Puolet talosta kuuluu Hurmerinnoille. Rakennus on kokenut vuosien varrella useita muodonmuutoksia. Osa talosta on rakennettu 1800-luvun alussa, edessä näkyvä lasiveranta on rakennettu vuonna 1998.

Villa Smedsin päärakennus on tehty aikana, jolloin nykyiseen meluun ei osattu varautua. Talon eristys riitti aikanaan hyvin vaimentamaan hevosten hirnahdukset, mutta vahvistimien avulla soitettuun musiikkiin tai lentokonemeluun se ei riitä.

Nykyisen päärakennuksen tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä, mutta varmaa on, että se oli ennen lentokoneiden keksimistä.

”Seinistä löytyi remontin aikana vanhoja sanomalehtiä, joissa oli vuosi 1862”, kertoo Heidi Hurmerinta.

Lehdet on kuitenkin todennäköisesti laitettu seiniin laajennuksen yhteydessä, sillä Vantaan kaupunginmuseon tietojen mukaan suorakaiteen muotoinen runko on pystytetty 1800-luvun alussa. Myöhemmin rakennusta on laajennettu ja korjailtu useaan otteeseen. Myös seiniin on lisätty eristystä.

SMEDSIN tilalla on kuitenkin ollut asutusta jo hyvin kauan ennen tätä taloa.

Tila kuuluu Vantaan vanhimpiin tunnettuihin tiloihin, ja se on perustettu jo keskiajalla. Tilan nimi viittaa todennäköisesti siihen, että talossa on jossakin välissä toiminut smed eli seppä.

Suurin osa tilan asukkaiden tiedoista on kadonnut ajan hämärään, mutta muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia on säilynyt.

Vanhoista oikeudenkäyntipöytäkirjoista selviää, että vuonna 1640 Smedsin isäntä oli Mickil Simonsson. Hän sairastui lepraan ja naapurit veivät hänet hospitaaliin.

Pöytäkirjoja tutkineen arkeologian tohtori Tuuli Heinosen mukaan isännän sairastuminen koitui silloisen päärakennuksen kohtaloksi.

”Kyläläiset polttivat tilan kaikki rakennukset taudin leviämisen pelossa.”

Tarina ei kerro, mitä Simonssonille tai tämän vaimolle ja tyttärelle kävi, kun talo poltettiin, mutta sinne he eivät enää palanneet. Tuhopolton jälkeen tila autioitui ja se otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1648.

Lukuisten omistajanvaihdosten jälkeen 1900-luvun alussa tila siirtyi siitoseläinkauppaa harjoittaneelle Carl Vinqvistille. Hurmerintojen tulevaa bisnestä ajatellen hän oli merkittävä hahmo, sillä juuri hän rakennutti tilalle suuren tallin ja navetan vuoden 1927 paikkeilla.

Sodan aikana oli lähellä, ettei talli lentänyt taivaan tuuliin, kun pihapiirin putosi useita pommeja. Yksi niistä vaurioitti tallia, joka pysyi kuitenkin pystyssä.

Vanha navetta on nykyisin juhlatila Villa Smeds. Viime vuonna navetan toiselle puolelle rakennettiin iso terassi.

Varmastikin suuri tallirakennus oli yksi syy, miksi myös seuraava omistaja Arvid Åvall kiinnostui Smedsistä.

Åvall tunnetaan hevospiireissä miehenä, joka toi ensimmäiset lämminveriset hevoset Suomeen. Vermon raviradalla juostaan edelleen kilpailu, joka kantaa tunnetun hevosmiehen nimeä: Arvid Åvallin Tammaderby.

Åvallin aikoihin Smedsin tilaan kuului noin 68 hehtaaria maata. Tilan pitkulainen tontti ulottui aina Martinlaaksoon saakka.

Vuonna 1952 näille maille saapui arvovaltainen vieras. Olympialaisissa käytetty ratsastusrata nimittäin kulki osittain Smedsin mailla, lähellä nykyistä Sanomalaa. Siellä kisaa seurasi itse Edinburghin herttua, Britannian prinssi Philip.

Kun Philip palasi Englantiin, jätti hän jälkeensä Austin A40 Sports -auton.

”Äitini Caritan ja hänen isoveljensä Kajn pitkän painostuksen jälkeen heidän isänsä Arvid Åvall osti auton Mantereen autokaupasta Lahdesta vuonna 1955”, kertoo Arvid Åvallin lapsenlapsi Jonas Malmström.

Auton väri oli tummanvihreä ”Edinburgh Green”, joka oli prinssi Philipin virallinen väri. Tällä autolla 18-vuotias Carita Åvall opetteli ajamaan.

Perhe myi auton jo muutaman vuoden kuluttua, eikä Malmström tiedä, missä se tällä hetkellä on.

Smedsissä asunut Carita Malmström os. Åvall opetteli ajamaan autolla, joka kuului aikanaan Britannian prinssi Philipille. Kuva on otettu tallin takana kulkeneella hiekkatiellä.

Enää Smedsin tiluksilla ei voisi järjestää olympiatason ratsastuskilpailua, sillä suurin osa alueesta on myyty. Jäljellä on 1,3 hehtaaria, jonka Hurmerinnat omistavat yhdessä toisen päärakennuksessa asuvan perheen kanssa.

Eikä navetassa enää näe lehmää muualla kuin lautasella, sillä vuodesta 2013 lähtien navetassa on juhlittu.

”Ostimme tilan vuonna 2012 ja seuraavana vuonna järjestimme navetassa omat häämme. Sitten ryhdyimme miettimään, että tästähän voisi saada ihan kunnon tilat”, kertoo Heidi Hurmerinta.

Ensimmäiset vuokraajat tulivat jo seuraavana vuonna, vaikka juhlatilassa ei silloin ollut edes sisävessaa.

Alkuvaiheessa homma oli muutenkin aloittelijoiden touhuilua. Siivoukset tehtiin itse ja 120 hengen astiasto tiskattiin kotitiskikoneessa. Syksyn kylmillä sähköverkko ei kestänyt lämmittäjien kuormitusta ja sulakkeet napsahtelivat pois päältä.

Villa Smedsiin mahtuu noin 120 ihmistä. Haastattelupäivänä pöydät oli katettu parinkymmenen hengen Villi Länsi -teemaisille juhlille.

Nyt, noin 200 000 euroa myöhemmin, navetassa on keittiö ja vessat, sähköt toimivat, seinät on eristetty ja vino lattia on oikaistu.

Mutta rahan lisäksi se on vienyt aikaa. Ja kun vihdoin alkoi näyttää siltä, että työstä voisi alkaa maksaa itsellekin kunnon palkkaa, tuli korona.

”Tulonmenetys oli valtava. Mutta onneksi tila on oma. Ei tarvinnut pelätä, että teemme konkurssin”, sanoo Heidi Hurmerinta.

Rahahuolia helpotti myös se, että Heidi on koko ajan ollut päivätöissä rahoitusalalla. Villa Smeds on ollut Jani Hurmerinnan päätyö.

”Minä hoidan byrokratian ja Jani luovan työn.”

Heidi ja Jani Hurmerinta ostivat puolet Smedsin tilasta vuonna 2012. Ensimmäiset Villa Smedsissä järjestetyt juhlat olivat parin omat häät: ”Silloin täällä näytti tosi erilaiselta, sisään ei tullut vettä ja vessassa käytiin pihalla olevissa bajamajoissa.”

Jako toimii ilmeisen hyvin, sillä kesän jokainen viikonloppu on ollut varattu.

Kesäviikonloppuisin tiloissa on lähinnä häitä, mutta viikolla ja syksyisin paikkaa varaavat yritykset. Silloin Jani Hurmerinta pääsee käyttämään luovuuttaan. Tarjolla on teemajuhlia, kuten haastattelupäivänä järjestettävät Villin Lännen -bileet, joissa on luvassa hevosenkengän­heittoa ja ammuntakisa. Ruoskan käsittelijä pitäisi löytää, mutta osaavia sellaisia ei Suomessa oikein ole.

Ohjelmanumeroiden suunnittelussa Jani Hurmerinnan aiemmasta työstä on apua. Hän toimi vuosia ohjelmatoimistoyrittäjänä – ja päällä seisojana.

”Opiskelin Venäjän valtion sirkuskoulussa tasapainoakrobatiaa, ja päälajini oli käsillä ja päällä seisonta.”

Kouluun hän lähti venäläisen akrobaattivalmentajan ehdotuksesta, kun valmentaja näki Hurmerinnan temppuilevan Tanssiteatteri Hurjaruuthissa.

Vuosi sirkuskoulussa kuulosti hyvältä, ja Hurmerinta otti vuorotteluvapaata liikunnanopettajan työstään ja lähti ummikkona Venäjälle. Koulun jälkeen hän teki opettajan töitä vielä pari vuotta ja sitten siirtyi vetämään omaa ohjelmatoimistoa.

”Aikansa kutakin, harva enää 50-vuotiaana on akrobaattina.”

Vaikka akrobaatin työ kuulostaa jännittävältä, tylsää ei Hurmerintojen mukaan tässäkään työssä tule. Aina on mahdollisuus yllätyksiin, kuten erään kerran vuonna 2017.

Sinä yönä Hurmerinnat eivät ehtineet valvoa musiikin vuoksi, sillä tilalle iski myrsky. Trombi kaatoi tilalta 32 puuta, osan niistä omistajien autojen päälle. Se irrotti tallin kattopellit ja nosti navetassa juhlineen hääparin ulkoteltan lentoon.

”Häät menivät kuitenkin ilmeisen hyvin, koska hyvityksiä haettiin vain käyttämättömästä teltasta”, hymyilee Heidi Hurmerinta.

”Kuulemma häissä soi AC/DC:n Thunderstruck.”

Lue lisää: Pariskunta osti huonokuntoisen hirsitalon Vantaalta: Sitten vintiltä löytyi salahuone ja talon ainutlaatuinen historia alkoi valjeta

Lue lisää: Tässä remonttihankkeessa ei pitänyt olla mitään järkeä – Kun Selena Pesonen hankki kodikseen vanhan navetan, tuttava kehotti polttamaan koko roskan

Lue lisää: Bengt Lindström alkoi remontoida historiallista sukutaloa – Sitten hän mittasi lattiaa ja tajusi astuneensa kaikkien aikojen työmaalle

Lue lisää: Historiallinen kievari upeassa miljöössä vajoaa maahan Vantaalla – Nyt omistajilla on edessään vaativa työmaa, jolla on kaiken lisäksi kiire

Pihaan tehty ovi erottaa perheen yksityisalueen yleisestä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat