Kysyntä sukelsi ja työntekijät pyörittelivät peukaloitaan – Isä ja poika kertovat, miksi puolen vuosisadan yritystarina päättyy kuin seinään

Perinteinen huonekaluliike lopettaa toimintansa, sillä ihmiset eivät tässä maailmantilanteessa hanki laatukalusteita. ”Ihmiset karttavat kuluttamista, tyhjästä on paha nyhjäistä.”

Reijo Laakkonen (vas.) ja Kaarlo Laakkonen istuvat Huonekaluliike Laakkosen tuotantotiloissa ja muistelevat menneitä.

4.9. 14:00

Alkuvuodesta tarjouspyyntöjä tuli vielä päälle parikymmentä kuussa. Helmikuun kääntyessä maaliskuuksi huonekaluyrittäjän arki muuttui.

Huonekaluliike Laakkoselta tilattujen mittatilaustöiden määrä romahti äkisti. Maaliskuussa tarjouspyyntöjä tuli 12, toukokuussa kuusi, kesän aikana enää vain muutama.

Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisi ja nousevat hinnat ovat tehneet suomalaisista varovaisia kuluttajia. Laadukkaisiin huonekaluihin ei satsata, kun rahat budjetoidaan välttämättömyyksiin.

Nyt Vantaalla sijaitsevassa teollisuusrakennuksessa teipataan alennuslappuja erilaisten mööpelien päälle. On kirjahyllyä, vitriiniä, senkkiä.

Puisen pöydän ääressä istuu yhdeksän­kymppinen Kaarlo Laakkonen ja hänen eläkeikää lähestyvä poikansa Reijo Laakkonen. Yrityksen perustanut Kaarlo Laakkonen tohti jäädä huonekalu­bisneksestä sivuun vasta 80-vuotiaana, minkä jälkeen Reijo Laakkonen otti ohjat.

Loppuunmyynti päättyy 17. syyskuuta, ja samalla huonekaluliike Laakkosen tarina painuu historiaan.

Kaarlo Laakkonen on kerännyt leikekirjaan muistoja kuluneilta vuosikymmeniltä, esimerkiksi sanomalehtiin painettuja mainoksia.

Laatukalusteiden valmistaminen on ollut Kaarlo Laakkosen elämäntyö.

”Koulunkäynti loppui 14-vuotiaana, sitten menin puusepän oppiin. Olin suurin piirtein vuoden päivät siellä, mutta pölyä oli niin mielettömästi, että vaihdoin verhoilupuolelle”, Kaarlo Laakkonen kertoo.

Yrittäjäksi hän ryhtyi vuonna 1951 perustamalla pienen kellariverstaan.

”Sitten kun sain hieman isomman verstaan, sain tavaraakin myyntiin”, Kaarlo Laakkonen kertoo.

Ensimmäinen Laakkosen huonekalumyymälä aloitti Helsingissä Snellmaninkadulla vuonna 1958.

Näihin aikoihin ihmisiä muutti sankoin joukoin maalta kaupunkiin. Asunnoista ja huonekaluista oli suuri pula. Kaarlo Laakkonen siis iski juuri sopivaan markkinarakoon.

”On ollut jouluaatto, jolloin kaikki työntekijät olivat iltayhdeksään asti töissä. Kun joulu meni, varastot olivat tyhjänä”, Reijo Laakkonen kertoo.

Parhaimmillaan huonekaluliikkeellä oli neljä myymälää, joissa oli lähes 70 työntekijää.

Laakkosen huonekaluliike on siis nähnyt monta vuosikymmentä. Vaikka valuuttakurssit ovat heilahdelleet ja kriisejä on ollut aiemminkin, Laakkoset toteavat selvinneensä kaikesta ”järkähtämättömällä periksi­antamattomuudella”.

Pekka Rihdillä olisi pian tullut 20 vuotta täyteen huonekaluliike Laakkosen puuseppänä.

Huonekaluliikkeen toimintaa oli tarkoitus jatkaa siihen asti, kunnes puuseppänä toimiva Pekka Rihti jäisi noin puolentoista vuoden päästä eläkkeelle. Mutta sitten kysyntä yhtäkkiä sukelsikin niin alas, että kaksi työntekijää joutuivat lähinnä seisoskelemaan ja pyörittelemään peukaloitaan.

350-neliöisen toimitilan vuokra ja muutkin kulut olisi pitänyt jotenkin saada katettua, ja siinä vaiheessa taloudelliset resurssit eivät enää riittäneet.

”En tykännyt ollenkaan tästä päätöksestä. Mutta fakta on fakta, jos ei tule kyselyitä ja ihmiset karttavat kuluttamista, tyhjästä on paha nyhjäistä”, Reijo Laakkonen toteaa.

Aivan kaikki ei tietenkään muuttunut yhdessä yössä. Vuosien varrella huonekalumarkkinoille on ilmestynyt uudenlaisia toimijoita. Perinteisten huonekalu­liikkeiden kannattavuuden laskuun ovat vaikuttaneet esimerkiksi Ikean kaltaisten jättifirmojen tulo markkinoille.

Suuryritykset tarjoavat tavaraa halpaan hintaan, mutta niiden kalusteita ei ole tehty käsin ja räätälöity asiakasta varten.

Palvelu on aina ollut Laakkosille tärkeintä, ja se onkin pidetty priimalaatuisena.

”On kirjahyllyjä, joita olemme siirtäneet osoitteesta toiseen kaksi, kolme, neljäkin kertaa”, Reijo Laakkonen kertoo.

Huonekaluihin on tehty muokkauksia sitä mukaa, kun asiakkaiden asunnot ja elämäntyyli ovat muuttuneet. Sellaista palvelua ei monestakaan paikasta saa.

Reijo Laakkonen vertaa asiaa siihen, jos joku olisi menossa ostamaan tärkeää juhlapukua. Kun haluaa juuri itselle istuvan iltapuvun, vaatturi tai ompelija osaa valita oikeat kankaat ja luoda juuri oikeanlaisen, yksilöllisen puvun.

”Jos menisi vaikka Halosen myymälään ja esittäisi samat toiveet, myyjä hakisi puvun hyllystä eikä se olisikaan juuri sellainen kuin oli halunnut”, Reijo Laakkonen sanoo.

Huonekaluliike Laakkonen myy nyt varastoaan tyhjäksi suurilla alennuksilla.

Laakkosen huonekaluliike on aikojen saatossa kerryttänyt suuren joukon tyytyväisiä asiakkaita, joilla on nyt etuosto-oikeus loppuunmyyntiin. Moni heistä onkin piipahtanut myymälällä, ja Reijo Laakkonen kertoo saaneensa puolisen tusinaa tilannetta surkuttelevaa viestiä.

”He miettivät, että mitä he sitten vaikka kymmenen vuoden päästä tekevät, kun meitä ei ole ja huonekalua tarvitsisi siirtää.”

Niille asiakkaille hän on antanut puhelinnumeronsa ja sanonut, että voi kyllä auttaa huonekaluasioissa, jos vain kykenee – tai vähintään kertoa, mitä kannattaa tehdä.

Laakkoset ovat nyt vakavin mielin, mutta miltä alan tulevaisuus heistä näyttää?

Reijo Laakkonen epäilee, että ihmiset joutuvat tinkimään mukavuuksistaan yhä enemmän, jos Ukrainan sota vielä jatkuu ja energian hinta nousee entisestään. Ruokaa pitää silti hankkia, netti tarvitaan ja uusia vaatteita täytyy saada kuluneiden tilalle.

”Mutta jos on sohva ja kirjoituspöytä, milloin niitä lähtee vaihtamaan uuteen, jos ei ole erityistä tarvetta?” Reijo Laakkonen kysyy.

Hän uumoilee, että alan vanhat tekijät kyllä pärjäävät jatkossakin, kun tekevät toimintaansa muutoksia.

Reijo Laakkonen viittaa puheissaan myös Indoorin Asko- ja Sotka-ketjuissa elokuussa aloittamiin muutosneuvotteluihin. Niiden piirissä on koko vähittäiskaupan henkilöstö, noin 750 henkeä.

Pienempiä tekijöitä sen sijaan tulee Reijo Laakkosen mukaan lopettamaan parin seuraavan vuoden aikana, ja sille hän osaa kertoa selkeän syyn:

”Kaupankäynti hidastuu, mutta kulut eivät laske.”

Lue lisää: Tuhannen euron tuote satasella – Vantaan Ikean takana on liki huomaamaton liike, jossa myydään tavaraa pilkkahintaan

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat