”Mitä he ovat tehneet” – Sata­vuotiaan talon entinen omistaja järkyttyi nähtyään nykytilan

Koivuhaassa korkealla kalliolla seisoo vanha talo. Nyt se on pommikuntoisena tyhjillään, mutta vielä hetki sitten se oli kahden sukupolven koti.

Bokullan päärakennus on rakennettu vuonna 1919. Remonttia vaativaa rakennusta myydään nettihuutokaupassa. Naapuritalot on rakennettu aivan viereen.

11.11. 7:00

Koivuhaassa Kuriiritiellä, modernien puutalojen ympäröimänä, seisoo talo joka ei näytä kuuluvan joukkoon. Korkeammalta kuin muut se katselee alaspäin uusiin puutaloihin kuin sanoen, että minä olin täällä ennen teitä.

Ja niin se totta vieköön olikin.

Keltainen puutalo, Bokullan tilan päärakennus, on seisonut kallion päällä yli sata vuotta. Sitä ympäröivät uudet puutalot ovat olleet sijoillaan vain muutamia kuukausia.

Mutta, kuten niin usein nykymaailmassa, vanhuus ei ole arvostettua. Pieninkin talon ympärillä olevista uusista luhtitaloasunnoista myytiin päärakennukseen verrattuna moninkertaiseen hintaan.

Parinkymmenen neliön yksiön sai 139 000 eurolla. Bokullan päärakennusta sen sijaan myydään huutokaupalla. Torstai-iltana korkein tarjous 260 neliön talosta oli vaivaiset 37 000 euroa.

Bokullaa myyvän Puukoti Groupin kaupallinen johtaja Antti Seppinen kertoo, että alhaiselle hinnalle on syynsä.

”Talossa on paljon korjausvelkaa. Siinä on myös öljylämmitys, joten lämmitysmuoto täytyy mielestäni uusia, samoin putket ja sähkö.”

Myös talon katto vaatii korjaamista ja lisäksi pitäisi tehdä täydellinen pintaremontti.

”Eli kauniisti sanottuna: ulkokuori on aika hyvän oloinen, ja talossa on hirsirunko.”

Hintaa vetää alaspäin myös se seikka, että päärakennuksen ympärillä on enää pikkiriikkinen, hieman yli sadan neliön piha.

Bokullan suuresta puutarhasta ei ole jäljellä mitään. Taloon kuuluu nykyisin vähän yli sadan neliön tontti.

Oli aika, jolloin päärakennusta ympäröi 14 hehtaaria omaa maata. Talon vieressä oli valtava hyötypuutarha, jossa oli omenoita sekä viinimarja- ja karviaispensaita. Pellolla viljeltiin juurikkaita, herneitä ja viljaa. Ympärillä humisi isoja lehtipuita.

Päärakennuksen viimeinen omistaja ja asukas Per-Johan Bäckström muistaa tämän ajan hyvin.

”Olen syntynyt kesätyöpaikalla”, hän sanoo.

”Kesätyöni oli poimia puutarhan tuotteita torille myytäväksi.”

Vuonna 1951 syntynyt Bäckström on asunut talossa suuren osan elämästään, aina viime vuoteen saakka, jolloin Bäckström sisaruksineen myi talon ja sitä ympäröivät maat Puukoti Groupille.

”Ei ollut jatkajia, ja tulevat remontit olisivat vaatineet huomattavia summia rahaa. Talon juoksevat kulut olivat korkeat, pelkästään kiinteistövero oli 6 000 euroa vuodessa.”

Per-Johan Bäckström Bokullan edessä ennen kuin tontille alettiin rakentaa. Bäckströmiä surettaa, että kaikki vanhat lehtipuut kaadettiin tontilta.

Päärakennuksen on rakentanut Bäckströmin isän eno vuonna 1919. Aiemmin samaisella kukkulalla oli ollut kansakoulu, joka oli palanut.

”Enolla ei ollut lapsia, joten hän myi talon isälleni sotien jälkeen.”

Ennen kuin eno myi talon Bäckströmin isälle, rakennus toimi hetken aikaa lastenkotina. Talon lastenkotimenneisyys tuli esille myös päärakennuksen tultua myyntiin, sillä eräs talosta kiinnostunut ostajakandidaatti tiesi isänsä olleen kyseisessä lastenkodissa.

Suurimmillaan Bokullan tila oli 1960-luvulla. Sen jälkeen se alkoi kutistua. Viimeiset lehmät lähtivät vuonna 1964 ja kanat saman vuosikymmenen lopussa.

Maita myytiin vähitellen enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti Vantaan kaupungille.

”Lopulta jäljellä oli vain hehtaari”, Bäckström sanoo.

Tämän hehtaarin Bäckströmit pitivät itsellään loppuun asti. Sille sijoittuivat muun muassa vanha navetta, liiteri, vaja, ulkosauna ja pieni 1700-luvun mökki. Mökki oli rakennettu maatilan työntekijöitä varten. Päärakennuksessa asui Bäckström perheineen sekä tämän äiti.

Nyt ulkorakennusten tilalle on rakennettu 78 asuntoa ja yhteinen pihasauna.

Bokullasta otettu ilmakuva vuodelta 1990.

Vaikka Bäckström myi talon ja tontin tietäen, että niille rakennetaan, on lopputulos silti ollut yllätys. Kun Bäckström ajoi pari kuukautta myynnin jälkeen Bokullan ohi, oli eteen avautuva näky pysäyttävä.

”Oli pakko kurvata bussipysäkille ja vetää syvään henkeä. Mitä he ovat tehneet, ajattelin. Kaikki puut oli kaadettu. Se riipaisi. Tippa tuli silmään.”

Bäckström osasi odottaa, että jokainen neliö rakennetaan täyteen, mutta kaikkien puiden kaataminen tuli yllätyksenä. Olihan hän pitänyt rakennuttajalle pitkän puheen, jossa selitti, että puiden kaatoon ei ole tarvetta. Ja biologina ja arboristina hän tiesi, mistä puhui.

”Maissa, joissa on enemmän perinteitä, puita vaalitaan. Suomi tulee tässä asiassa jäljessä. Täällä kaikki vedetään sileäksi ja tilalle istutetaan parin metrin tikkuja.”

Bäckströmin mielialaa ei kohottanut se, kun hän viime viikolla kuuli, että talo on myynnissä pilkkahintaan.

”Vaikeaahan se on saada nyt myydyksi kunnon hinnalla, kun siinä on iso remontti edessä, ei pihaa ja naapuritalot parinkymmenen metrin päässä.”

Puukoti Group toivoo, että päärakennukselle löytyy ostaja, joka aloittaa remontin mahdollisimman pian, ettei talo pääse rapistumaan lisää.

”Ei siitä haluta mitään surullisenkuuluisaa Linnunlaulun huvilaa, jota korjataan 50 vuotta perinnemenetelmillä”, sanoo Seppinen.

Lue lisää: Helsinki löysi Linnunlaulun huvilasta jälleen uusia ränsistymisen merkkejä

Bokullaa ei ole suojeltu, mutta sen katsotaan olevan paikallisesti arvokas rakennusperintökohde.

Myös Bäckström toivoo, että ostaja löytyy. Kamalin vaihtoehto olisi, jos kukaan ei ostaisi taloa, sillä se olisi sille kuolinisku.

”En hämmästyisi, jos sen annettaisiin lahota sijoilleen ja sitten kaupungilta tulisikin jo purkulupa. Sillä tavallahan monista vanhoista rakennuksista päästää eroon.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat