Italialais­opettajat vierailivat suomalaisessa koulussa ja ällistyivät: ”Kuin kirkkoon olisi tullut”

Italiassa on kohistu suomalaisnaisen koulukritiikistä. Nyt italialaisopettajat kertovat, onko kritiikissä perää.

Vantaalaisopettaja Marita Knevel (vas.) järjesti Simonetta Leonardin ja Stefania Speronin tututumisvierailun Suomeen. Vantaan Kanniston koulun lisäksi naiset ovat käyneet Espoossa, Jyväskylässä ja Oulussa.

22.1. 2:00 | Päivitetty 22.1. 13:34

Viime viikkoina italialaislehdissä on kohistu Suomesta ennennäkemättömällä tavalla. Syynä on suomalaisäidin italialaiseen lehteen kirjoittama mielipidekirjoitus.

Kirjoituksessa Elin Mattsson kritisoi italialaiskouluja siitä, ettei niissä oleminen tee hyvää lapsille. Kouluissa on Mattssonin mukaan levotonta ja meluisaa, ja opetustavat ovat vanhanaikaisia. Eniten häntä ihmetytti, ettei koulupäivän aikana ollut lainkaan taukoja, jolloin lapset olisivat päässeet ulos.

Italialaiset pillastuivat, ja pian Mattssonin kirjoitus oli julkaistu lähes kaikissa italialaislehdissä. Jotkut italialaiset olivat Mattssonin kanssa samaa, toiset päinvastaista mieltä.

Lue lisää: Suomalaisnainen sohaisi Italian koulujärjestelmää – Syntyi valtava mediakohu, jossa sanoja Suomesta ei säästellä

Mutta mitä mieltä tästä ovat italialaiset opettajat? Pitävätkö väitteet paikkansa?

Siihen osaavat vastata italialaiset opettajat Simonetta Leonardi ja Stefania Speroni, jotka ovat olleet tämän viikon tutustumassa suomalaiseen koululaitokseen.

Suomeen naiset tulivat Vantaan Kanniston koulun kansainvälisyysvastaavan Marita Knevelin kautta. Hän on emännöinyt noin 400:n eri maista tulleen opettajan vierailuja Suomeen. Knevel puolestaan on käynyt vastavierailulla italialaiskoulussa, jossa Leonardi ja Speroni opettavat.

Opettajakaksikko tulee Folignosta, joka on pieni kaupunki Keski-Italiassa, Umbriassa.

Molemmat opettavat Istituto Comprensivo Foligno 4 -nimisessä koulussa. Leonardi opettaa alakoululaisia ja Speroni opettaa englantia 11–14-vuotiaille.

Molemmilla on pitkä kokemus alalta. Leonardi on opettanut 20 vuotta, Speroni 32. Leonardi on lisäksi mukana opetusministeriön hankkeessa, jonka tavoitteena on opettajien koulutustason parantaminen.

Molemmat naiset ovat lukeneet Mattssonin kirjoituksesta syntyneitä lehtijuttuja ja tietävät niissä esitetyt väitteet.

Oppilaita italialaisen Instituto Comprensivo Foligno 4 -koulun edessä, jossa Simonetta Leonardi ja Stefania Speroni opettavat. Kuvan otti koulussa vieraillut Kanniston koulun opettaja Meikku Kiiski.

Mattsson toi esiin sekä italialaisissa lehdissä että HS:n haastattelussa, että oppitunnit Italiassa ovat hyvin rauhattomia.

”Oppituntien aikana koulussa oli melkoinen sirkus päällä. Äänen voimakkuus oli todella kova. Toki ymmärrän, että Italiassa käytetään yleisestikin enemmän ääntä kuin Suomessa, mutta sellaisessa hälinässä yksikään lapsi ei pysty keskittymään”, Mattsson sanoi.

Sekä Leonardi että Speroni sanovat, että Mattssonin kokemus melusta on totta.

”Kyllä italialaisissa luokissa on kova meteli. Kun astuin suomalaiseen luokkaan se oli kuin kirkkoon olisi tullut. Niin hiljaista siellä oli”, sanoo Leonardi.

Stefania Speroni sanoo, että melu häiritsee myös opettajia, mutta sitä on vaikea hillitä.

”Olemme italialaisia. Olemme luonteeltamme eläväisiä ja puheliaita ja se näkyy luokassa.”

Puhuminen luokassa liittyy osittain Mattssonin esittämään toiseen ongelmaan: Lapsilla ei ole koulussa välitunteja. Italiassa oppilaat istuvat koulussa 5–8 tuntia lähes putkeen. Kun välitunteja ei ole, omat asiat pölistään tunnilla.

Italiassa koulupäivän aikana on vain yksi parinkymmenen minuutin tauko, jolloin syödään pieni välipala. Kyseessä ei ole lounastauko, sillä lounas syödään vasta koulun jälkeen kotona yhden–kahden aikoihin.

”Itse syön välipalatauon aikana vain korpun tai keksin”, sanoo Speroni.

Sekä Speroni että Leonardi ovat sitä mieltä, että tauoille olisi todellinen tarve.

”Onhan tutkimuksissakin todettu, että oppilaat jaksavat keskittyä parikymmentä minuuttia ja sen jälkeen keskittyminen herpaantuu”, sanoo Leonardi.

Leonardi on tutustumassa suomalaiseen koululaitokseen nyt kolmatta kertaa ja kertoo olevansa sen suuri ihailija. Hänestä italialaiset voisivat ottaa oppia erityisesti opettajien ja oppilaiden välisestä suhteesta.

”Täällä opettajat luottavat oppilaisiinsa eri tavalla. Oppilaat ovat hyvin itsenäisiä. Uskoisin, että se tuo heille itseluottamusta kohdata elämän haasteita.”

Kanniston koulun teknisen työn opettaja Meikku Kiiski esittelee puutyöluokkaa italialaisille opettajille Stefania Speronille ja Simonetta Leonardille. Italialaisissa kouluissa ei opeteta lainkaan puu- tai käsitöitä.

Leonardi myös toivoo, että italialaiseen kouluun otettaisiin mukaan lisää taide- ja taitoaineita, kuten käsitöitä ja kotitaloutta. Italiassa niitä ei opeteta koulussa lainkaan.

Hehkutusta saa myös koulutuksen tasavertaisuus. Suomessa koulujen välillä ei ole samanlaisia eroja kuin Italiassa. Leonardin mukaan vierekkäin olevissa kouluissa voidaan Italiassa elää kuin eri vuosikymmenillä. Toisessa digiloikka on jäänyt kokonaan tekemättä, toisessa kaikki on modernia.

Vaikka suomalaisessa koulusysteemissä moni asia on italialaista paremmin, Speronin ja Leonardin mielestä on yksi asia, jossa suomalaisilla on opittavaa italialaisilta.

Se on inkluusio. Sillä tarkoitetaan erityistä tukea tarvitsevien lasten opettamista tavallisissa luokissa. Inkluusiossa on tavoitteena oppilaiden keskinäinen tasa-arvo niin, ettei ketään luokitella ominaisuuksien tai taipumusten mukaan.

Molempien mielestä siinä on Italiassa onnistuttu Suomea paremmin. Italiassa kaikki koululaiset opiskelevat tavallisessa koululuokassa riippumatta siitä, millaisia diagnooseja tai terveysongelmia lapsilla on.

”Autistit, adhd-diagnoosin saaneet, vammaiset, kaikki ovat samassa. Mutta heillä on luokassa oma avustaja”, kertoo Leonardi.

Koulu järjestää avustajan tai erityisopettajan kaikille, joilla on jokin koulunkäyntiin vaikuttava diagnoosi. Ainoastaan dysleksiasta eli lukivaikeuksista kärsivät oppilaat eivät saa omaa avustajaa. Opettajat tosin arvelevat, että tästä syystä oppilas saa toisinaan herkemmin lukivaikeus-diagnoosin kuin jonkun muun diagnoosin, vaikka hänellä voisi olla jokin muukin oppimisvaikeus tai kehityshäiriö.

”Oman avustajan tai erityisopettajan palkkaaminen on kallista. Luokallani on seitsemän dysleksia-diagnoosin saanutta oppilasta”, kertoo Speroni.

”Monesti inkluusiota käytetään väärin, vain rahansäästökeinona. Aina pitäisi mennä lapsen etu edellä.”

Italian opetusministeriön mukaan kaikista oppilaista 3,6 prosentilla on jokin koulunkäyntiin vaikuttava diagnoosi. Suomen osalta ei ole saatavilla vastaavaa lukua, koska täällä tilastoja ei tehdä diagnoosien pohjalta.

Jotakin suuntaa voi saada tilastoista, joihin on listattu erityisen tuen piirissä olevia oppilaita. Vuonna 2021 erityisen tuen piirissä oli 9,4 prosenttia ja tehostetun tuen piirissä 13,5 prosenttia perusopetuksen oppilaista.

Suomen näennäisesti korkeammat luvut voivat johtua monesta asiasta. Knevel arvelee, että yksi syy voi olla se, että Suomessa diagnooseja tehdään enemmän.

Vaikka Knevel on vankkumaton inkluusion kannattaja, suhtautuu hän hieman varauksellisesti siihen, että kaikki oppilaat olisivat samassa luokassa.

”Monesti inkluusiota käytetään väärin, vain rahansäästökeinona. Aina pitäisi mennä lapsen etu edellä. Jollekin parempi paikka voi olla pienryhmä.”

Vierailu italialaisessa koulussa sai hänet pohtimaan sitä, miten tärkeää on, että inkluusio toteutetaan oikein.

”Meille suomalaisille opettajille näytti osittain siltä, että jotkut oppilaat vain olivat mukana. Suomessa opetus on tavoitteellisempaa ja tehokkaampaa.”

Mutta onko tehokkuus aina järkevää, sitä Knevelin mukaan olisi syytä pohtia.

”On tärkeämpiäkin arvoja, kuten tasa-arvo, yhdenvertaisuus, erilaisuuden kunnioittaminen, yhdessä tekeminen, vuorovaikutus- ja tunnetaidot.”

Kaikki kolme opettajaa ovat samaa mieltä yhdestä asiasta. Vaikka inkluusiosta on hyötyä oppimisvaikeuksista kärsiville, eniten siitä hyötyvät muut oppilaat.

”Inkluusion tärkein oppi on se, että tavalliset lapset oppivat hyväksymään erilaisuutta”, Leonardi summaa.

Italia on saanut EU:lta rahaa koulutusjärjestelmän kehittämiseen. Instituto Comprensivo Foligno 4 -koululle rahaa on tulossa 115 000 euroa. Kuvan koulusta otti Kanniston koulun erityisluokanopettaja Sanna Rautiainen.

Italialaisten koulujen pihoilla ei ole leikkivälineitä. Toisaalta, niille ei ole tarvetta, koska oppilailla ei ole välitunteja. Päivän katkaisee vain yksi välipalatauko.

Italian koulutusjärjestelmään on tulossa lähivuosina suuria muutoksia. Italia sai EU:n elpymisvälineestä rahaa koulutuksen kehittämiseen 17,59 miljardia.

Summalla on tarkoitus muun muassa kehittää opettajien koulutusta, vauhdittaa digiloikkaa ja kunnostaa rakennuksia. Pelkästään koulujen energiatehokkuuden ja turvallisuuden lisäämiseen on budjetoitu 3,4 miljardia.

Vaikka rahaa koulutuksen kehittämiseen on tulossa miljardeja, Leonardin ja Speronin harmiksi sitä ei ole tulossa opettajien palkkoihin.

Suomalaisiin opettajiin verrattuna italialaisopettajien palkat ovat alhaisia.

”Minulle jää nettona käteen 1 600 euroa kuussa”, kertoo Leonardi.

Speroni saa hieman enemmän, koska on aineenopettaja.

Leonardin ja Speronin mukaan jokainen italialaiskoulu saa tukisumman EU:n myöntämästä rahasta. Leonardin ja Speronin koululle rahaa on tulossa 115 000 euroa. Mitä summalla heidän koulussaan tehdään, on vielä mietinnässä.

”Todennäköisesti ostamme tietokoneita, huonekaluja ja soittimia musiikkitunneille. Lisäksi laitamme rahaa opettajien lisäkoulutukseen.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat