On lauantai-ilta turkulaisessa baarissa.
Noin kymmenen hengen kaveriporukka tuijottaa tiiviisti televisioruutua ja jähmettyy paikoilleen kuuntelemaan. Sitten selostajan ääni televisiossa sanoo:
Heidän vanha lapsuudenkaverinsa, lätkäjengiläinen, mopojen tuunaaja ja läpänheittäjä on juuri voittanut Uuden musiikin kilpailun (UMK) kappaleella Cha cha cha. Käärijä lähtee Liverpooliin edustamaan Suomea Euroviisuissa.
”Uskomaton fiilis, meidän Jere tuolla! Tää on meidän kyliltä tää jätkä!” kuvailee Timi Arvila illan tunnelmia.
Monelle artisti nimeltä Käärijä ei soita mitään kelloja, mutta baarissa juhlinut porukka on tuntenut Käärijän eli Jere Pöyhösen siitä asti, kun tämä asteli kolmannella luokalla kouluun ”brassironaldotukassa” ja alkoi heittää läppää.
”Jere tarjosi koulumatkalla karkkia, ja se oli sillä selvä. Siitä asti ollaan oltu kavereita”, sanoo Arvila.
Yhtä kauan Käärijän ovat tunteneet Jesse Voss ja Markus Aaltonen. Kaikki neljä asuivat aikanaan Ruskeasannan omakotitaloalueella Vantaalla ja tapasivat toisiaan päivittäin. Porukka pelasi yhdessä jääkiekkoa ja sählyä ja ajeli mopoilla ympäri lähitienoota. Tai no, jotkut ajelivat.
”En muista, että olisin nähnyt Jeren koskaan ajaneen mopollaan, kun sitä piti aina tuunata, eikä se ollut koskaan ajokunnossa”, sanoo Arvila.
Markus Aaltonen muistaa kerran, jolloin mopo oli ajokunnossa. Voisi sanoa, että suorastaan ylikunnossa.
”Mopoa oli ehkä vähän viritetty, ja Jere ajoi sillä päin meidän varaston ovea, johon tuli reikä. Siinä se makasi poikittain skoban kanssa ja nauroi.”
Nämä kolme kaveria ovat niitä Mic Mac -jätkiä, joista Käärijä lauloi ensimmäisellä Fantastista-levyllään.
Jolloin meil oli päällä Mic Maccii oltii Mic Macci -jätkii
Olin pieni ja paskiainen, alakoulun penkillä laiskiainen
Poden vielki morkkist ja henki haisee siit tupakin maistiaisesta
Markus Aaltonen muistaa tupakkakokeilun hyvin. Se tapahtui Simpparin eli Simonkallion koulun vieressä olevassa metsässä.
”Suunniteltiin sitä joku kolme päivää, että silloin kokeillaan. Sen jälkeen ei olekaan tarvinnut tupakkaa kokeilla”, Aaltonen sanoo ja nauraa.
Käärijä ja kaverit trampoliinilla vuonna 2006. Vasemmalla keltavihreässä verkkatakissa on Timi Arvila, hyppäämässä Jesse Voss, vieressä oikealla Käärijä eli Jere Pöyhönen ja Markus Aaltonen.
Samaisessa Mic Mac -kappaleessa puhutaan myös Smackdown-showpainin katsomisesta ja senkin kaverit muistavat hyvin. Käärijä oli massiivinen Smackdown-fani ja järjesti kerran kavereille jopa showpainisynttärit.
”Koko omakotitalon alakerta oli vuorattu patjoilla ja musiikki soi kovaa”, muistelee Arvila.
Painit loppuivat kuitenkin lyhyeen, kun Käärijän showpaini isoveljen kanssa äityi oikeaksi painiksi, nenään sattui, ja isoveli passitettiin yläkertaan. Samaan aikaan yksi kutsuvieraista heitti voltin pylvääseen ja tämän päästä alkoi vuotaa verta.
”Oltiin ihan tyytyväisiä, ettei itse ehditty painimaan”, sanoo Markus Aaltonen.
”Mutta ei tuollaisia synttäreitä olisi tullut kenenkään muun mieleen järjestää kuin Jeren. Meillä muilla oli jotain McDonald’s synttäreitä”, sanoo Arvila.
Käärijän UMK-showssa on piirteitä tästä lapsuuden showpainifanituksesta: molemmissa nähdään paljasta pintaa, suuria eleitä ja kovalla soivaa musiikkia.
Monia faneja kiinnostaa se, kenen kanssa Käärijä nykyisin ”painii” vapaa-ajalla. Mutta siitä eivät kaverit, eikä Käärijä itse suostu puhumaan.
”Ei kommentoida parisuhdeasioita”, sanoo Timi Arvila.
Kun Käärijä muutama viikko sitten tuli julkisuuteen ryminällä, moni pohti millainen persoona Käärijän korskean ulkokuoren takana on. Kavereiden mukaan se mitä näkyy, on se millainen Jere Pöyhönen oikeastikin on.
”Jere on porukan hauskuuttaja, jossa on ripaus yllytyshulluutta. Jeren seurassa saa aina nauraa”, sanoo Jesse Voss.
”Jere ei ota itseään turhan vakavasti, mutta kun hän päättää jotakin, niin hän tekee sen myös. Jere ei vertaile itseään muihin, hän on oman tiensä kulkija”, sanoo Timi Arvila.
Kun muut menivät lukioon, lähti Pöyhönen opiskelemaan sisustussuunnittelijaksi. Ryhtyessään räppäriksi, hän pisti kaiken peliin.
Ihan alkuvaiheessa tämä kaveriporukka oli musiikinteossa mukana. Pöyhösen talon alakerrassa syntyi ihan ensimmäinen räppibiisi Käärijä.
”Lauloin siinä kertosäkeen, se meni: ’käärijä, valintoja vääriä’ ”, kertoo Jesse Voss.
Myös Timi Arvila räppäsi biisillä. Ikävä kyllä tätä ensimmäistä laulua ei voi kuunnella missään, sillä sitä ei julkaistu omakustanteena, eikä se päätynyt Käärijän ensimmäiselle EP-levylle Peliä.
Käärijän kaverit Markus Aaltonen, Jesse Voss ja Timi Arvila ovat superiloisia kaverin menestyksestä. Ystävät ovat ”totta kai” lähdössä Euroviisuihin kannustamaan kaveriaan.
Kaverit jättivät räppäämisen aika lailla tähän, mutta Pöyhönen jatkoi – ja nyt hän on Käärijä, joka jakaa nimikirjoituksia faneille. Tämä ei kavereita harmita, vaikkei omissa työtitteleissä ole ihan sitä samaa klangia kuin Käärijän esiintyjä-tittelissä: projektipäällikkö, teknologia- ja innovaatiokonsultti ja liiketoiminnan kehittäjä.
”On vaan sikasiistiä, miten pitkälle Jere on päässyt. Ollaan ylpeitä siitä”, sanoo Voss.
Kaverit eivät myöskään usko, että Käärijä ylpistyy saamastaan huomiosta.
”Kyllä varmaan kavereilla nousee ennemmin kusi päähän kuin Jerellä”, Voss sanoo ja nauraa.
Samaiselta EP-levyltä löytyy erikoinen ylistyslaulu, joka on omistettu glögille. Punainen Marli -biisin takana on kavereiden mukaan todellinen mieltymys.
”Jere juo glögiä janojuomana. Se hamstraa sitä ja juo sitä vuoden ympäri”, sanoo Arvila.
Vaikka Cha cha cha -biisissä puhutaan piña coladan juomisesta, ei se kuulu Käärijän alkoholia sisältäviin suosikkijuomiin.
”Kyllä se suosikki olisi punainen Marlin glögi Stolitšnajalla”, sanoo Voss.
Käärijän erikoinen nimi on herättänyt keskustelua. Monet ovat tulkinneet sen liittyvän uhkapelaamiseen. Siihen, miten voittoja kääritään peleissä.
Kavereita tämä uhkapeleistä puhuminen hieman huvittaa. Uhkapelejä pelattiin aikanaan tällä samaisella Ruskeasannan Shellillä, jossa haastattelukin tehdään.
”Tuossa nurkassa oli kolikoilla toimiva pelikone, ja koska olimme alaikäisiä menimme sen luokse tosi nopeasti, ettei henkilökunta näe”, kertoo Voss.
Tässä ollaan Käärijä-nimen alkulähteillä. Jesse Vossin käsien kohdalla oli ennen peliautomaatti, josta kaverit käärivät suuret voitot. Toisinaan mukaan lähti jopa kymmenen euroa.
Käärijä hoki aina matkalla pelikoneella ”nyt mennään käärii, mä käärin” -juttuja. Siitä tuli nopeasti läppä kavereiden keskuudessa.
”Jere sanoi sen aina tietyllä hauskalla tavalla. Kuulen sen nytkin päässäni: Kä- kä- kä- käärii”, kertoo Voss.
Vossin mukaan Käärijällä on monia toistuvia läppiä, kuten ”peliäää” ja ”kaikki meni” – ja hän sanoo ne tietyllä äänensävyllä.
Kavereiden muistikuvien mukaan mitään ei ikävä kyllä koskaan kääritty, koska kaikki mikä koneeseen laitettiin, myös meni. Suurista menetyksistä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä koneeseen laitettiin yleensä parisen euroa, se mitä jollakin sattui taskun pohjalla olemaan.
Kaveriporukka ei ollut Turun Logomossa, jossa UMK-kisat järjestettiin, koska he havahtuivat lippujen ostoon liian myöhään. Silloin kaikki liput oli jo myyty. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä matkustamasta Turkuun.
Finaali katsottiin baarissa, ja sieltä he siirtyivät tapahtuman virallisille jatkoille. Sen jälkeen vuorossa olivat vielä Jeren yksityiset jatkot, joille pääsi vain noin 30 ihmistä, perheenjäsenet ja läheiset ystävät.
Liverpooliin porukka aikoo ehdottomasti mennä. Ei kuitenkaan vielä semifinaaliin.
”Me menemme suoraan finaaliin katsomaan, kun Käärijä voittaa”, sanoo Arvila.
Voittaako se?
”No siitä ei ole kahta sanaa. Tietenkin voittaa. Twelve points go to Finland”, päättää Voss.
