Lontoo, toukokuu 2022. Meneillään ovat pool-biljardin UK Open -kilpailut, joissa maailman parhaat pelaajat ottavat mittaa toisistaan.
Televisiokamerat seuraavat ysipallo-ottelua, joka näyttää puolentoista tunnin jälkeen hyvin epätasaiselta.
Toinen pelaajista on hongkongilainen Robbie Capito, parikymppinen biljardiammattilainen, joka on kivunnut maailmanlistalla parinkymmenen sakkiin.
Vastustajana on Vantaan Lapinkylässä asuva Riku Romppanen, joka on 14-vuotias koululainen. Tilanne ei näytä hyvältä hänen kannaltaan.
Capito johtaa jo 4–8 ja tarvitsee enää yhden erän voittaakseen ottelun. Televisioselostajat alkavat jo pohtia seuraavia pelejä.
Sitten pöydällä alkaa tapahtua kummia: Romppanen on kaikkialla, ja pallo toisensa jälkeen uppoaa pussiin.
Puoli tuntia myöhemmin Romppanen kättelee Capiton ja poistuu salista lukemin 8–9 voittaneena.
”What a story!” henkäisee toinen selostajista. Mikä tarina.
Helsingin Metsälä, maaliskuu 2023. Eero Romppanen asettelee palloja ysipallon salmiakin muotoiseen aloituskuvioon, kun hänen poikansa lämmittelee lyöntejä Skill Games -klubin pelisalissa.
He ovat muutamaa päivää aiemmin kotiutuneet parin viikon pelireissulta Las Vegasin MM-kisoista. Yhdysvaltoihin taas lähdettiin miltei suoraan Tallinnasta, Euro tourin kilpailuista.
Riku ei ole tyytyväinen siihen, miten kisat ovat menneet. Las Vegasissa pelattiin kahdet MM-kisat, joista ensimmäisissä tuli seinä heti vastaan kahdella tappiolla. Toisesta kisasta tuli sentään yksi voitto.
Tallinnassa Romppanen pelasi tiukan ottelun entistä maailmanmestaria Nils Feijeniä vastaan – mutta hävisi niukasti.
Helposti tulee mieleen, miten biljardin huippupelaajat suhtautuvat, kun vastustajaksi tulee teini-ikäinen poika, joka saattaa vieläpä voittaa.
Riku Romppanen kuittaa kysymyksen lyhyesti:
”Eivät ne ihmeemmin suhtaudu. Kyllä noi maailman huiput jo tuntevat mut ja tietävät, että osaan pelata.”
Suomalaisurheilijat eivät yleensä ole olleet haastatteluissa niitä suulaimpia, eikä Romppanen tee poikkeusta. Vastaukset ovat lyhyitä kuin Kimi Räikkösellä ikään.
Riku Romppanen aloitti biljardin pelaamisen neljävuotiaana.
Isä ja poika Romppanen ovat tuttu näky biljardin ammattilaiskisoissa. Eero Romppanen laskeskelee, että he ovat mukana jossakin kansainvälisessä turnauksessa noin kerran kuukaudessa.
Kisojen määrä riippuu sponsorirahojen riittämisestä. Tämän vuoden kilpailukulut ovat noin 40 000 euroa.
Ohjelmassa on useiden Euroopan-kisojen lisäksi vielä pari reissua Yhdysvaltoihin, yksi Qatariin ja yksi Puerto Ricoon.
Kuluja lisää se, ettei Riku voi matkustaa yksin, vaan isän on lähdettävä mukaan. Perheellä on kiinteistöhuoltoon ja rakentamiseen keskittynyt yritys, joten Eero Romppanen pystyy säätämään töitään kisakalenterin mukaan.
Riku Romppasen pelireissut tarkoittavat toistuvia poissaoloja koulusta. Miten Vantaan koulutoimi siihen suhtautuu?
”Ihan hyvin. Teen tehtävät reissujen aikana hotelleissa”, Riku Romppanen sanoo.
Hänen äitinsä Maarit Tykkä lataa tehtävät kännykkäsovellukseen, ja isän tehtävä on valvoa, että ne myös tehdään.
Riku Romppanen lyö pomppulyönnin Skill Gamesin pelisalissa, joka sijaitsee teollisuuskiinteistössä Metsälässä.
Koulunkäynti on kuitenkin Riku Romppasen elämässä sivuosassa, sillä hänen tavoitteensa on tulla pool-biljardin ammattilaiseksi.
Siihen Romppasella on poikkeuksellisia kykyjä. Hän on pelannut tosissaan vasta kolme vuotta, mutta 15-vuotiaan sijoitus maailmanlistalla on jo 68:s.
”Rikun keppisponsorina on alan johtava yritys Predator. Sen edustaja arvioi, että Rikun lahjat huomioon ottaen hänestä tulee maailmanlistan top 4 -pelaaja kymmenessä vuodessa”, Eero Romppanen sanoo.
”Pelkillä lahjoilla ei kuitenkaan pärjää, on tehtävä kovasti töitä.”
Mitä nämä lahjat ovat?
”Poikkeuksellinen pallosilmä ja laaja valikoima erilaisia lyöntejä. Tärkein on kuitenkin vahva pää. Riku ei välitä, kuka vastaan tulee, eikä hän myöskään koskaan luovuta”, Eero Romppanen kertoo.
Riku Romppanen pelasi ensimmäiset biljardipelinsä neljävuotiaana. Hänen vanhemmillaan oli tuolloin Myyrmäessä keilahalli, jossa poika keilasi ja kävi koittamassa myös biljardia.
”En vielä ylettänyt pöydälle, paitsi käsilläni”, Romppanen sanoo ja näyttää eleellä, kuinka löi palloa päänsä yläpuolelta.
Jotta peli olisi jotenkin onnistunut, isä sahasi biljardikeppiä lyhyemmäksi. Riku osallistuikin seitsemänvuotiaana isänsä joukkueessa korttelikisoihin.
Aluksi näytti kuitenkin siltä, että pojasta tulee keilaaja.
”Riku osallistui jo kuusivuotiaana Ballmasters-turnaukseen ja on todennäköisesti nuorin koskaan Euro tour -kisassa pelannut”, Eero Romppanen kertoo.
Riku Romppasella on biljardissa laaja valikoima erilaisia lyöntejä.
Keilailuun ja biljardiin tuli kuitenkin tauko, kun Romppanen oli 10-vuotias. Hänen isänsä joutui työmaalla vakavaan onnettomuuteen, eikä kyennyt kuljettamaan poikaansa harjoituksiin.
”Jäin elementtinippujen väliin, ja lantio hajosi. Jouduin lukuisiin leikkauksiin ja pitkäksi ajaksi pyörätuoliin ja kävelemään kepeillä.”
Kului kaksi vuotta. Eero Romppanen toipui vähitellen, ja Riku pääsi taas pelaamaan. Keilailu sai kuitenkin jäädä.
”Pari viikkoa sen jälkeen, kun Riku oli alkanut taas pelata biljardia, minulla ei enää ollut mitään mahdollisuuksia häntä vastaan”, Eero Romppanen sanoo.
Kun poika pyytää isäänsä ottamaan harjoitusottelun, tämä suostuu pitkin hampain ja sanoo: ”Noloa.”
Riku Romppanen harjoittelee 4–5 kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Harjoitusvastustajina on Suomen parhaita pool-pelaajia.
Käytännössä Romppanen pelaa joka viikonloppu turnauksissa jossakin päin Suomea tai maailmaa.
Kehitys pelaajana onkin ollut nopeaa. Parhaita saavutuksia ovat kotiin tuomisina olleet juniorien MM-pronssi ysipallosta ja SM-pronssi kymppipallon yleisestä sarjasta.
Kumpikaan mitali ei kuitenkaan saa nuorta miestä hyppimään riemusta.
”Molemmilla kerroilla putosin finaalista täpärästi 9–8 tappiolla. MM-pronssikaan ei lämmitä, kun tiedän, että voin pelata vieläkin paremmin.”
Eero Romppanen tekee palloista ysipallon aloituspakkaa.
Vaikka suurempien kisojen voittoja ei vielä ole tullut, niin arvokkaita yksittäisiä voittoja on. Yksi niistä oli Albin Ouschanin kaataminen viime vuonna.
Itävaltalainen oli tuolloin maailman ranking-ykkönen.
Romppanen ei kuitenkaan muista tärkeästä ottelusta juuri mitään.
”Mieleen matseista jäävät vain parhaimmat onnistumiset ja pahimmat mokat. Ei normaaleja pöydän putsaamisia muista jälkikäteen.”
Otteluita ja pelireissuja on myös niin paljon, ettei kumpikaan Romppasista edes muista, missä ottelu pelattiin.
”Oliko se Michiganin- vai Ohion-reissu?” Riku pohtii.
Eero kaivaa esiin kännykän ja alkaa selata nettiä. Hetken kuluttua kuuluu vastaus:
”Ohion.”
