Jo ulko-ovilla pelin henki on selvä: Ovessa ilmoitetaan neljällä eri lapulla uimahallin aukioloajoista. Tuulikaapissa yksi lappu muistuttaa pysäköintikiekosta, ja kahdessa lapussa on erinäisiä sääntöjä.
Kun astuu sisään Hakunilan uimahallin aulaan, homma lähtee täysin lapasesta.
Lipunmyyntipisteessä on niin monta lappua, että niitä on vaikeaa laskea. Nopean laskemisen perusteella lappuja on ehkä 12 ja ilmoitustaululla viisi lisää. Lisäksi vieressä on iso ständi, jossa neuvotaan kuvin, millaisessa uima-asussa hallissa sopii polskia.
Mutta ei siinä vielä kaikki! Kun uimahallityöntekijä Ritva Mäkelä vetäisee infopisteen rullaverhon ylös, alta paljastuu lisää lappuja.
Lapuissa kerrotaan muun muassa se, että uimahallissa kuvaaminen on sallittua vain henkilökunnan luvalla. Ja se, että hallissa on kameravalvonta. Ja jos jollain on päässyt jo unohtumaan, lapuissa kerrataan ulko-ovessa olleet aukioloajat.
Shortsit käyvät, mutta lahkeelliset alushousut eivät. Kiitos. Tack. Thank you.
Suihkutiloissa annetaan ohjeita yli kymmenellä lapulla. Pelkästään hiuksiin liittyviä ohjeita on kolme: hiuksia ei saa värjätä, pitkät hiukset on oltava kiinni ja hiukset on kasteltava ennen altaaseen menoa. Ja karvoja ei sitten ajella uimahallissa.
On selvää, että tässä uimahallissa kukaan ei voi sanoa, että jostakin ei olisi kerrottu. Ihan varmasti nimittäin on. Mutta lukeekohan lappuja kukaan?
Toimittajan visiitin aikana kukaan ei pysähdy lukeman lappuja, vaan ihmiset kiiruhtavat määrätietoisesti eteenpäin. Jos heillä on kysyttävää, he kysyvät sitä infotiskillä lipunoston yhteydessä.
Miksi lappuja on niin paljon, uimahallityöntekijä Ritva Mäkelä?
”Hyvä kysymys! Ehkä siksi, että jos ohjeista tulee jotakin sanomista, niin on helppo vedota siihen, että asiasta on ilmoitettu, kun seinällä on lappu.”
Asiakkailta tulee Mäkelän mukaan palautetta siitä, että lappuja on liikaa. Mutta niin tulee siitäkin, jos jotakin asiakkaan hakemaa tietoa ei löydy seinältä.
Vaikka joistakin lapuista voisi luopua, on yksi, jota yksikään uimahallityöntekijä ei tohdi ottaa pois. Se on uima-asut saunassa kieltävä merkki. Kyseinen asia kiivastuttaa ihmisiä vuodesta toiseen.
On selvää, että ennen saunaa pitää aina peseytyä, mutta se, saako peseytymisen jälkeen laittaa uimapuvun päälle ja mennä saunaan, jakaa mielipiteitä. Etenkin vanhemmat ihmiset suhtautuvat uimapukuihin hyvin penseästi.
”He eivät välttämättä ymmärrä, että esimerkiksi nuorelle alastomuus voi olla todella arka asia. He eivät osaa asettua nuoren ihmisen asemaan”, sanoo Mäkelä.
Kuntosalille menijöitä ohjeistetaan neljä lapulla.
HS kysyi uimapuvussa saunomisesta Urheiluhallien siivouspäälliköltä helmikuussa ja asiantuntijan vastaus oli melko yksiselitteinen:
Uimapuku pitää ottaa saunassa hygieniasyistä pois, koska siihen tarttuu saunoessa hikeä. Suihku ei poista kaikkea uimapuvussa olevaa hikeä, ja se kulkeutuu altaaseen. Suomalaisissa uimahalleissa käytetään vähemmän klooria kuin monissa muissa maissa, ja siksi vesi likaantuu herkemmin.
Mäkelä on sillä kannalla, että pyyhkeessä saunaan menon voisi sallia, kunhan sitä ennen on käyty suihkussa.
”Joku voi kokea kehohäpeää ja ei siksi halua olla alasti.”
Joissakin kulttuureissa alastomuuteen myös suhtaudutaan varauksellisemmin kuin Suomessa.
Hakunilan uimahallissa käy jonkin verran ulkomaalaisia, ja siitä syystä Mäkelä toivoisi, että sääntölapuissa olisi enemmän vain kuvallisia ohjeita.
”Kaikki eivät ymmärrä suomenkielisiä ohjeita ja siitä voi tulla sanomista.”
Vaikka Mäkelä myöntää, että ohjeita ja sääntöjä on hallin seinillä todella paljon, ei niiden vähentämisestä ole juurikaan käyty keskustelua.
”Mehän elämme sääntö-Suomessa, eikö?” sanoo Mäkelä ja hymyilee.
Kun lappu on seinällä tulee suomalaiselle turvallinen olo: Rajat on vedetty ja niiden mukaan toimitaan. Pulinat pois. Ja puhelin kaappiin, sillä:
Hakunilan uimahallissa ei saa käyttää puhelimia puku- tai pesutiloissa.
Oikaisu 21.3. kello 7.21: Jutun otsikossa puhuttiin ensin virheellisesti helsinkiläisestä uimahallista.
