Tutustuminen Tikkurilan keskustan pääkatuun alkaa mielenkiintoisesti. Ehdimme astua vain pari askelta Tikkurilan matkakeskuksen Dixin ovilta, kun eteen tulee lapun kanssa kerjäävä mies.
Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun lehtorin, Tommy Lindgrenin ensikosketus Tikkurilaan on nyt tämä. Tämän lisäksi ensimmäisellä vapaalla betoniporsaalla istuu pariskunta päiväkaljalla.
Kohteliaasti Lindgren kuitenkin kiinnittää huomionsa vain ympäröiviin rakennuksiin ja kommentoi Asematien alussa olevaa Kassantaloa:
”On rikkaus, että kaupungissa on erilaisia kerrostumia kaupunkirakentamisen eri vaiheista.”
Osa ajattelee varmasti Kassantalosta näin, mutta HS:n järjestämässä Vantaan kaunein ja rumin rakennus -äänestyksessä vuonna 2020 Kassantalosta puhuttiin myös hieman toisin. Toiseksi eniten rumuusääniä saanutta taloa kuvailtiin näin:
”Liikerakennus on aivan luotaantyöntävän näköinen ja antaa surkimuskylän leiman ohikulkijoille.”
Vieressä seisoo rumuuskisan ylivoimainen voittaja, Dixi. Siitä sanottiin kisassa muun muassa näin:
”Dixi näyttää siltä kuin isot möhkäleet olisivat tippuneet avaruudesta ja asettuneet väärin päin maahan.”
Lindgren arvelee, että Dixi sai kisassa niin paljon ääniä, koska rakennus sijaitsee näkyvällä paikalla. Hänen mukaansa Dixiä on vaikea edes mieltää rakennukseksi, kun seisoo alhaalla.
”Se muodostaa eräänlaisen taustaseinän tähän Tikkurilan länsipuolelle.”
Tikkuraitin remontin on tarkoitus alkaa vuonna 2025. Remontti on viivästynyt muun muassa rahan puutteen vuoksi.
Olemme Tommy Lindgrenin kanssa Tikkurilassa tutustumassa siihen, miltä näyttää Tikkurilan epävirallisella pääkadulla, 1980-luvulla rakennetulla Tikkuraitilla. Se on vajaan 400 metrin päässä asemasta ja sinne pääsee pitkin rautatieasemalta lähtevää Asematietä.
Tikkuraitista tehdyissä katusuunnitelmapapereissa Vantaan kaupunki kuvailee Tikkuraittia näin:
”Katu on Tikkurilan tärkein julkinen kaupunkitila”.
Tätä tärkeintä julkista kaupunkitilaa ei ole kuitenkaan kohdeltu sen arvoisella tavalla, vaan se on jäänyt vuosikymmenten ajaksi heitteille. Tikkuraitin katualueelle tehtiin yleissuunnitelma jo vuonna 2009, mutta edelleen 14 vuotta myöhemmin paraatipaikka odottaa remonttia. Ja näyttää siltä, että odotus jatkuu ainakin vuoteen 2025.
Remonttia ovat viivästyttäneet paitsi rahaongelmat myös omistus. Vantaan kaupunki omistaa vain Tikkuraitin katualueen, reittiä reunustavat kiinteistöt ja niiden tontit ovat yksityisomistuksessa. Jos alueelle halutaan yhtenäinen ilme, täytyy muutoksista neuvotella useiden eri ihmisten kanssa.
Vantaan kaupungin kadunsuunnittelupäällikön Olli Lappalaisen mukaan se on hidastanut prosessia.
”Tilanne on hankalahko, koska emme voi velvoittaa ketään remontoimaan kiinteistöään tai piha-aluettaan.”
Havainnekuvassa vuodelta 2019 näkyvät nyt todennäköisesti purettavien ravintoloiden kaarevat katot. Keskeltä katua on poistettu istutukset ja puut. Kuvassa takana näkyy Tyttö ja linnunpesä pronssiveistos, jonka on tarkoitus tulla uusitulle Tikkuraitille.
Kiinteistö, jossa nyt on ravintola Oklahoma, on tarkoitus tulevaisuudessa purkaa. Tilalle kaavaillaan asuin- ja liiketiloja.
Tikkuraitin viimeisimmät suunnitelmat ovat vuodelta 2019. Niissä kadun keskellä olevat puut, kukka-asetelmat ja penkit otetaan pois ja siirretään pienimuotoisempina kadun aurinkoiselle pohjoispuolelle. Vuonna 2019 kadun kunnostusbudjetin arveltiin olevan 3,5 miljoonaa euroa.
”Vaikka suunnitelma on kallis, se näyttää säästeliäältä”, sanoo Tommy Lindgren.
Tällä Lindgren tarkoittaa sitä, että kadulla kulkijassa remontti tuskin herättää wow-efektiä, ehkäpä jopa päinvastoin. Jos kadun isoksi kasvaneet puut ja pensaat kaadetaan ja penkit siirretään tien reunaan, jää kävelykadulle paljon tyhjää tilaa.
Lindgren ei ole varma, onko suunnitelma hyvä vai huono. Hän sanoo kallistuvansa sille kannalle, että kenties parempi olisi remontoida nykyistä ja ainakin säilyttää nyt olemassa olevat puut.
”Tulee mieleen, että voisiko halulla kaataa puut olla jotakin tekemistä infraparannusten kanssa? Mielelläni näkisin kaupunkivihreällä muutenkin isomman roolin suunnitelmissa.”
Olli Lappalaisen mukaan se, että suunnitelma näyttää hieman säästeliäältä johtuu tosiaankin siitä, että infraparannuksia on tulossa: suurin osa budjetista menee maan alle.
”Uusimme maanalaista tekniikkaa ja korjaamme kadun, jonka pinta on paikoitellen painunut.”
Paikoitellen painunut on kauniisti ilmaistu, sillä Tikkuraitilla ihmiset kävelevät kuin vinolla laivan kannella. Katu viettää niin voimakkaasti keskelle päin, että kävellessä saa olla tarkkana. Lisähaasteita tuovat myös katua täplittävät kuopat, joihin sadevesi on kerääntynyt.
”Ainakaan ei ole vaaraa, että sadevesi menisi sisään rakennuksiin”, sanoo Lindgren.
”Ei kyllä ihme, että remontin viivästyminen korpeaa ihmisiä.”
Tikkuraitti on paikoitellen kallistunut voimakkaasti ja kadussa on useita vettä kerääviä kuoppia.
Lindgren näkee kuitenkin Tikkuraitissa paljon potentiaalia. Sijainti katujen keskellä lähellä junanrataa on loistava. Lisäksi kadulla on monenlaista erilaista toimintaa. Sitä hän näkisi tulevaisuudessa mielellään enemmän.
”Tikkurilan kirkon tontilla on hienosti saatu samaan kortteliin sovitettua asumista ja muita toimintoja.”
Samalaista yhdistämistä hän toivoo tulevan Tikkuraitti 15 ja 17 tonteille, joiden suunnittelu on lähtemässä vireille kevään aikana. Tällä hetkellä näillä tonteilla on ravintoloita.
Tonteilla olevat liikerakennukset on tarkoitus purkaa ja niiden tilalle on kaavailtu asuin- ja liiketilaa. Tonteille tuleva rakentaminen määrittää paljon sitä, miltä Tikkuraitilla tulevaisuudessa näyttää, sillä tontit vievät ison osan Tikkuraitin pohjoispuolta.
”On hyvä, jos tonteille tulevaa rakennusmassaa porrastetaan, niin, että isommat talo jäävät taaemmas, jotta valoisuuden tuntu kävelykadulla säilyy.”
Lindgreniä mietityttää Tikkuraitin Talvikkitiehen päättyvä loppupää.
”Idässä on juna-asema, mutta onko mitään syytä kävellä kadun länsipäähän?” Lindgren pohtii.
Hän pitää tärkeänä, että sitä kehitettäisiin myös. Se, mitä länsipäähän voisi tulla, on vaikeampi pala. Lindgren tuumii, että puistoalue olisi hieno, mutta sellaista siihen tuskin tulee.
”Rakentaminen tuo kaupungille rahaa, puisto ei.”
Lisäksi vaarana on se, että puiston valtaavat remujengit, joita Tikkuraitin lähistöllä muutenkin liikkuu. Muutama vuosi sitten Tikkurilan aseman aukioloaikoja rajoitettiin käytöshäiriöiden vuoksi. Ja jo vuonna 2012 Vantaan kaupunginjohtajan johtama turvallisuuskävely kulki levottomaksi koetulla Tikkuraitilla.
Turvattomuuden tunteeseen voi Lindgrenin mukaan kuitenkin vaikuttaa kaupunkisuunnittelulla vain rajallisesti.
”Kaupunkisuunnittelulle laitetaan minusta tässä asiassa liikaa painoarvoa. Keinot ovat muualla kuin kaupunkisuunnittelussa.”
Tikkuraitin alussa oleva Heikki Häiväojan Plootu-teos siirretään tulevaisuudessa jonnekin muualle. Teos on ollut yli 40 vuotta ”väliaikaisella paikalla”. Sen piti alun perin tulla Tikkuraitin keskelle.
Kun Lindgreniltä kysyy, onko Tikkurila hänen mielestään viihtyisä paikka, on vastaus diplomaattinen:
”Tikkurila on vahvassa käymistilassa ja on vielä vaikea sanoa, millainen tästä muodostuu, kun remontit valmistuvat ja ratikka tulee.”
Jatkokysymys siitä, voisiko hän itse harkita muuttoa Tikkurilaan, luo usean minuutin hiljaisuuden. Pitkän harkinnan jälkeen hän vastaa, että olevansa ”asuntospesifi ihminen”.
”Olen pientaloasuja, joten en ehkä muuttaisi”, hän sanoo.
”Mutta voisin kyllä käydä täällä, jos alueella olisi jokin omalaatuinen liike tai kiinnostava palvelu. Kuten esimerkiksi Pikkulintu-baari aikanaan Puotilan ostarilla toi sinne ihmisiä kauempaakin.”
