Koti

1960-luvun lähiöt rakennettiin väljästi ja luonnonläheisesti, mutta kohta niitäkin tiivistetään – Katso, miten Helsingin lähiöt ovat muuttuneet sadassa vuodessa

Yhä useampi kärsii allergiasta. Jos metsiä ja puistoja tuhotaan täydennys­rakentamisella, helsinkiläisillä on yhä vähemmän paikkoja tankata luonnosta hyviä bakteereja ja vahvistaa immuunipuolustusta.

Jos Helsingin lähiöiden isä, asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman kuulisi lähiöiden tiivistämissuunnitelmista ja voisi nähdä Kalasatamaan rakentuvat 30-kerroksiset tornitalot, hän puhisisi varmasti.

On ehkä parempi, ettei hän näe niitä. Meurmanille (1890–1994), jonka niin sanottu lähiöteoria vaikutti voimakkaasti Helsingin vuoden 1960 yleiskaavaan, tiivis ja tornimainen rakentaminen merkitsi kaupungin rappioitumista. Hänen mielestään ihmisarvoinen elämä ei ollut mahdollista liian tehokkaasti rakennetuissa kaupungeissa.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.



Helsingin historian suurin asuntorakentamisen piikki ajoittuu 1960-luvulle, tarkalleen ottaen vuoteen 1965. Tuolloin pääkaupunkiin rakentui noin 1,7 miljoonaa asuinneliötä. 1950-luvun loppu ja 1960-luku olivat lähiöiden aikaa. Taustalla vaikutti suomalaisen kaupunkisuunnittelun murros.

1950-luvulla Helsinkiin alkoivat rakentua esimerkiksi Maunula, Munkkivuori, Herttoniemi, Roihuvuori, Puotila ja Pohjois-Haaga.


Laaja­mittainen, yhte­näinen alue­rakenta­minen lähti kuitenkin Pihlaja­mäestä 1960-luvun ensim­mäisinä vuosina. Asema­kaava oli avara ja laaja, metsää oli paljon. Autoille oli omat katunsa, jotka kiersivät asuin­alueen. Näin ihmiset saattoivat siirtyä talosta toiseen joutu­matta tekemisiin liikenteen kanssa.

Interaktiivinen kartta kertoo, milloin Pihlajamäen ja sen ympäristö talot ovat valmistuneet. Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.



Pian Pihlajamäen jälkeen alkoivat rakentua Itä-Helsingin lähiöt: Myllypuro, Kontula, Puotinharju, Mellunkylä, Kulosaaren länsiosa ja Laajasalon Yliskylä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Jakomäki rakentui Vantaan rajan tuntumaan vuosikymmenen loppuun mennessä.

Arkkitehti ja tekniikan tohtori Johanna Hankonen on esittänyt, että Suomi kaupungistui lähiöistymällä. Kaupungistumista leimasivat aluksi luonnon helmaan rakennetut asumalähiöt.

Lähiöperiaatteen mukaan uusia kaupunginosia ei enää sijoitettu sotia edeltäneeseen tapaan olemassa olevaan kaupunki­rakenteeseen liittyviksi. Luonnonläheisyyttä pidettiin terveellisenä. Lähiöt olivat vastaus kritiikkiin, jossa ”kivikaupunkia” eli keskustaa syytettiin epäterveellisyydestä.


Lähiö­teoreetikko Otto-Iivari Meurman kuulosti hämmen­tävästi ympäristö­filosofi ja kalastaja Pentti Linko­lalta pohtiessaan suur­kaupunkien ongelmia:

Ihmiset kehittyvät lauma­eläimiksi, joilla ei ole kosketusta luontoon eikä ymmärrystä sitä kohtaan. Elämä ja asuminen koneellistuvat, todellinen elämän ilo häviää (...) Tilalle tulee konemaiseksi muuttunut työ, sieluton keinotekoinen huvittelu ja ikävystyttävä vetelehtiminen.

Lähiöiden haluttiin olevan paikkoja, joiden väliltä löytyisi rakentamattomia metsä- ja viljelyalueita tai puistoja. Näin turvattaisiin viihtyisyys, terveellisyys ja turvallisuus. Kun lähiöt rakennettiin metsiin, oli niiden asukkailla hyvät mahdollisuudet nauttia luonnonläheisyydestä.


Luonnonläheisyyden tavoittelu ei toki ollut ainut ajatus lähiöiden suunnittelun taustalla. Johanna Hankonen muistuttaa tutkimuksessaan, että lähiöiden rakentaminen liittyi myös teollistumiseen ja uusiin tehokkuuden vaatimuksiin. Kasvava elinkeinoelämä tarvitsi työvoimaa, ja 1960-luvun puolivälin jälkeen elementtitekniikka syrjäytti korkeatasoisen asuntosuunnittelun.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.



1950- ja 1960-luvun lähiöt rakennettiin väljästi, mutta nyt halutaan tiivistää. Uuden yleiskaavan mukaan Helsingin väkiluku kasvaa 860 000:een vuoteen 2050 mennessä. 40 prosenttia uudesta rakentamisesta tapahtuu tiivistämällä, ja noin kolmasosa siitä lähiöissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että monien lähiöiden olemassa olevat viheralueet supistuvat tulevina vuosina.

Samaan aikaan lisääntyy tutkimustieto, joka vahvistaa idealistisen Meurmanin ja hänen hengen­heimolaistensa olleen oikeassa: luonnon läheisyys edistää terveyttä hyvin konkreettisilla tavoilla. Kosketus luontoon lisää hyvää tekevien bakteerien määrää elimistössä, vahvistaa immuunipuolustusta ja siten suojaa sairauksilta ja tulehduksilta.

Niin sanotun biodiversiteettihypoteesin perustana on havainto, jonka mukaan kaksi vallitsevaa sosioekologista trendiä – luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja tulehdusperäisten sairauksien lisääntyminen – ovat yhteydessä toisiinsa.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.



Luonnon monimuotoisuuden häviämisen yhteys sairauksien lisääntymiseen on alkujaan lääkäri Tari Haahtelan ja viime vuonna kuolleen biologi, akateemikko Ilkka Hanskin tutkimusprojekti. Tuoreimmat tulokset ovat erittäin kiinnostavia.

Nyt niistä puhuu Itä-Helsingin kotinsa sohvalla Hanskin leski, Suomen ympäristö­politiikka­keskuksen johtaja ja professori Eeva Furman.

”Keskeinen lähtökohta on, että allergioiden määrä on Suomessa räjähdysmäisesti kasvanut. Samaan aikaan ihmiset ovat etenkin kaupungeissa yhä vähemmän kosketuksissa luontoon.”

Ihmisen immuunipuolustus kehittyy ollessamme hyvin pieniä, mutta sitä pitää ylläpitää koko elämän ajan. Jos ihminen ei ole kosketuksissa luonnon bakteeristoon, hänen elimistössään on jatkuvasti käynnissä mieto tulehdus.

”Jotta immuunipuolustus kehittyy ja säilyy, luontoon pitää olla kosketuksissa paljon ja toistuvasti. Koska esimerkiksi Helsingissä on harjoitettu vähän taloudellista metsänhoitoa, olemassa olevat metsäalueet ovat hienoja ja sisältävät arvokasta puustoa.”


Furman kehuu, että Helsingin viherrakenne on tällä hetkellä hyvä. Erityisen hienoja alueita ovat hänen mielestään Mustavuori, Vartiosaari, Kivinokka ja Keskuspuisto sekä oman kodin lähellä olevat ulkoilualueet.

”Näistä alueista täytyy kuitenkin pitää huolta. On myös kallista alkaa rakentaa puistoja vasta siinä vaiheessa, kun luontoalueet on tuhottu samaan tapaan kuten on tehty monissa muissa Euroopan kaupungeissa. Taloudellistikin ajatellen luonnontilaan jätetty metsä tai heinikko on usein paljon hoitoa vaativaa puistoa parempi valinta.”

Helsingin Sanomat julkaisi vuosina 1995–1996 peräti 38-osaisen kirjoitussarjan ja myöhemmin samannimisen kirjan nimeltä Elämää lähiössä. Sitä varten pyydettiin lukijoiden muistoja lähiöasumisen alkutaipaleelta pääkaupunki­seudulla. 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen lähiöiden asukkaat korostivat metsän merkitystä yli kaiken muun: laajat metsät ja kallioalueet olivat paras tapa viettää aikaa ja rentoutua. Samalla ne tarjosivat lapsille ylivoimaisen leikkipaikan.

Ylipäätään muisteluissa kukoisti lähiöihin liittyvä kotiseutu­rakkaus. Tämä yllätti HS:n toimittajat. Edelleenkin on niin, että julkinen keskustelu lähiöistä eroaa lähiöissä asuvien näkemyksistä. Jälkimmäisissä on yleensä huomattavasti myönteisempi sävy.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.



Helsingin yliopiston ympäristöestetiikan väitöskirjatutkija Vesa Vihanninjoki tarkastelee lähiöluontoa filosofisesti. Hänen mielestään hallitsematon ja omalla logiikallaan toimiva luonto tuo kaupungeissa tärkeää vastapainoa pitkälle viedylle suunnittelulle.

”Ihmiset kokevat usein liian suunnitellut ympäristöt vieraannuttavina, eivätkä löydä omaa paikkaansa. Luonto on vapauden symbolinen ilmentymä. Sen olemassaolo ei perustu taloudellisille ja rationaalisille lähtökohdille toisin kuin lähiöiden muu suunnittelu.”

Ihmisen käden jälki näkyy Helsingissäkin kaikkialla, mutta erityisesti kantakaupungissa. Joskus ihmisen pitää kuitenkin päästä pois sen vaikutusalueelta.

”Urbaanissakin kulttuurissa puhutaan suunnittele­mattomuudesta, mutta sillä viitataan pop up -liikkeisiin ja muihin asioihin, joiden taustalta löytyy kuitenkin selkeät inhimilliset tarkoitusperät. Luonnon suunnittele­mattomuus on erilaista.”

Luontoelementit ovat Vihanninjoen mukaan tärkeitä paikallisidentiteetin luojia.

”Luonnonläheisyys on monelle kaupunkilaiselle tärkeää, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa aarniometsää. Joillekin riittää, että ikkunasta näkyy puu.”


Luonnossa olo lisää terveyttä

Ennen ajateltiin, että hyvä ­hygienia auttaa vähentämään lapsuudessa sairastettuja infektiotauteja. Puhuttiin hygienia­hypoteesista.

Nyttemmin sen on kuitenkin korvannut niin sanottu biodiversiteettihypoteesi. Sen keskeinen ajatus on, että kosketus luontoon lisää ihmiskehon hyvää tekeviä bakteereja, vahvistaa immuunipuolustusta ja siten suojaa sairauksilta.

Immuunijärjestelmä kehittyy, kun ihminen on vuorovaikutuksessa monimuotoisten elinympäristöjen ja etenkin niiden bakteerien kanssa.

Monet immuunijärjestelmään liittyvät tulehdusperäiset sairaudet kuten allergiat, diabetes ja suolistosairaudet ovat yleistyneet Suomen kaltaisissa korkean elintason maissa. Samaan aikaan luontoa tuhotaan ja kaupunkirakennetta tiivistetään, ja ihmiset kohtaavat yhä harvemmin luonnossa eläviä bakteereja.

Tärkeitä ovat erityisesti maaperässä, mutta myös vesistöissä, ilmassa ja kasvien pinnalla elävät bakteerit.

”Lapset joutuvat bakteerien kanssa kosketuksiin tonkiessaan maata ja leikkiessään metsässä. Bakteereille altistuu kuitenkin myös silloin, kun ui luonnon vesissä, on tekemisissä kotieläinten kanssa, kävelee metsässä tai syö maasta napattua, kuorimatonta porkkanaa”, sanoo Suomen ympäristö­politiikka­keskuksen johtaja ja professori Eeva Furman.



Furmanin mukaan lapsen immuuni­puolustuksen kehittymisen kannalta on olennaista, että lapsi on kosketuksissa luontoon usein. Tutkimukset eivät vielä tarkenna sitä, kuinka usein. Furmanin mukaan lapsen immuunipuolustuksen kehittymisen kannalta on olennaista, että lapsi on kosketuksissa luontoon usein. Tutkimukset eivät vielä tarkenna sitä, kuinka usein.

Niin metsät kuin puistotkin ovat hyviä paikkoja bakteeritankkaukselle. Tosin on alustavia tuloksia siitä, että luonnonkukissa on enemmän ja monipuolisemmin erilaisia bakteereja kuin viljellyissä kukissa.

”Lähtökohta on, että mitä monimuotoisempi luonto, sen parempi. Metsiä ja lähiluontoa ei kuitenkaan kannata ajatella vain biodiversiteettihypoteesin kannalta vaan kokonaisvaltaisesti: metsä aktivoi liikkumaan ja siellä oleminen tutkitusti alentaa verenpainetta ja stressiä.”


Lähteet: Suomen ympäristökeskus, Helsingin historia vuodesta 1945 (Turpeinen, Herranen, Hoffman 1997), Sokeripala metsän keskellä: Lähiö sanomalehden konstruktiona (Roivainen 1999) ja Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta (Honkanen 1994).

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Asuminen
  • Helsinki
  • Lähiöt
  • 1960-luku
  • Allergia
  • allergiat
  • Luonto

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    2. 2

      Ensimmäinen merkki kansan­murhasta on se, että ihmisiä aletaan kutsua eläimiksi – nyt niin tapahtuu Myanmarissa

    3. 3

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    4. 4

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    5. 5

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    6. 6

      Ville Heikkinen otti vuoden luontokuvan kärpästä, jota hän seurasi kahdeksan talvea – Katso kilpailun voittajakuvat

    7. 7

      17-vuotiasta hakkeria ei saatu lopettamaan, vaikka teoista tiedettiin jo vuosia sitten – yhteiskunta on neuvoton nuorten nettirikollisten edessä

    8. 8

      Harvinainen matelija synnytti neitseellisesti poikasen Helsingin Tropicariossa – synnyttänyt naaras ei ole ollut lähes neljään vuoteen tekemisissä urosten kanssa

    9. 9

      Koululaisten lomat saattavat lyhentyä Espoossa ja Helsingissä – Espoo aikoo pätkäistä syysloman kolmeen päivään, Helsinki harkitsee joululoman typistämistä

    10. 10

      Poliisi otti neljä ihmistä kiinni mielen­osoituksissa Tampereella – uusnatseja ja poliisia kohti heitettiin paukkupommeja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    2. 2

      Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

    3. 3

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    4. 4

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    5. 5

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    6. 6

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    7. 7

      Kittilän käsissä on satojen miljoonien eurojen bisnes, joka syöksi lappilaiskunnan kriisiin – ”Miten poromiehen ammatissa toimiva valtuutettu voisi tuntea lakipykäliä?”

      Tilaajille
    8. 8

      Jenna Lehtonen tekee ulkomaanmatkan lähes joka kuukausi, Pirkko Schildt on käynyt 113 maassa – Miksi osa meistä tahtoo olla jatkuvasti liikkeessä?

      Tilaajille
    9. 9

      Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

    10. 10

      Poliisi otti neljä ihmistä kiinni mielen­osoituksissa Tampereella – uusnatseja ja poliisia kohti heitettiin paukkupommeja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    2. 2

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    8. 8

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    9. 9

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    10. 10

      Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

    11. Näytä lisää