Asuntomarkkinoilla on yksiökuplan riski – ”Kanakoppeja” rakennetaan liikaa, turhan kauas keskustasta ja väärille ihmisille

Köyhille rakennetaan hellahuoneita. Yksiöt pitäisi kieltää.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaarahttps://www.hs.fi/haku/?query=mari+vaattovaara herätti kesän lopussa kohun kritisoidessaan yksiöbuumia kovin sanankääntein pikaviestipalvelu Twitterissä ja HS:n haastattelussahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005796869.html.

Vaattovaara on pitänyt linjansa, sillä hän puhui tismalleen samasta huolesta jo vuosi sitten kesällä. Tosin eri sanankääntein: ”Vetovoimamme ei voi olla maailman pienimmät asunnot”, hän totesi haastattelussahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005250458.html ja huomautti, että Helsingissä on jo nyt kansainvälisesti katsottuna erittäin paljon pieniä asuntoja.

Vaattovaara ansaitsee kiitokset, sillä hänen avauksensa ovat saaneet aikaan poikkeuksellisen monipuolista ja vilkasta asuntopoliittista keskustelua. Viimeisin huipennus yksiökeskusteluun oli Vaattovaaran alulle panema Kuka pelkää yksiöitä? -keskustelutilaisuus Helsingin yliopiston Tiedekulmassa tiistaina. Paikalle oli kutsuttu nimekäs joukko asumisen, arkkitehtuurin ja talouden asiantuntijoita.

Vaattovaara tarkensi aiempia lausuntojaan sanomalla, että häntä huolestuttaa yksiöiden rakentamisessa etenkin se, minne yksiöitä rakentuu. Tunnetuin yksiökohde on Vantaan Martinlaaksoon viime vuonna valmistunut talo, joka on täynnä 15,5 neliön miniyksiöitä.

Vielä vuonna 2006 yksiöiden keskipinta-ala oli Vantaalla 40,7 neliöitä. Tällä hetkellä kaikkien vantaalaisten ker­ros­ta­lo­a­sun­to­jen keskipinta-ala on suun­nil­leen saman verran.

Vaatto­vaaran mukaan yksiöitä rakenne­taan paljon etäällä keskustasta oleville alueille, joilla asuu jo ennestään paljon pieni­tuloisia. Näin yksiöistä on vaarana tulla asuin­alueiden eri­arvois­tumisen eli segre­gaation väline.

Vantaan kaupungin tutkimuspäällikkö Henrik Lönnqvisthttps://www.hs.fi/haku/?query=henrik+lonnqvist on myös huolissaan siitä, että yksiöitä rakennetaan nyt Vantaalla liikaa. Lönnqvistin mielestä on mahdollista, että yksiöitä suunnitellaan ja ne suunnataan tällä hetkellä täysin väärälle asiakaskunnalle: yksin asuvia tulee kyllä koko ajan lisää, mutta iso osa heistä ei ole nuoria aikuisia vaan ikäihmisiä.

Etenkin miniyksiöt herättävät keskustelua. Lain mukaan asuinhuoneiston minimikoko on 20 neliötä, mutta viime aikoina laki on venynyt. Martinlaakson yksiötalo rakentui poikkeusluvalla, ja viime vuoden lopulla Ympäristöministeriö linjasi, että opiskelijalle laillinen asunnon vähimmäiskoko on vastedes 16 neliötä.

Juuri nämä ovat niitä hellahuoneitahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005796869.html ja kanakoppejahttps://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005408277.html, joita on monissa puheenvuoroissa ihmeteltyhttps://www.hs.fi/koti/art-2000005622516.html.

Vieraileva tutkija Antti Suvantohttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+suvanto kommentoi julkisessa keskustelussa olleita väitteitä pääkaupunkiseudun ahtaasta asumisesta sanomalla, että eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset eivät asu ahtaasti. Suomi on hyvissä asemissa myös kun katsotaan asumiskuluja suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin.

 

Tällä hetkellä Suomen suurimman kiinteistö­sijoittajan Kojamon asunnoista 72 prosenttia on yksiöitä ja kaksioita.

Ahtaimmin Euroopassa asuvat italialaiset, itävaltalaiset – ja ruotsalaiset. Suomi on nipin napin mukana kärkikymmenikössä.

Toisaalta on totta, että ahtaasti asuvien määrä on kasvanut Helsingissä koko ajan vuodesta 2006. Yksiöiden vuokrat ovat myös nousseet paljon nopeammin kuin suurten asuntojen vuokrat. Tämä lisää eriarvoisuutta, sillä yksiöissä asuu usein pienituloisia ihmisiä, joille asumismenojen jatkuva kasvu tarkoittaa yhä vähemmän rahaa muuhun elämiseen.

Mutta: sitä tuotetaan, mitä halutaan. Tällä hetkellä esimerkiksi Suomen suurimman kiinteistösijoittajan Kojamon eli entisen VVO:n asunnoista 72 prosenttia on yksiöitä ja kaksioita. Suomen kotitalouksista valtaosa on yhden tai kahden hengen talouksia.

 

Miniyksiön vuokra on hämmentävän lähellä 40 neliöisen kaksion vuokraa.

Jos 15,5 neliön kokoisia yksiöitä jonotetaan – kuten Martinlaaksossa tapahtui – niille on selvästi kysyntää.

Toisaalta tutkimusten mukaan yksin asuvien erityinen toive ei ole asua mahdollisimman pienessä yksiössä. 15 neliön asuntoja jonotetaan, koska ei ole varaa muuhun. Sitäkin on tutkittu, että jos yksiö on alle 36 neliön suuruinen, sitä ei nähdä pitkäaikaisena asumisvaihtoehtona. Vaihtuvuus on suurta.

Kiinteistösijoittajille ja sijoitusasunnoista kiinnostuneille yksiöt ovat houkutteleva valinta, koska vuokralle tulevat tuppaavat katsomaan neliövuokran sijaan kokonaisvuokraa. Esimerkiksi Martinlaakson yksiötalossa 15,5 neliön asunnon vuokra on 500 euroa kuussa. Se kuulostaa vähältä, mutta neliövuokra on kallis: yli 32 euroa neliöltä.

Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsolanhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+metsolan mielestä vuokra-asujat ovat tällä hetkellä omituisessa tilanteessa. Metsolan mukaan hänen tullessaan alalle 1990-luvulla kysytyimmät asunnot olivat 28 neliön suuruisia. Jos asunto oli tästä huomattavasti pienempi, sen vuokran piti vastaavasti olla tuntuvasti halvempi, jotta kodille löytyisi ottaja.

2000-luvun vaihteessa oltiinkin yhtäkkiä päädytty tilanteeseen, jossa 18:n ja 28 neliön kokoiset asunnot olivat vuokriltaan hyvin lähellä toisiaan. Nyt miniyksiön vuokra on hämmentävän lähellä 40 neliöisen kaksion vuokraa.

Edullisen asumisen suurin este on Metsolan mielestä juuri se, että piskuisestakin miniyksiöstä joutuu maksamaan suhteettoman paljon.

Tutkija Antti Suvannon mukaan Suomen yksiömarkkinoille saattaa olla kehittymässä kupla. Pieniä asuntoja tuotetaan nyt paljon, ja sitä voi seurata äkillinen korjausliike: yksiöiden hinnat alenevat nopeasti ja vuokrat seuraavat hitaasti perässä. Suvanto toimii Suomen pankin neuvonantajana.

Hellahuoneistakin puhuttiin.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran ylijohtaja Hannu Rossilahdenhttps://www.hs.fi/haku/?query=hannu+rossilahden mukaan ennen muutettiin hellahuoneista arava-asuntoihin, ja nyt muuttoliike on taas kohti hellahuoneita. Omistusarava-asunnot saattoivat olla Suomen hienoin asuntopoliittinen innovaatio, mutta niistä luovuttiin aikoja sitten. Rossilahden mielestä asuntojen sallitun minimikoon pitäisi olla 45 neliötä.

Toisaalta on hyvä muistaa, että hellahuoneissa asui kokonaisia perheitä. Nykyaikaiset perheet tuskin muuttavat 15,5 neliön yksiöön.

Keskustelijat surkuttelivat asuntopoliittisen keskustelun näivettymistä Suomessa, mutta juuri vilkkaana pulppuillut yksiökeskustelu todistaa päinvastaista: yksiöbuumista on kirjoitettu myös Helsingin Sanomissa poikkeuksellisen paljon juttuja, jotka ovat kiinnostaneet lukijoita ja herättäneet runsaasti jatkokeskustelua.

Jos keskustelu on mennyt ohi, siihen voi tutustua alla olevien linkkien kautta.

Oikaisu 5.10. klo 10.20: Kojamon asunnoista 72 prosenttia on yksiöitä ja kaksioita, ei pelkkiä yksiöitä kuten jutussa alun perin luki.