Taloyhtiö remontoi kivijalkaansa ravintolatilat Helsingin Kalliossa: Kaksion hoitovastike laski 242 eurosta 88 euroon

On lounasaika tavallisena arkipäivänä. Helsingin Kalliossa sijaitsevassa ravintolassa nimeltä Harju 8 on tänään listalla maa-artisokkakeittoa sekä karjalanpaistia.

Ravintolan ovella vanhat ystävät kohtaavat pitkästä aikaa. Viereisessä pöydässä tehdään töitä läppärin edessä, ja salin perällä jokeltelee vauva äitinsä sylissä.

Täällä on kohdattu ihmisiä ja syöty ennenkin. Kun Asunto-osakeyhtiö Harjutori 8 valmistui vuonna 1925, sen alakerrassa oli ravintola.

Ravintolatoiminta ehti kuitenkin kadota vuosikymmeniksi.

Tiloissa on vuosien varrella pyöritetty ainakin Jehovan todistajien valtakunnansalia, Teatteri Ilmiötä sekä valokuvausstudiota. Heikki Hurstihttps://www.hs.fi/haku/?query=heikki+hursti jakoi tiloissa ruoka-apua 1990-luvulla.

Pihan puolella sijainnut ravintolan alkuperäinen keittiökin oli purettu ja muutettu jossain vaiheessa asunnoksi.

Pitäisikö liiketiloille tehdä jotain?

Ajatus ravintolan palauttamisesta nousi esiin, kun taloyhtiö alkoi valmistella putkiremontin hankesuunnittelua vuonna 2013.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Antti Mattilahttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+mattila esittelee ravintolaa tyytyväisenä.

”Aika paljon meidän piti laskea, kannattaako tähän lähteä”, Mattila sanoo.

Saadakseen palautettua ravintolatilat taloyhtiön piti investoida tilojen peruskorjaukseen.

Yhtiö muun muassa kustansi ravintolan keittiön takaisin paikalleen. Hormeihin ja ilmanvaihtoon liittyvät vaatimukset aiheuttivat paljon muutostöitä. Äänieritystäkin parannettiin.

Kärsivällisyyttäkin tarvittiin.

Kun putkiremontti alkoi suunnitellusti syyskuussa 2015, liik­etilojen remonttiin ei ollut rakennuslupaa.

Taloyhtiö oli käynyt ”hyvän keskustelun” hankkeesta rakennusvalvonnan kanssa jo syksyllä 2014 ja jättänyt hakemuksen heinäkuussa 2015, mutta prosessi kesti.

Mattila muistelee, että marraskuussa rakennusvalvonnasta saatiin kysyttäessä tieto, että rakennuslupa on käsittelyssä.

Ensimmäinen varsinainen tarkennus- ja lisäselvityspyyntö tuli seuraavan vuoden tammikuussa, lähes puoli vuotta siitä, kun ­lupahakemus oli jätetty.

Lupa liiketilojen käyttötarkoituksenmuutokselle tuli vihdoin helmikuussa 2016. Tarkoituksena oli saada ravintola auki kesällä 2016, mutta rakennusluvan takia se avautui vasta syksyllä.

Mattila on silti sitä mieltä, että kaikki vaiva ja investointi kannatti.

Ravintolatila on varsin iso, 150 neliötä. Vaikka vuokra oli ollut ennen remonttia vain 10 ­euroa neliö, suureen tilaan oli ollut vaikea saada vuokralaisia.

Toisaalta ei taloyhtiökään paljon vuokrilla tienannut. Nyt ravintolan vuokra on laskettu suhteessa alan liikevaihtoon.

”Vuokra on aika korkea, mutta toisaalta tämä oli iso investointi yhtiöltä. Vaikka tiloissa oli alunperin ollut ravintola, siitä ei ollut oikeastaan mitään jäljellä”, Mattila muistuttaa.

Taloyhtiön onneksi maailma on muuttunut. Kallioon on viime vuosina syntynyt hyvien ruokaravintoloiden keskittymä.

Alueelle on avattu paljon ravintoloita, ja uusille tiloille oli ottajia vähän kovemmallakin vuokralla.

Kun sitten viime vuonna kiiri tieto, että ravintola Vihreä Holvi lopettaa ja Harjukadulla on vapautumassa ravintolatilaa, kiinnostusta oli niin paljon, ettei isännöitsijä muista koskaan saaneensa mistään liiketilasta yhtä paljon kyselyitä.

Ravintolahankkeen taloudellinen kannattavuus huolestutti osaa osakkaista alunperin – samoin kuin se, aiheutuisiko ravintolasta asukkaille häiriötä.

Mattila sanoo, että osakkaat ovat vaikuttaneet pääosin tyytyväisiltä.

Asunto-osakeyhtiö Harjutori 8:n hoitovastike ennen isoa ­peruskorjausta oli 5,50 euroa neliö. Remontoiduista liiketiloista saatavien tulojen ansiosta vastike on nyt noin 2 euroa.

Yhtiön lähtökohtana oli koko ajan, että jos liiketiloihin saadaan ravintola, tilat pidetään yhtiön omistuksessa.

”Emme lähteneet tähän vain euron kuvat silmissämme. Halusimme myös muuttaa Harjutorin ympäristöä tuomalla toimintaa, joka näkyy ulospäin”, Mattila sanoo ravintolan ikkunapöydässä.

”Talo tunnetaan nyt Harju 8:n talona”, hän lisää.

Karjalanpaistilounas oli kuulemma oikein hyvää.

”Mikään ei tietenkään ole täysin ongelmatonta, mutta käsitykseni on, että myös talon asukkaat käyttävät ravintolaa.”

Mattila muistelee myös erästä kohtaamista talon pihalla. Pihalla vastaan oli tullut vanha mies, joka oli kertonut Mattilalle muuttaneensa taloon asumaan kolmivuotiaana.

”Hän oli ymmärtääkseni muuttanut heti talon valmistumisen jälkeen ja asunut useammassakin huoneistossa eri puolilla taloa. Mies joka tapauksessa kertoi, että kun hänen vanhempansa lähtivät aamuisin töihin 1930-luvulla, he olivat lähettäneet kouluikäisen poikansa tänne alakerran ravintolaan aamupuurolle”, Mattila sanoo.

Illalla meno ravintolassa oli kuulemma ollut vauhdikkaampaa. Kaikki asukkaat eivät olleet tykänneet, kun ravintolasta kuului iltaisin haitarinsoittoa.