Heli Mäenpää muutti Helsingistä metsän keskelle ja perusti saatto­hoito­kodin hylätyille koirille – yhtä niistä oli jopa ammuttu - Koti | HS.fi
Koti

Heli Mäenpää muutti Helsingistä metsän keskelle ja perusti saatto­hoito­kodin hylätyille koirille – yhtä niistä oli jopa ammuttu

Citymaalainen haluaa elää sekä maalla että kaupungissa. Heli Mäenpää toteutti unelmansa ja muutti urbaanista Kalliosta maaseudulle Saloon.

”Yksin asuvilla ja pienituloisilla suuri osa tuloista kuluu asumiseen. Moni huomaa, että samalla rahalla saisi maalta paljon suuremman asunnon ja mukavamman asuinympäristön”, sanoo Heli Mäenpää, joka muutti Helsingistä metsän keskelle. Kuva: Sami Kilpiö

Julkaistu: 19.1. 2:00, Päivitetty 19.1. 10:01

Kolmijalkainen koira vahtii taloa ja murisee vieraille. Serge on kokenut kovia eläessään Moskovan kaduilla eikä sillä ole mitään syytä luottaa ihmisiin.

Harmaassa puutalossa kukkulan laella asuu sen uusi emäntä Heli Mäenpää, joka muutti Helsingin Kalliosta metsän keskelle. Samalla toteutui unelma maalla asumisesta ja koirien saattohoitokodista.

Mäenpää antoi vuokralle Toisen linjan kolmionsa ja osti Salon Lahnajärven rannalta 1,3 hehtaaria maata ja 1970-luvulla rakennetun puutalon.

Remontti on niin tuore, että talossa tuoksuvat uudet puupinnat.

Remontissa Mäenpää muun muassa vaihtoi olohuoneen pienen ikkunan kahteen katosta lattiaan yltävään lasiliukuoveen. Näkymä Lahnajärvelle on nyt tärkein osa talon tunnelmaa.

”Tässä talossa oli kaikki, mitä halusin plus järisyttävän hyvä maisema. Bonuksena sain 40 metriä omaa rantaa ja laiturin. Hinnasta sanon vain sen verran, että se oli alhainen”, kertoo Heli Mäenpää.

Talo metsän keskellä ei ole mikään mummonmökki vaan moderni, avara yksikerroksinen omakotitalo. Vintagesisustuksesta henkii, että omistaja on esteetikko, jolle kaunis ja harkitusti sommiteltu elinympäristö on tärkeää.

Lahnajärveläinen lähtee stadiin. ”Nautin tunnin ajomatkasta Helsinkiin. Autossa laitan äänikirjan päälle ja vaihdan työ- ja kaupunkilaismoodiin” Kuva: Sami Kilpiö

Moni kaupunkilainen haluaisi muuttaa maalle, ja jotkut toteuttavat haaveensa. Mäenpää toteutti, ja omasta mielestään hän on osa isompaa liikehdintää tai ilmiötä, jonka nimi on citymaalaisuus.

”Citymaalaisuus on minun, Pauliina Seppälän ja Sirkku Varjosen käyttöön ottama termi asialle, joka on ollut olemassa mutta jota ei ennen ole järjestelmällisesti nimetty. Citymaalaisuus on osa yleistyvää monipaikka-asumista.”

Citymaalainen asuu siis sekä maalla että cityssä.

Eikä Heli Mäenpääkään ei ole hylännyt Helsinkiä kokonaan vaan viettää siellä aikaa joka viikko päivän tai useita.

Hänellä ei ole asuntoa Helsingissä, mutta ystävien luota löytyy aina majapaikka.

”En koe rasittavani rakkaita ystäviäni vaan uskon aina olevani toivottu vieras.”

Mäenpää painottaa, että citymaalaiset erottaa perinteisistä maallemuuttajista se, että he tahtovat ehdottomasti myös pitää kiinni kaupunkielämästä.

Makuuhuoneessa metsä saa tulla sisälle asti. Seinät ja katto ovat tummanvihreää, ja sängyn takana on Martin Bergströmin Photowallille suunnittelema valokuvatapetti. Kuva: Sami Kilpiö

Citymaalaiset ovat Mäenpään mukaan useimmiten hänen kaltaisiaan luovan työn tekijöitä, usein yksinyrittäjiä, jotka eivät ole sidottuja työpaikkaan saati kellokorttiin.

Monet ovat lapsettomia tai sitten lapset ehtineet jo aikuisiksi. Muutto on helppoa, kun päiväkodista tai koulusta ei enää tarvitse huolehtia.

Mäenpäällä itsellään on monta ammattia. Niitä voisi luetella vaikkapa näin: luennoitsija, yrittäjä, brändistrategi, galleristi ja luovien alojen yrittäjien valmentaja.

”Eli käytännössä niin kuin Tapio Rautavaaran esittämässä laulussa: Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla.”

Vierashuoneen tapetin Heli Mäenpää hankki jo pari vuotta sitten Tallinnasta. Sille ei ollut paikkaa ennen kuin nyt Lahnajärven talossa. Kuva: Sami Kilpiö

Ja juuri Heli Mäenpään kaltaisia ihmisiä muuttotappiokuntien kannattaisi houkutella uusiksi asukkaiksi. Citymaalaisuus voisi pelastaa monen kuihtuvan kunnan.

”Jostain syystä muuttotappiokunnat eivät markkinoi itseään meille luovan luokan freelancereille.”

Kunnat haluavat lapsiperheitä pitämään koulut pystyssä.

”Lapsiperheet voivat kuitenkin olla kunnille raskas kuluerä. Sen sijaan kaltaiseni citymaalainen ei kuluta tai vaadi palveluja. Silti tuon tänne veroni.”

Olohuoneen sisustus rakentui Jouko Lehtolan valokuvateoksista, huutokaupoista hankituista tuoleista ja stailistikaverilta ostetusta pöydästä. Kuva: Sami Kilpiö

Heli Mäenpää alkoi haaveilla maallemuutosta jo vuosia sitten. Muuttoa viivytti se, että hän uskoi sen edellyttävän parisuhdetta. Asuminen maalla omakotitalossa olisi liian rankkaa sinkulle.

Mutta sitten hän uskalsi kokeilla. Hän vietti viime talven Karjalohjalla kesämökissä, jossa ei ollut mukavuuksia.

”Kokeilin, miltä tuntuu olla yksin pimeässä metsässä. Hyvin se meni. Talvi yhden patterin lämmittämässä primitiivisessä mökissä opetti, että en tarvitse parisuhdetta maallemuuttoon. Pärjään kyllä.”

Keväällä hän alkoi etsiä omakotitaloa maalta, enintään tunnin ja vartin ajomatkan päästä Helsingin keskustasta.

Mäenpää on parikymppisestä asti keräillyt vanhaa suomalaista lasia. Asetelmassa takan päällä on sekaisin arvolasia ja rihkamaa. Kuva: Sami Kilpiö

Viime vuosi oli muutenkin muutosten vuosi. Mäenpää täytti 50, lopetti tupakanpolton ja baarissa istumisen ja rakastui entistä enemmän luontoon. Hän myös perusti Stray Dog Cabaret -yhdistyksen hylättyjen koirien vanhain- ja saattohoitokodin pitoa varten.

”Olen mennyt kohinasta kohti hiljaisuutta.”

Citymaalainen putsaa hakkuiden jälkiä, jotta uudet naapurit pitävät siistinä ihmisenä. Kuva: Sami Kilpiö

Maalaiselämässä on monia hyviä puolia. Yksi niistä on hyvät unet, toinen hyötyliikunta.

Kaupungissa Mäenpäällä tuli ulkoiltua vain koiralenkeillä, mutta maalla asuessa hän touhuaa ulkona koko ajan: hakkaa tai sirkkelöi polttopuita, siistii hakkuiden jälkiä, viimeistelee remonttia, lämmittää tynnyrisaunaa tai rymyää koirien kanssa pitkin metsiä otsalamppu päässä ja huomiotakki päällä.

Lempilenkki kulkee peltojen läpi ja pitkin metsäteitä 300 vuotta vanhalle asumattomalle talolle ja takaisin. Koirat pysähtyvät välillä juomaan purosta vettä.

Maalaiselämään on kuulunut hyvinkin idyllisiä hetkiä.

”Naapuri koputtaa oveen yllättäen ja tuo juuri paistamansa leivän. En sano, etteikö niin voisi tapahtua myös kaupungissa, mutta ei minulle koskaan tapahtunut.”

 ”Olen ruvennut etsimään ihmisistä yhteneväisyyksiä erojen sijaan.”

Heli Mäenpään mielestä maalle muuttaminen on puhkaissut hänen kuplansa. Tuttavapiiri on laajentunut.

”Jo Karjalohjan mökkivuosina ystävystyin sellaistenkin ihmisten kanssa, joilla on täysin eri arvot ja poliittiset mielipiteet kuin minulla. He esimerkiksi äänestävät keskustaa. Emme ole samaa mieltä asioista, mutta miksi aina väitellä ja vängätä.”

Tekeminen yhdistää: karaoke, perunannosto, kesäjuhlat ja talkoot.

”Haluan olla avoin: olen eronnut kirkosta jo 90-luvulla, mutta viime jouluna menin joulukirkkoon ihan yhteisöllisyyden takia. Olen ruvennut etsimään ihmisistä yhteneväisyyksiä erojen sijaan.”

Mäenpää inhoaa vastakkainasettelua kaupunkilaiset vastaan maalaiset.

Silti hän ei näe vaihtoehtona sitä, että olisi vain maalainen.

”Helsinki on minulle tärkeä, ja kiinnostuksen kohteeni ovat Helsingissä. Olen taide- ja designihminen ytimiäni myöten eikä luonto yksin riitä minulle inspiraation lähteeksi.”

Romaniasta kotoisin oleva Bambi pötköttelee sängyllä. Heli Mäenpään mukaan Bambi on lauman humoristi ja älykkö. Kuva: Sami Kilpiö

Taloa vahtinut kolmijalkainen Serge-koira hiipii kielloista huolimatta kohti Lahnajärven rantaa.

Ei olisi kannattanut, sillä takaisin pääsee vain pitkiä, jyrkkiä portaita. Raskasta on kipuaminen, sen on levättävä välillä.

Serge on ensimmäinen Mäenpään perustaman Stray Dog Cabaret -yhdistyksen adoptoima koira, joka on päässyt hoitoon Lahnajärvelle. Yhdistyksen nimi tulee pietarilaisesta kellarikabareesta, jota toimi 1900-luvun alussa.

Serge on elänyt Moskovassa ilman kotia ja perhettä, saanut haulin olkapäähänsä, jäänyt auton alle ja menettänyt vasemman takajalkansa. Se pääsi koiratarhalle ja välitti lopettamisen. Tosin ei sitä tarhassa hoidettukaan.

Venäjältä Sergen pelasti suomalainen eläinsuojeluyhdistys, joka toi koiran Mäenpäälle.

Tarkoitus on, että Serge on ensimmäinen monista kovan kohtalon katukoirista, jotka saavat hyvän loppuelämän – lyhyen tai pitemmän – Mäenpään luota Lahnajärveltä. Ne saavat ensimmäistä kertaa elämässään tarpeeksi ruokaa, lämpöä ja hoivaa. Seuraava seniorikoira on tulossa Viipurista.

Mäenpään koiralaumaan kuului entuudestaan kaksi muuta rescue-koiraa, Bambi Romaniasta ja Leika Pietarista.

Leika on löydetty Pietarista rakennustyömaalta. Nyt se on Heli Mäenpään koiralauman lempeä johtaja. Kuva: Sami Kilpiö

Kun Heli Mäenpää miettii entistä minäänsä, ero nykyiseen on huima.

”Minähän olen ollut urbaani markkinointiammattilainen ja pitkään rakensin tosissani uraa. Nykyään menestyksen mittarini ovat täysin toiset.”

Mäenpää työskenteli pitkään muun muassa mainostoimisto SEK & Greyssä mainonnansuunnittelijana ja lenteli kuvauskeikoilla ympäri maailmaa kolmasosan vuodesta.

”Mainonnan tekeminen delfinaariolle on ainoa asia, jota urallani kadun, nyt kun nykyisin olen eläinoikeusaktivisti. En enää ymmärrä, millä oikeudella me ihmiset alistamme ja kidutamme eläimiä ja käytämme niitä taloudellisesti hyväksemme.”

Heli Mäenpää asennutti olohuoneeseen kaksi lasista liukuovea, jotta näkymä järvelle pääsee oikeuksiinsa. Keittiön tasolla on italialaisen keramiikkatehtaan Bitossin Rimini Blu -sarjaa 1950–60-luvuilta. Kuva: Sami Kilpiö

Koirien hoitokodin perustamisella hän haluaa tehdä oman pienen osansa eläinten paremman kohtelun puolesta.

”Tein juuri testamentin, jossa kaikki omaisuuteni menee kahdelle eläinoikeusjärjestölle.”

Lahnajärven talon on tarkoitus olla loppuelämän koti. Onneksi entiset asukkaat olivat rakentaneet sisäänkäyntiin rampin portaiden viereen.

”Täysosuma! Ramppi sopii hyvin vanhoille koirille ja vanhenevalle emännälle.”

Sirkkelöinti on yksi Helsingistä maalle muuttaneen Heli Mäenpään uusista puuhista. Kuva: Sami Kilpiö

Maallemuutto jää monelle vain haaveeksi

Maalla asuminen kiinnostaa suomalaisia yhä enemmän. Maaseudun Tulevaisuus -lehden viime vuonna tilaaman kyselyn mukaan lähes miljoona suomalaista miettii maallemuuttoa. Kaupunkimaisissa kunnissa joka kolmas asukas haaveilee maallemuutosta.

Mutta kiinnostus ei johda toimintaan.

Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva kertoo, että maallemuutto jää useimmiten haaveeksi – onhan tämänhetkinen kehitys Suomessa selvästi vastakkainen. Väestö keskittyy muutamaan suureen kasvukeskukseen.

Yhtälö, jossa kaupungistuminen kiihtyy ja jossa samalla haluttaisiin pitää koko Suomi asuttuna, on vaikea. Vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä kärjistyy. Tosin harmaan sävyjä tarjoaa esimerkiksi monipaikkaisuus eli liikkuva elämäntapa.

Sen uskotaan yleistyvän. Sitrassa huomattiin jo vuosia sitten, että edelläkävijät hakevat elämäänsä tasapainoa, ja näiden etsijöiden mielestä hyvä elämä voisi löytyä maalta.

Maaseudun rauha vetoaa.

”Elämäntapa näyttää houkuttelevan erityisesti luovaa luokkaa; niitä ihmisiä, jotka toimivat myös kaupungeissa muutosvoimana”, sanoo Citymaalaiset-työryhmä.

Citymaalaisuus on yksi tapa olla monipaikkainen. Citymaalaiset-termiä alkoi levittää työryhmä, johon kuuluvat Heli Mäenpää, Pauliina Seppälä ja Sirkku Varjonen. Naisia yhdistää kiinnostus yhteiskunnan kehitykseen.

Citymaalaisuutta ruokkii se, että etätyö jatkaa yleistymistään, verkkokaupoista voi tilata mitä vain ja ystävyyssuhteita ylläpidetään sosiaalisessa mediassa.

Viime syksynä perustetun Citymaalaiset-työryhmän ensimmäinen kunta-asiakas on Janakkala, jonne houkutellaan uusia asukkaita. Janakkala on palvelualtis ja avarakatseinen kunta tunnin päässä Helsingistä, työryhmä kehuu.

Sitran Megatrendit 2020 -selvityksessä korostuu huoli ilmastonmuutoksesta. On kiire jälleenrakentaa yhteiskunta ekologisesti kestäväksi.

Luonnonläheinen elämä maalla ei välttämättä ole ekoelämää.

”Monipaikkaisuus voi huonosti toteutettuna tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhdellä ihmisellä on useita vajaakäytöllä olevia asuntoja ja että liikenteen päästöt vain kasvavat”, Dufva sanoo.

Mutta autoteknologian kehitys on nopeaa.

Kun kuluttajakäyttöön saadaan itseajavia sähköautoja, niin auton omistamisen sijaan ehkä ostetaan automatkoja.

Moni tulevaisuudentutkija on Dufvan mukaan yhtä mieltä siitä, että olemme siirtyneet postnormaaliin eli normaalin jälkeiseen aikaan.

Elämä on yhä ristiriitaisempaa ja yllätyksellisempää. Asiat pitää ajatella uudelleen. Myös asuminen.

”Ehkä sisäviljely ja kerrostaloihin sijoitetut kasvihuoneet yleistyvät. Samoin uudenlaiset kommuunit”, Dufva sanoo.

Briteissä puhutaan mommuuneista (mommunes) eli sinkkuäitien kommuuneista.

”Meillä on Ouluun rakentumassa Suomen suurin kaikenikäisten asumisyhteisö.”

Oululainen kymmenen kerrostalon Lipporanta on ajastaan edellä siinäkin, että se tarjoaa asukkaille palveluja personal trainerista talon palvelukoordinaattorin valmiiksi kilpailuttamaan siivoojaan.

Yllättävän moni haluaisi asua omakotitalossa mutta ei voi toteuttaa haavettaan – Hiihtoniilo ja viherpeukalo-nikkaroija kertovat, miten kerrostaloon saa pientalon tunnelmaa

Tarja Pääkkönen vaihtoi maailmalla matkailun mökkeilyyn Lohjalla – Suomen askeettiset mökit muuttuvat yhä useammin kakkosasunnoiksi

Kakkoskoti Espanjassa muutti Järvisen perheen elämän