Home on isompi ongelma Suomessa kuin Ruotsissa, vaikka talot ja ilmasto ovat samanlaisia - Koti | HS.fi
Koti|Sisäilma

Home on isompi ongelma Suomessa kuin Ruotsissa, vaikka talot ja ilmasto ovat samanlaisia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL vertaili Suomen ja Ruotsin sisäilmaongelmia. Ruotsissa tyytyväisyys sisäilmaan on Suomea parempi.

Suomalaisissa kouluissa kärsitään paljon sisäilmaoireista verrattuna todettuihin kosteusvaurioihin ja mikrobitasoihin. Kuvassa tehdään kosteusmittauksia Kanniston koulussa Vantaalla vuonna 2014. Kuva: Kimmo Räisänen

Julkaistu: 10.3. 9:44

Kosteusvaurioiden määrällä ja ihmisten oireilla ei näytä olevan suoraa syy-seuraussuhdetta. Suomessa sisäilmaan liitettyjen oireiden määrä on Euroopan kärkeä, jos se suhteutetaan todettuihin kosteusvaurioihin. Monessa muussa maassa löytyy rakenteiden kosteusvaurioita paljon enemmän kuin Suomessa, mutta ihmisillä ei ole siinä määrin terveyshaittoja kuin meillä.

Ruotsissa hometta ei pidetä yhtä vakavana ongelmana kuin Suomessa, vaikka koko sisäilmakeskustelu tuli Suomeen Ruotsin kautta 1970-luvun lopulla ja koneellisen ilmanvaihdon tuoma ”sairaan rakennuksen syndrooma” 1980-luvulla.

Ruotsissakin on sisäilmaongelmia, mutta tuoreen selvityksen mukaan ne eivät yleensä liity homeeseen. Tästä syystä home ei ole myöskään mediassa, somessa ja poliittisessa päätöksenteossa vahvasti esillä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL vertaili kuntiin tehdyllä kyselyllä Suomen ja Ruotsin sisäilmaongelmia toisiinsa. Ruotsi on hyvä vertailukohde, sillä ilmasto ja rakentamistavat ovat samat. Ruotsissa 1960–70-luvuilla rakennetuissa taloissa on samat rakenteelliset ongelmat (yläpohja, perustukset, vähäinen ilmanvaihto) kuin meilläkin, ja molemmissa maissa koneellinen ilmanvaihto on yleinen.

Kysely kertoi, että vaikka Suomessa ja Ruotsissa esiintyi lähes yhtä paljon sisäilmaongelmia, Ruotsissa yleisimpien ongelmien kärjen järjestys oli aivan erilainen. Toisin kuin Suomessa Ruotsissa mikään syy ei selkeästi noussut yleiseksi, ja kosteus- ja homeongelmat ovat muutenkin Ruotsissa selvästi Suomea vähäisemmät.

Ruotsissa kosteus- ja homevaurioita ei koettu erittäin yleiseksi missään kunnassa ja yli 60 prosentissa kunnista oltiin sitä mieltä, että niitä ei esiinny lainkaan tai se on erittäin harvinainen syy. Myös kemiallisista yhdisteistä ja kuiduista aiheutuvat ongelmat vaikuttaisivat olevan Ruotsissa erittäin harvinaisia.

Ruotsissa lämpötila, ilman kuivuus tai kosteus sekä vetoisuuteen liittyvät ongelmat nähtiin kaikista yleisimpinä haittoina. Ilmanvaihto-ongelmat tulivat seuraavana. Silti Ruotsissa vain noin 10 prosenttia vastanneista kunnista näkee ilmanvaihdon olevan yleinen ongelma. Suomessa puolestaan se on yleinen ongelma noin 70 prosentille kunnista.

Aalto-yliopiston lvi-tekniikan professori Risto Kosonen sanoo, että ilmanvaihtotekniikka on molemmissa maissa samaa. Ero on siinä, että Ruotsissa on käytössä pakolliset katsastukset, joilla varmistetaan, että laitteet toimivat niin kuin ne on suunniteltu. Suomessa jopa uusissa rakennuksissa niin sanottu tarpeen mukainen ilmanvaihto on usein jäänyt säätämättä eikä kallista automaatiota ole otettu tehokkaaseen käyttöön, vaan se toimii vain hälytyslaitteena.

Suomessa kovaa keskustelua käydään siitä, voiko kouluissa ilmanvaihdon sulkea yöksi. Ruotsissa se ei ole Kososen mukaan aiheuttanut ongelmia eikä keskusteluja. Aallon laboratoriossa parhaillaan käynnissä olevat mittaukset kertovat, että homehtumista ei tapahtuisi ilmanvaihtokanavissa, eli muutamien kuntien kieltolinja olisi siksi turha.

Ilmanvaihdon riittämättömyys vanhemmissa kerrostaloasunnoissa vaikuttaa olevan Suomessa lähes yhtä yleistä kuin Ruotsissa ja Tanskassa ja yleisempää kuin Norjassa.

Suomalaisissa kunnissa yleisimmäksi syyksi todettuihin sisäilmaongelmiin nähtiin ilmanvaihtoon liittyvät puutteet, kuten tunkkaisuus ja painesuhteet (tekniset syyt). Seuraavaksi yleisimpinä syinä nähtiin kosteus- ja homevauriot (biologiset syyt) sekä lämpötilaan, ilman kuivuuteen/kosteuteen tai vetoisuuteen liittyvät ongelmat.

Homeongelmat ovat Suomessa paljon isompi asia kuin Ruotsissa. Tämä näkyy myös kuntien asenteissa. Sisäilmaongelmien selvittelyprosessit eivät Ruotsissa näytä olevan poliittisten päätöksentekijöiden intresseissä yhtä voimakkaasti kuin Suomessa.

Suomessa kunnilla on useammin omaa sisäilmaosaamista kuin Ruotsissa. Myös sisäilmatyöryhmätyöskentely on yleisempää Suomessa ja työskentelyyn osallistuu laajempi joukko eri toimijoita, muun muassa terveydenhuollon edustajia, kuin Ruotsissa. Suomessa sisäilmatyöryhmät ohjaavat ja seuraavat sisäilmaongelmien käsittelyprosessia noin 70 prosentissa kunnista, kun Ruotsissa näin on vain kolmasosassa kunnista.

Ennen sisäilma- ja kuntotutkimusten tilaamista tehdään suunnitelmat tutkimuksien laajuuksista ja sisällöistä (80 prosenttia Suomessa ja 55 prosenttia Ruotsissa). Sisäilmakorjausten onnistumista seurataan dokumentoidusti noin 60 prosentissa Suomen kunnista (Ruotsissa 52 prosenttia).

Sisäilmaongelmien terveydellisen merkityksen arvioinnissa nähtiin enemmän kehittämistä Suomen (44 prosenttia) kuin Ruotsin (30 prosenttia) vastauksissa. Ruotsissa suurin osa merkittävimmistä toimenpiteistä kohdistui ilmanvaihdon toimivuuteen ja riittävyyteen.

 Ympäristöherkkyys on Suomessa yleisempää kuin Ruotsissa.

Rakennuksiin liittyvä ympäristöherkkyys on Suomessa yleisempää kuin Ruotsissa. Ympäristöherkkyyden luokitus on Suomessa samanlainen kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD) tilaa ei ole luokiteltu omaksi sairaudeksi.

Jotain yhteistäkin sentään maiden välillä löydettiin. Molemmissa maissa peruskoulu- ja lukiorakennusten ryhmässä raportoitiin suurimmat merkittävistä sisäilmaongelmista kärsivien tilojen prosentuaaliset osuudet.

Kiinteistökannan ikärakenne ja riittämättömät investoinnit uudis- ja korjausrakentamiseen sekä kiinteistönhoitoon nähtiin merkittävinä taustasyinä sisäilmaongelmille molemmissa maissa.

Sisäilman kuivuuskin oli yhteinen ongelma maille, joissa käytetään koneellista ilmanvaihtoa mutta joissa energiansäästösyistä ilmaa ei saa kostuttaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viime vuonna tekemän kansallisen sisäilmakartoituksen mukaan ihmiset kokevat erityisesti sisäilmaan liittyvät terveysriskit usein suurempina ja vakavampina kuin ne tutkimustiedon perusteella ovat.

Suomessakin home korostuu enemmän julkisessa keskustelussa kuin todellisuudessa. Valtionhallinnon kiinteistöissä (Senaatti) yleisimmät syyt sisäilmaongelmien taustalla olivat ilmanvaihdon ongelmat, tunkkaisuus ja painesuhteet. Toiseksi yleisimpänä syynä olivat lämpötila, ilman kuivuus tai kosteus sekä veto-ongelmat ja vasta kolmantena tulevat kosteus- ja homevauriot.

 Rakentamisen laatu tai laaduttomuus ei yksin selitä sisäilmaoireita.

Rakentamisen laatu tai laaduttomuus ei yksin selitä sisäilmaoireita. Suomi ja Ruotsi ovat rakentamisen kansainvälisissä laatuarvioissa samalla tasolla. Saksalaisen Fraunhofer-instituutin tutkimuksessa vuonna 2016 suomalaiset talot arvioitiin Euroopan hyväkuntoisimmiksi. Seuraavaksi paras oli Ruotsi.

Eurostatin tilaston mukaan vuonna 2018 Suomen asunnoista vain 4,8 prosentissa oli selvä kosteusvahinko. Luku oli pienin Euroopassa, EU-maiden keskiarvo oli lähes 14 prosenttia. Suomen kanssa samaa tasoa olivat Norja ja Ruotsi ja likimain samalla tasolla oli myös Saksa. Tanskassa, Virossa ja Islannissa tilanne oli hieman EU:n keskitasoa heikompi. Heikoin tilanne oli Portugalissa, Kyproksella ja Latviassa.

Vertailut eivät ole yksiselitteisiä, koska eri maissa on erilaiset määritelmät kosteus- ja mikrobivaurioille ja tutkimusmenetelmät poikkeavat toisistaan. Hyvää suuntaa ne kuitenkin näyttävät, sillä laajassa eurooppalaisessa Echrs-tutkimuksessa vakioiduilla menetelmillä asiantuntijan arvioimat kosteus- ja homevauriot olivat yleisempiä Keski- ja Etelä-Euroopassa kuin Ruotsissa.

Kansainvälisessä Hitea-tutkimuksessa vuonna 2013 havaittiin, että suomalaisissa kouluissa kärsittiin suhteettoman paljon sisäilmaoireista verrattuna todettuihin kosteusvaurioihin ja mikrobitasoihin. Mikrobitasot olivat suomalaiskouluissa Espanjan ja Hollannin kouluja pienempiä, mutta kosteusongelmaisia kouluja käyvät suomalaiskoululaiset kärsivät enemmän hengityselinvaivoista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei löytänyt selitystä ristiriitaiselle tulokselle.

Tulosta ei selitä esimerkiksi siivous- ja pesuaineiden käyttö, sillä eniten desinfioivia pesuaineita käytettiin Espanjassa, jossa kosteusvaurioita oli lähes kaksinkertainen määrä Suomeen nähden.

Joidenkin teorioiden mukaan talvi voisi katkaista siedättymisen homeelle. Kylmissä maissa ollaan myös enemmän sisällä kuin lämpimissä maissa.

Kylmä ilmasto ja erot rakennusten eristemäärissä ja tiiveydessä sekä ilmanvaihdossa voisivat selittää Suomen ja Keski-Euroopan eroja mutta eivät Suomen ja Ruotsin välisiä eroja.

 Suomi ja Ruotsi ovat maailman kärkimaita siinä, kuinka paljon sisäilma-asioita on tutkittu.

Suomi ja Ruotsi ovat maailman kärkimaita siinä, kuinka nopeasti sisäilma-asioihin herättiin ja paljonko asioita on tutkittu. Muut Pohjoismaat ovat tulleet huomattavasti perässä, ja Tanskassa ja Islannissa herääminen on tapahtunut vasta äskettäin.

Monissa maissa homeesta ei keskustella muuten kuin asiantuntijapiireissä. Saksassa keskustelua käydään enemmän energiansäästölupausten pettämisestä kuin homeesta.

Ruotsin tapainen asennemuutos on tapahtunut myös Yhdysvalloissa. Siellä home ei ole enää samalla tavalla kuuma uutinen kuin aiemmin ja aiheeseen liittyvät oikeustapaukset ovat vähentyneet.

Puutteellinen ilmanvaihto on monen kodin ongelma – voi aiheuttaa monenlaisia oireita

THL:n tutkimus: Suomalaisten kokemukset sisäilmaongelmista liioiteltuja

Hometalo­sairautta ei olekaan, sanoo lääke­tiede nyt – Mitä oikein tapahtui?

Lääketiede käänsi kelkkansa homesairauden suhteen – Haaskaako Suomi satoja miljoonia korjaamalla ja purkamalla rakennuksia?

Seuraa uutisia tästä aiheesta