Maalämpö kiinnostaa ennen­näkemättömällä tavalla myös talo­yhtiöitä – Vantaalaisessa kerros­talossa kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan

Taloyhtiö pyysi jo ensi vaiheessa avukseen suunnittelijan sekä insinööritoimiston vetämään ja valvomaan maalämpö­hanketta. Silti yllätyksiltä ei vältytty.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jenni Valkama tarkastelee uutta maalämpöjärjestelmää yhtiön maalämpökeskuksessa.

23.11. 3:00 | Päivitetty 24.11. 10:10

Pari kuukautta sitten Martinlaakson Kivivuorenkujalla elettiin jännittäviä aikoja. Vantaalainen taloyhtiö oli vaihtamassa vanhaa kaukolämpö­järjestelmää maalämpöön.

Kaukolämpö­laitteisto oli purettu, mutta remontti polki paikallaan eikä uutta järjestelmä voinut ottaa vielä käyttöön. Yöt alkoivat viiletä ja alakerrosten asunnoissa lämpötilat alkoivat laskea. Hirvittikö?

”Ei hirvittänyt”, vakuuttavat Eine ja Reijo Vainio, jotka ovat asuneet Kivivuorenkujalla kerrostalon valmistumisesta saakka, yli 50 vuotta.

”Luotimme taloyhtiön hallitukseen ja uskoimme, että projekti vietäisiin kunnialla loppuun”, he sanovat.

Niin kävikin: Lämmin vesi alkoi virrata pattereissa lokakuussa, ja nyt Vainiot ovat todella tyytyväisiä.

”En tiedä, mikä kristallipallo hallituksella oli, mutta parempaa ajankohtaa maalämpöön siirtymiselle ei olisi voinut kuvitella”, Reijo Vainio sanoo.

Maalämpö kiinnostaa nyt taloyhtiöitä ennenäkemättömällä tavalla. Venäjän hyökkäyssota ja energiakriisi ovat tehneet ekologisesta ja edullisesta lämmitystavasta kiinnostavamman kuin koskaan.

Kivivuorenkujalla urakka on jo voiton puolella. Asfalttikäytäviä reunustavat tyylikkäät tuijapensaat. Vain kaivonkansi kertoo, että pihaan on porattu 16 kappaletta 300 metrin syvyistä lämpökaivoa.

”Vaikeuksien kautta voittoon”, huokaa taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jenni Valkama, joka on siviiliammatiltaan Isännöintiliiton juristi.

”Tällä hetkellä näkyy varmasti maalämmön kova kysyntä. Jos maalämpö­urakoitsijat hankkivat liikaa töitä, se voi aiheuttaa ruuhkia, viivästyksiä ja tiukkaakin vääntöä”, Valkama sanoo.

Hän kertoo, mitä urakkasopimuksen laatimisessa kannattaa ottaa huomioon, jotta välttää urakan sudenkuopat.

Kivivuorenkujalla maalämpöä alettiin miettiä kolme vuotta sitten, kun taloyhtiössä alettiin valmistella linjasaneerausta eli putkiremonttia. Yhtiöön kuuluu kaksi vuonna 1971 valmistunutta kerrostaloa. Asuntoja on yhteensä 99.

Taloyhtiö päätti selvittää, kannattaisiko putkiremontin yhteydessä parantaa taloyhtiön energiatehokkuutta. Energiakulut ovat tässäkin taloyhtiössä se suurin yksittäinen kuluerä.

Insinööritoimisto teki laskelmia ja tuli siihen tulokseen, että maalämpö yhdistettynä lämmön talteenotto­järjestelmään voisi senhetkisellä kustannustasolla pudottaa taloyhtiön lämmitys­kustannuksia jopa 60 prosenttiin senhetkisestä tasosta.

Se merkitsisi, että investointi maksaisi itsensä takaisin arviolta 10–12 vuodessa.

Kaikki asukkaat eivät ajatuksesta innostuneet.

”Polemiikkia syntyi, eivätkä varsinkaan kaikki ikäihmiset halunneet satsata maalämpöön”, Eine Vainio muistaa.

”Me edustimme sitä kantaa, että ratkaisut pitää tehdä sitä silmällä pitäen, mikä on ympäristön ja taloyhtiön kannalta kestävää eikä sitä, mikä on yksityiselle asukkaalle vaivattominta. Talohan jää tänne vielä meidän jälkeemmekin”, Eine Vainio sanoo.

Yhtiökokous äänesti asiasta ja maalämpö voitti.

Kivivuorenkujan taloyhtiössä maalämpö otettiin käyttöön lokakuun alussa, lämmön talteenotto jo ennen sitä, kertoo Jenni Valkama.

Maalämpöurakkaa ja lämmön talteenotto­remonttia varten taloyhtiö joutui ottamaan putkiremonttilainan lisäksi vielä yli 600  000 euron lisälainan. Loppuselvitys on vielä kesken, mutta Valkaman arvion mukaan sekä putki- että maalämpöremontit tulevat maksamaan asukkaille 850 euroa asuinneliötä kohti.

Vainioiden lähes sadan neliön asunnon kohdalla lasku tulee olemaan noin 84 000 euroa.

Urakka rahoitettiin perinteisellä pankkilainalla, johon ei ollut tehty korkosuojauksia. Korkojen nousun lisäksi sähkön hinnan nousu aiheuttaa nyt oman haasteensa, sillä maalämpöjärjestelmä tarvitsee myös sähköä.

”Korot ja sähkön hinnan nousu tietysti arveluttavat. Mutta hanke on pysynyt budjetissa, joten siltä osin olemme hyvillä mielin”, Reijo Vainio sanoo.

Kivivuorenkujan maalämpöhanke toteutettiin putkiremontista erillisenä sivu-urakkana. Taloyhtiö pyysi jo ensi vaiheessa avukseen suunnittelijan sekä insinööritoimiston vetämään ja valvomaan hanketta.

Tarjoukset pyydettiin neljältä eri urakoitsijalta avaimet käteen -periaatteella eli niin sanottuna kokonaisvastuu­rakentamisena.

”Tarjouksissa oli huomattavia eroja, joten asiantuntijan apu oli vertailussa tarpeen”, Valkama sanoo.

Maahan porattavien lämpökaivojen määrä vaihteli alkuperäisissä tarjouksissa 16:sta 22:een, ja myös kaivojen syvyydet vaihtelivat. Lisäksi osa tarjouksista sisälsi lämmön talteenotto­järjestelmän, osa ei.

Valkama huomauttaa, että lämpökaivojen määrän ja sijainnin määrittely on tarkkaa, sillä mitoitusvirheet voivat johtaa kaivojen ennenaikaiseen jäähtymiseen.

Taloyhtiö päätyi tarjoukseen, joka sisälsi 16 lämpökaivoa sekä lämmön talteenotto­järjestelmän.

”Se ei ollut halvin, mutta kokonaisuus huomioon ottaen se oli edullisin”, Valkama sanoo.

Urakan aloittamisesta päätettiin vuosi sitten lokakuussa. Asukkaiden kannalta suurin remontista koituva haitta oli Valkaman mukaan kaivojen porauksesta johtuva, pari-kolme viikkoa kestänyt meteli. Myös pihan kaivuutyöt aiheuttivat harmia.

Vainioiden mielestä haitat olivat kuitenkin siedettäviä. Lämpökaivojen poraaminen ajoittui kesäkuukausiin, jolloin Vainiot olivat pääasiassa kesämökillä.

Kaivot yhdistettiin toisiinsa putkin, joita varten jokaisesta kaivosta toiseen kaivettiin puolen metrin levyinen, 60 senttiä syvä ura. Pahimmillaan piha näytti Vainioiden mielestä sotatantereelta juoksuhautoineen.

”Aika paljon jouduimme hätyyttämään urakoitsijaa, jotta pihalle saatiin aidat, ettei kukaan kävele pimeässä kuoppaan”, Valkama sanoo.

Urakan alkuvaihe eteni Valkaman mukaan ripeästi, mutta lopputyöt alkoivat laahata.

”Harmillisinta oli se, että urakoitsija oli toistuvasti vakuuttanut, että aikataulussa ollaan. Maalämmön piti olla käytössä 13. syyskuuta. Yllättäen ei sitten ollutkaan.”

Viivästyksen syynä oli Valkaman arvion mukaan se, että aliurakoitsija oli myynyt kalenterinsa liian täyteen.

”Työmiehet olivat jumissa toisella työmaalla. Ei ihme, että hommat eivät edenneet.”

Lokakuun 28. päivänä urakan vastaanotto­tarkastuksessakin jouduttiin toteamaan, että urakka ei ole vielä valmis.

”Kaikki viimeistelyt olivat tekemättä, ja muutama muukin virhe ja puute oli jäljellä”, Valkama sanoo.

Sen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua rivakalla aikataululla.

”Vaati kuitenkin aktiivista vääntöä, että pääsimme tähän pisteeseen”, hän kertoo.

Jenni Valkama suosittelee, että taloyhtiö käyttää maalämpö­hankkeen läpiviennissä asiantuntijoita.

Maalämpökeskuksen laatikkomaiset pömpelit ovat järjestelmään liittyviä pumppuja.

Ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon urakasta sovittaessa ja sen aikana:

1. Urakan aikataulu kannattaa kirjata urakkasopimukseen siten, että jos jokin tietty välitavoite ei toteudu sovitussa ajassa, siitä seuraa euromääräinen sanktio. ”Meidän tapauksessamme olisi esimerkiksi kannattanut kirjata, että jos lämmitysjärjestelmää ei voida ottaa käyttöön sovittuna päivänä, siitä seuraa euromääräinen sanktio. Silloin päiväkohtainen myöhästymis­sakko olisi alkanut juosta jo siitä päivästä eikä vasta koko urakan sovitusta valmistumis­päivästä.”

2. Välitavoitteiden kirjaaminen sopimukseen on erityisen tärkeää silloin, kun erilaisia urakoita joudutaan sovittamaan yhteen. ”Kun esimerkiksi maalämpöurakka toteutetaan putkiremontin yhteydessä, urakoitsijoiden kauniisiin toiveisiin ei pidä luottaa, vaan määrätä sopimuksessa jämptit viivästyssakot ja vaatia toimimaan sovitun mukaisesti.”

3. Sopimukseen pitää kirjata hyvin selvästi se, mitä urakkaan kuuluu. Esimerkiksi lämpökaivojen sijaintia suunnitellessa urakoitsijan tulisi määritellä tarkasti etukäteen, mitkä kasvit on määrä säilyttää ja mistä luovutaan. ”Me jouduimme pyytämään arboristin paikalle arvioimaan, pysyykö sellainen säilytettäväksi sovittu koivu pystyssä, jonka juuret on kaivuutöiden yhteydessä katkaistu. Nyt kiistelemme urakoitsijan kanssa siitä, kuka maksaa koivun kaatamisen kustannukset.”

4. Jos urakoitsija on tehnyt virheitä tai jättänyt tekemättä sopimukseen kirjattuja asioita, urakkahintaa ei kannata maksaa kokonaisuudessaan ennen kuin sovitut hommat on saatettu loppuun. Jos riita koskee isoja summia, taloyhtiön kannattaa hyvissä ajoin hankkia juridista asiantuntemusta varmistaakseen oman asemansa ja omat saatavansa mahdollisessa riitatilanteessa. Apua löytyy esimerkiksi rakennusurakkahankkeisiin perehtyneistä asianajotoimistoista.

Oikaisu 23.11.2022 kello 8.36: Artikkelissa puhuttiin virheellisesti Ukrainan hyökkäyssodasta. Kyseessä on Venäjän hyökkäyssota.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat