HS:n raportti paljastaa mitä kulisseissa tapahtui: Näin sopu kilpailukyvystä syntyi

Kilpailukykysopimuksesta syntyi alustava sopu helmikuussa kymmenen kuukauden yrityksen jälkeen. Sopuun päästiin lopulta, koska keskusta pelkäsi uusia levottomuuksia työmarkkinoilla eikä halunnut lähteä ajamaan tiukkoja lakeja työpaikoilla sopimisesta. HS kertoo, mitä neuvotteluhuoneissa tapahtui alkuvuonna.

On tammikuun 25. päivä, ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly saa tekstiviestin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtajalta Jyri Häkämieheltä.

Viestissä pyydetään kokoukseen noin puolen tunnin kuluttua Donnerien kabinettiin Svenska Klubbenille.

Lylyllä on meneillään SAK:n hallituksen kokous. Hän lähtee sieltä suoraan kohti Liisankatua, jossa Svenska Klubben sijaitsee. Samaan aikaan kolme muutakin työmarkkinajohtajaa on saanut Häkämieheltä saman kutsun.

Paikalle tulevat Häkämiehen ja Lylyn lisäksi Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola.

Kabinetissa on paljon jalopuuta, sen olemus on aatelinen. Lounaalla on tarjolla kalaa. Fjäderilla on kova kuume ja hän juo rommitotia.

Viesti tulee lyhyellä varoitusajalla, jotta tieto paikasta ja neuvottelujen alkamisesta ei leviä julkisuuteen.

Paikalla olevat tietävät, että nyt voi olla kyse käännekohdasta. Samat neuvottelut ovat katkenneet pari kuukautta aikaisemmin ketjureaktioon, joka alkoi, kun EK ilmoitti lopettavansa keskitetyt palkkaratkaisut. ­Reaktiona tähän auto- ja kuljetusalan AKT ilmoitti irtautuvansa yhteiskuntasopimuksesta. Tästä hermostui puolestaan EK.

Sopimuksessa on kiinni hallituksen uskottavuus ja jopa tulevaisuus, sillä se on sen suurin hanke sosiaali- ja terveysuudistuksen ohella. Sopimuksen pitäisi tuoda Suomen surkeaan talouteen toiveikkuutta ja synnyttää kymmeniä tuhansia työpaikkoja.

Työntekijäliitot näkevät yhteiskunta­sopimuksen taisteluksi siitä, mitkä ovat niiden mahdollisuudet puolustaa oikeuk­siaan. Sopimus on myös historiallinen. Koskaan aikaisemmin ei ole yhdellä sopimuksella heikennetty työntekijöiden saavutettuja etuja näin paljon.

Nyt työmarkkinaviisikko on jälleen koolla salaisessa tapaamisessa pohtimassa, miten neuvottelut polkaistaan liikkeelle.

Lauri Lyly pystyy kertomaan Svenska Klubbenilla tuoreet terveiset SAK:n hallituksen kokouksesta: SAK on juuri päättänyt lähteä mukaan yrittämään viidettä kertaa yhteiskuntasopimusta. EK on tehnyt samansisältöisen päätöksen viikkoa aikaisemmin, vaikka AKT:n irtautuminen elinkeinoelämän isäntiä yhä riepookin.

Kello 15 työmarkkinaviisikon seuraan liittyy neuvotteluissa jo marraskuussa mukana ollut ministeriryhmä.

Kolmikko on kolmesta ministeristä koostuva eräänlainen valvontakomissio, joka koottiin, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) huomasi, ettei hän ehdi enää paimentaa loputtomiin kestäviä ja äkkikäänteitä sisältäviä neuvotteluita.

Sipilä ehdottaa hallituksen strategia­istunnossa lokakuussa, että järjestöjen kanssa etenkin paikallisen sopimisen osalta pitää yhteyttä kolmikko, johon kuuluvat elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk), oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps) ja sisäministeri Petteri Orpo (kok).

Lindströmin korvaa kerran puheenjohtaja Timo Soini (ps). Hän oli kokouksessa tokaissut, että tehkää nyt ihmeessä pian ratkaisu, koska sopimus on vienyt jo puolet perussuomalaisten kannatuksesta.

Orpon aika kuluu maahanmuuttoasioissa, joten häntä tuuraa tälläkin kertaa kokenut valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen. Lindströmin tilalla on poikkeuksellisesti perussuomalaisen ministeriryhmän val­tiosihteeri Samuli Virtanen.

Mukana Klubbenilla on myös valtio­varainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki.

Hallitusta kiinnostaa kuulla, millä tavalla ryhmä alkaa edetä. Vaatimuksiakin hallituksella on. Se haluaa sopimukseen kirjattavan, etteivät kenenkään palkat nouse 2017, kuten SAK ehdotti jo syyskuussa. EK haluaisi päättää palkoista liittojen välisissä neuvotteluissa, vaikka palkansaajat ovat tarjoamassa työnantajille nollakorotuksia. Hallitusta kiinnostaa palkoissa se, että näin se voi ennustaa tarkemmin Suomen taloutta seuraavan parin vuoden päähän.

Rehnin ryhmä kysyy, miten hallitus voi edistää neuvotteluja. Palkansaajat vaativat, että hallitus keskeyttää niin sanottujen pakkolakien valmistelun.

Hallitus kirjoitti pakkolait pika pikaa sen jälkeen, kun yhteiskuntasopimus kaatui kolmannen kerran elokuussa. Lait olisivat iskeneet pahasti matalapalkkaisiin julkisen alan työntekijöihin, erityisesti naisiin.

Lakipaketilla olisi poikkeuksellisesti rajattu vapaata sopimusoikeutta. Pakko­lakien takia Helsingin Rautatientori täyttyi mielenosoittajista, ja paperitehtaat ja satamat menivät kiinni.

Pakkolakipaketin tärkein anti on se, että se pakottaa etsimään vaihtoehtoja. Siksi viisi työmarkkinajohtajaa istuu nyt Svenska Klubbenilla.

Rehnin ryhmä on kuullut vaatimuksen valmistelun keskeyttämisestä ennenkin. Myös hallitus on kurkkuaan myöten kyllästynyt perustuslakiin törmänneisiin pakkolakeihin.

Kokous loppuu kuuden aikaan illalla. Alkaa pienten palaverien valmistelutyö.

Rehn on hallituksen puolelta keskeisessä roolissa, ja hän alkaa hakea ratkaisua aktiivisesti.

Rehn hakee apua perustamalla sparrausryhmän. Hän kutsuu Svenska Klubbenille 27. tammikuuta entisen pääministerin Paavo Lipposen (sd), EK:n entisen työmarkkinajohtajan Lasse Laatusen, SAK:n entisen työmarkkinajohtajan, kansanedustaja Lauri Ihalaisen (sd), Teknologiateollisuuden eläkkeelle jäävän työmarkkinajohtaja Risto Alangon, entisen valtakunnansovittelijan Juhani Saloniuksen ja oman avustajansa Markku Rajalan.

Lipponen sanoo kansakunnan edun vaativan sopimusta. Ryhmä antaa Rehnille neuvon: pidä langat omissa käsissäsi.

Ryhmä kokoontuu vain kerran. Häkämies vetää herneen nenään ryhmästä, eikä Lylykään ole innostunut ulkopuolisista neuvonantajista.

Ihalaisen Rehn ja Sipilä tapaavat ­useamminkin. Tärkein virkamies neuvottelujen aikana on Hetemäen lisäksi aikoinaan EK:ssa työskennellyt yhteistoiminta-asiamies Harri Hietala, jonka syksyllä tekemä esitys paikallisesta sopimisesta on neuvottelujen keskeisimpiä papereita.

Tammikuun 28. päivänä osapuolet ilmoittavat julkisesti aloittaneensa neuvottelut uudelleen. He poseeraavat lehtikuvaajille pitkän pöydän ääressä. Tämä on ainoa alkuvuoden neuvottelu, johon kuvaajat päästetään sisään.

Maan hallitus käy vakavan keskustelun pakkolaeista, ja kahta päivää myöhemmin Sipilä ilmoittaa radiossa pääministerin haastattelutunnilla, ettei pakkolakeja valmistella neuvottelujen aikana. Se on merkittävä ele palkansaajille.

Mikä on saanut EK:n mielen muuttumaan? Miksi nyt neuvotteluja voidaan käydä ilman AKT:ta, kun vielä puolitoista kuukautta sitten se oli sula mahdottomuus?

Järjestö on tehnyt uuden tilannearvion, sillä hallituksen perustuslain kanssa kompuroivat pakkolait ovat alkaneet näyttää entistä epätoivoisemmalta hankkeelta. Pääministeri Juha Sipilä on ahkerasti yhteydessä etenkin EK:n hallituksen puheenjohtajaan Matti Alahuhtaan. Sipilä yrittää saada EK:n joustamaan enemmän ehdoissaan.

EK:ssa ja etenkin pienempiä yrityksiä edustavassa Suomen Yrittäjissä on uskottu hallituksen todellakin toteuttavan lupauksen, että Suomessa voitaisiin sopia työehdoista enemmän työpaikoilla, ilman liittojen puheoikeutta.

EK alkaa ymmärtää, ettei näin välttämättä käy, vaikka säädettäisiin minkälaisia lakeja hyvänsä. Hallituksen kantti ei kestäisi pakottaa palkansaajia paikalliseen sopimiseen, sillä se voi tuoda pitkiä levottomuuksia työmarkkinoille.

Myös hallituksessa etenkin Rehn ja perussuomalaiset alkavat ymmärtää, etteivät lait toimi, jos liitot kieltävät pääluottamusmiehiä tekemästä paikallisia sopimuksia.

Lauri Lyly on todennut monta kertaa neuvottelujen aikana, että jos hallitus tuo pakkolait, SAK:n liitot jäädyttävät nykyisenkin paikallisen sopimisen. ”Ja se homma me osataan, uskokaa pois”, on lause, joka kuuluu neuvotteluissa usein.

EK:ssa on niitä, joiden mielestä yhteiskuntasopimus vaillinaisenakin on joka tapauksessa noin kolmen miljardin euron tulonsiirto palkansaajilta työnantajille. Ne EK:n jäsenistä, jotka toimivat kotimarkkinoilla, pitävät myös hallituksen lupaamia noin miljardin euron veronkevennyksiä tavoittelemisen arvoisina.

EK:ssa nähdään, että osa pelkää pakkolakitien johtavan laajoihin lakkoihin ja jopa hallituksen kaatumiseen, mikä voi tuoda vastapuolelle sosiaalidemokraatit valtaan.

Myös sosiaalidemokraattien kiinnostus sopimuksen syntymistä kohtaan on noussut joulutauon jälkeen. Jos nykyinen hallitus ei saisi Suomen taloutta oikealle suunnalle, seuraavassa hallituksessa demarit joutuisivat tekemään vielä raskaampia päätöksiä.

EK:n hallituksessa sopimukseen kriittisimmin suhtautuvat etenkin Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan ja Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila. Taustalla aika ajoin vaikuttavat myös pankkiiri Björn Wahlroos sekä Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh ja UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen.

Sammon ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja on Wahlroos, jonka mielestä ainoa tehokas keino saada lisää työpaikkoja on lopettaa yleissitovuus ja säätää työehdoista työpaikoilla.

Wahlroos ei kuitenkaan suoranaisesti yritä kaataa sopimusta, vaan hänen kuullaan puhuvan yhteiskuntasopimuksesta turhana ja haitallisena paperina, jos paikallinen sopiminen ei olennaisesti lisäänny. Tärkeintä olisi päästä eroon työehtosopimusten yleissitovuudesta eli siitä, että työehtosopimukset koskevat myös alan niitä yrityksiä, jotka eivät sopimuksessa ole mukana.

Sopimisen kannalla on laajasti kotimarkkinasektori kuten kauppa. Alahuhdan lisäksi sopimusta kannattaa myös hallituksen puheenjohtaja Reijo Karhinen. Keskeistä on se, että työvaliokunnan asiantuntijajäsen, Koneen pääomistaja Antti Herlin pitää järkevän sopimuksen syntyä parempana ratkaisuna kuin sitä, ettei sopimusta synny.

Yhä useampi keskitettyjen sopimusten kriitikko alkaa nähdä, että yhteiskunta­sopimus voisi olla huonoista vaihtoehdoista vähiten huono tai oikeastaan myös ainoa sovinnon tien vaihtoehto.

EU:ssa komissaarina umpisolmuisissa neuvotteluissa karaistunut Rehn tietää, ettei sopimusta tule pelkästään sanelemalla. Hän kannattaa mieluummin hidasta kehitystä kuin työmarkkinoiden pakon kautta tehtävää vallankumousta. Rehn ajaa paikalliseen sopimiseen hybridimallia, jonka mukaan osa työpaikkasopimisen vapauttamisesta määrätään työehtosopimuksissa ja osa lailla.

Rehn edustaa eri linjaa kuin EK:n ja kokoomuksen markkinaliberalistit, jotka näkevät Suomen ainoana pelastustienä liittojen vallan merkittävän heikentämisen lakiteitse, vaikka se johtaisi joksikin aikaa laajoihin lakkoihin. Vain näin palkat alkaisivat joustaa niin, että työpaikkoja syntyy.

Kilpailukykysopimus tuo pintaan ideologiset ääripäät, kun myös ay-liikkeessä alkaa kuulua sopimuksen tiukkojen vastustajien ääni.

Helmikuussa neuvotteluja on erilaisissa ryhmissä lähes joka päivä aamusta iltaan. Kaikkiaan kokouksia, yhteydenpitoja ja palavereja on satoja marraskuusta maaliskuuhun.

Koskaan neuvottelut eivät kuitenkaan mene yli yhdeksään illalla. Usein keskeinen tekninen apuväline on vanha kunnon fläppitaulu, johon etenkin Häkämies ja Lyly piirtelevät kuvia ja ranskalaisia viivoja selvittääkseen vaatimuksiaan.

Eniten tapaavat ja toistensa kanssa keskustelevat Häkämies ja Lyly, joilla on myös kapeimmat neuvotteluvaltuudet ja tiukimmat esimiehet järjestöjensä hallinnoissa.

Maanantaina 8. helmikuuta SAK:n hallitus istuu pitkän kokouksen, joka on yksi neuvottelujen olennaisimmista. Hajanaisen keskustelun jälkeen SAK:n hallitus väljentää Lylyn neuvottelumandaattia, vaikka ulkopuolinen tätä tuskin olisi edes huomannut. Hän saa alkaa neuvotella aikaisempaa vapaammin työajasta.

SAK:n hallituksessa ei kirjattu mitään täsmällistä, kuten ei juuri koskaan muulloinkaan vastaavissa tilanteissa. Myöskään Lyly ei halunnut sitoa käsiään vaikkapa täsmällisiin numeroihin.

Hallitus antaa periksi palkansaajille 10. helmikuuta, kun työmarkkinaviisikko tapaa ministerikolmikon työ- ja elinkeinoministeriössä.

Neuvottelut jumittavat pahasti, koska palkansaajat eivät suostu sopimaan mistään, jos paikallisen sopimisen sääntöjä ei käydä nyt keskusjärjestöjohtajien kesken läpi.

Ministeriryhmäläiset käyvät välillä soittamassa. He tulevat takaisin pöytään ja sanovat, että saatte paikallisen sopimisen, mutta vain, jos nämä ja nämä ehdot täyttyvät.

EK:lle tämä kokous on iso pettymys, sillä palkansaajat ovat saaneet keskeisimmän strategisen tavoitteensa läpi: paikallisen sopimisen säännöt ovat nyt niiden, eivät lainsäätäjän käsissä.

Nyt näyttää selvältä, että keskustassa kovan linjan työmarkkinoiden mullistajat ovat jääneet vähemmistöön. Kokoomus on hallituksessa yksin. Hallitus asettaa viisi ehtoa paikalliselle sopimiselle, joista yksi ja tärkein eli palkka- ja työaikajoustot eivät lopulta toteudu.

Osapuolet ovat pitkin matkaa huomanneet, että etenkin keskustassa on noussut allergia pakkolakeja kohtaan. Puolue ottaa ainakin puolivakavasti joidenkin oikeustieteilijöiden näkemykset, että myös paikalliseen sopimiseen pakottaminen voi olla joiltakin osin perustuslain vastaista. Vaikka näin ei olisi, pakottava tie tietäisi ongelmia.

Helmikuun viimeisellä viikolla neuvotteluissa on edetty pitkälle. Keskeistä on Lylyn ehdotus siitä, että sopimuksesta tehtäisiin mahdollisimman yksinkertainen siivoamalla siitä pois muun muassa sairausajan palkan heikennys, lomarahojen leikkaukset ja arkivapaat.

Jos sopimus syntyisi, sen liittojen pitää sopia sen linjaukset kolmeensataan työehtosopimukseen. Liittojen on helpompi löytää kullekin alalle sopivat ratkaisu, jos keskusjärjestöt eivät sovi mistään täsmällisestä.

Käännekohta on palaveri, jossa Lyly, Häkämies ja Palola ideoivat 20 tai 24 tunnin työajan pidennyksen, joka korvaisi muut heikennykset. He ovat tulleet Akavan Fjäderin linjoille, joka on koko ajan suosinut työajan pidennystä.

Tämä käy hyvin hallitukselle ja EK:lle, joiden keskeinen vaatimus on ollut työ­ajan pidentäminen. EK:n keskusjärjestösopimuksille kriittisimmätkin liitot pitävät yksinkertaisesta mallista, koska liitot voivat näin sopia joustavammin työajoista ilman keskusjärjestöjen ohjausta.

Nyt koossa ovat paketin lähes kaikki elementit. Lähellä ratkaisua alkaa olla myös se, että sosiaaliturvamaksujen alennus tulee koskemaan myös julkisia työnantajia kunnista yrityksiin. Tätä hallitus ja EK ovat vastustaneet, koska se tietäisi lisää menoja valtiolle. Toisaalta julkiset työnantajat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella joutuisivat näin huonompaan kilpailuasemaan, jos ne joutuvat maksamaan korkeampia sosiaalimaksuja kuin yksityiset kilpailijat. Kuntatyönantajien Jalonen saa tahtonsa läpi palkansaajien avustamana.

Torstaiaamuna 25. helmikuuta työmarkkinajohtajat marssivat jälleen Rehnin pyynnöstä työ- ja elinkeinoministe­riöön Aleksanterinkatu 6:een lähelle presidentinlinnaa. Paikka on neuvotteluhuone 220, jossa puhetta vartioivat sorsataulu ja kristallikruunu.

Ministeriryhmä saa työmarkkinajohtajilta hyviä uutisia. Asiat edistyvät. Hyvä henki kuitenkin kaikkoaa, kun ministerit ja EK alkavat jälleen tiukkaan sävyyn vaatia palkoista sopimista osittain lakiteitse.

Huoneeseen tulee hiljaisuus, ja yhtäkkiä Lyly kolistelee tuoliaan. Näyttää siltä kuin hän olisi lähdössä.

Lyly on yleensä korostetun rauhallinen, mutta nyt hän vaikuttaa tuohtuneelta. Lyly ilmoittaa tiukkaan äänensävyyn, että sopimusta on turha yrittää, jos hallitus todellakin aikoo tuoda uuden pakkolakipaketin.

Ryhmä rauhoittelee Lylyä. Hän jää.

Pöydällä on seitsemän sivun mittainen selvitys paikallisesta sopimisesta. Siinä on kolme neljä sivua vihreällä merkattuja asioita eli niitä, jotka saattaisivat kelvata molemmille osapuolille.

Paperissa on muotoiltu esimerkiksi se, millä ehdoin palkoista voitaisiin sopia työpaikoilla, jos yhtiö joutuu irtisanomistilanteeseen. Palkat olisivat voineet joustaa enimmillään 10 prosenttia. Apuna käytettäisiin lähinnä palkanlisiä ja lomarahoja. Mukana on iso joukko kirjauksia työaikapankkien käytöstä työvuorosuunnitteluun. Työajoissa edetään, mutta palkoissa näkemykset ovat hyvin kaukana toisistaan.

Perjantaina 26. helmikuuta varsinaiset neuvottelut kestävät lyhyen ajan. Jälleen pöytään tuodaan paikallisen sopimisen ongelmakohdat, mutta mikään ei etene.

Iltapäivällä kokoontuu EK:n hallitus. Se antaa Häkämiehelle eväät, joilla ratkaisu voi syntyä.

EK sanoo julkisuuteen, että lauantaina pääneuvottelija pitävät vapaata ja sunnuntaina kello 13 alkaisi mahdollinen loppurutistus. Oikeasti koko viikonloppu ja etenkin perjantai-ilta on täynnä keskusteluja, ja niissä alkaa syntyä peruslinja siitä, miten ratkaisu voisi syntyä.

Sunnuntaina 28. helmikuuta neuvottelijat kokoontuvat jälleen Etelärannan toiseen kerrokseen neuvotteluhuoneisiin, joista on näkymä Eteläsatamaan.

Osa neuvottelijoista yllättyy, kun Häkämies ehdottaa heti kokouksen alkuminuuttien aikana neuvotteluja niistä osista, joissa on mahdollisuus löytää sovinto.

Aika on käymässä vähiin. Liitot ovat jo täyttä vauhtia valmistautumassa syksyn liittojen välisiin neuvotteluihin, koska sopimuskausi on päättymässä. Pian niiden kiinnostus työehtojen heikennyksiä kohtaan lopahtaa lopullisesti.

Toisessa huoneessa kokoontuu sopimuksen yksityiskohtia hiova juristien ryhmä, jota kutsutaan kaprokki-ryhmäksi eli jonkinlaiseksi päällystakkiryhmäksi. Täällä istuvat EK:n Markus Äimälä, SAK:n Annika Rönni-Sallinen, STTK:n Katariina Murto, Kuntatyönantajien Sari Ojanen ja Akavan Maria Löfgren, joka tuurasi Fjäderiä pääneuvottelupöydässä helmikuussa noin viikon ajan Fjäderin sairausloman aikana.

Häkämiehen ilmoitusta vielä suurempi äimistys on, kun EK:n Äimälä iskee kaprokkien pöytään hyvin yleisluontoisesti paikallisen sopimisen mallin. Työaikoja ja palkkoja siinä ei ole. Siinä piilee ratkaisun avain.

Neuvottelupaperi on kutistunut seitsemästä sivusta yhdeksi sivuksi.

EK:n mielestä palkkojen osalta paperissa on niin vesitetty versio, ettei se olisi juuri edistänyt paikallista sopimista. Samalla EK laittaa ruksit päälle myös työaikajoustoille. Se ei halua kummassakaan asiassa, että keskusjärjestöt sanelevat, mitä liittojen pitää tehdä.

Aika on käynyt liian vähiin. Hallitus haluaa sopimuksen, ja vain näin se saadaan.

Noin kello 14 Häkämies hyväksyy palkansaajien vaatiman ja Kuntatyönantajien suosiman vaatimuksen, että vuoden 2017 nollan suuruisista yleiskorotuksista sovitaan tässä samassa yhteydessä.

Noin kello 16 osapuolet ovat käytännössä hyväksyneet Äimälän paperin paikallisen sopimisen pohjaksi. Samalla on sovittu 24 tunnin työajan pidennyksestä.

Kello 18 viisi työmarkkinajohtajaa astuvat eri aikaan yksitellen tai pienissä ryhmissä ulos Eteläranta 10:stä pälyillen ympärilleen, ettei media huomaa heitä.

He suuntaavat Aleksanterinkadulle elinkeinoministeriön kokoushuoneeseen numero 220, jossa vastassa ovat Rehn, Lindström ja nyt myös valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok). Kokouksessa käydään yleisluontoisesti läpi päivän saavutuksia ja sitä, kuinka ison osan hallituksen viiden prosentin kustannuskilpailukykyloikasta sopimus toteuttaisi. Arviot eri vuosille liikkuvat kolmen ja neljän välillä.

Stubb on pettyneen kuuloinen, kun paikallisesta sopimisesta ovat jäljellä vain rippeet. Ministerit toivovat yhä, että osapuolet saisivat palkat mukaan ratkaisuun, vaikka tietävät toiveen olevan turha.

Sopimus on syntymässä, joka ilahduttaa Rehniä ja Lindströmiä. Stubb tietää, että hän saa korvilleen kokoomuksen oikeistosiiveltä.

Kello 19.30 neuvottelijat pitävät väliaikainfon, jossa osapuolten on vaikea peittää tyytyväisyyttään. Vain Lyly osaa olla edelleen huolestuneen näköinen.

Loppuilta menee sopimuksen yksityiskohtien hiomiseen, laskelmien tekemiseen ja lopulta sopimuspaperin kirjoittamiseen. Lopputekstissä osapuolet ”edellyttävät” hallitukselta veroleikkauksia kun aikaisemmin tekstissä oli, että osapuolet laimeammin vain ”esittävät” tätä.

Valtiovarainministeriössä on laskentahommiin komennettu mukaan kansan­talousosaston päällikkö Markus Sovala. Hän tulee suoraan Sipoonkorvesta, jossa on ollut aamupäivällä käristämässä makkaraa nuotiolla. Illalla valmistuu hyvin alustavia laskelmia, miten sopimus vaikuttaisi julkiseen talouteen, ja niiden mukaan sopimus jää hyvin kauaksi hallituksen tavoitteista.

Neuvottelutulos saavutetaan lopullisesti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 00.45. Osapuolet haluavat esitellä sopimuksen vaikutukset omissa hallinnoissaan, jotta media ei esittele sopimusta sitä ennen. Tosin HS on jo kertonut sopimuksen keskeisen sisällön.

Sopimuksen nimi on vaihtunut yhteiskuntasopimuksesta kilpailukykysopimukseksi.

Osa neuvottelijoista ehtii nukkua vain pari tuntia, sillä heidän pitää valmistautua omien hallitustensa kohtaamiseen.

SAK:ssa jää lopulta ulos kolme liittoa: AKT, Rakennusliitto ja Elintarviketyöläiset. Suuren palvelualojen liiton Pamin epäröinti horjuttaa vielä koko sopimuksen hyväksyntää. Sipilä kutsuu pamilaisia Kesärantaan kertomaan kipupisteistään ja käy heidän kokouksessaan. Lopulta Pam lähtee mukaan toisen äänestyksen jälkeen.

Myös EK joutuu äänestämään sopimuksesta, mikä on hyvin poikkeuksellista. EK:n sisällä on kaksi työnantajaliittoa, Metsäteollisuus ja palvelualojen Palta, joille sopimus on vaikeaa nieltävää.

Elisan Vesa-Matti Mattilan johtama Paltan hallitus ja työvaliokunta joutuvat äänestämään, miten suhtautua sopimukseen. Mattilan kanta voittaa, ja niin Palta äänestää EK:n hallituksessa Kari Jordanin ohella sopimusta vastaan. EK:n hallituksessa Mattilan lisäksi paltalaisen ei-äänen antaa VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro.

Myös kokoomuksessa syntyy mylläkkä. Oikeistosiipi puhuu hallituksen nöyryyttämisestä ja sopimukseen viitaten ”haista paska -paperista”, koska paikallinen sopiminen näyttää jäävän kauaksi hallituksen tavoitteesta. Osittain tämän takia kansanedustaja Elina Lepomäki uhkaa nyt ­Alexander Stubbia puheenjohtajakisassa kesäkuussa.

Mutta 10 kuukautta väännetty yhteiskuntasopimuksen eli kilpailukykysopimuksen neuvottelutulos on syntynyt.

Tarkoitus on, että liitot neuvottelevat työehtojen heikennyksistä omiin sopimuksiinsa 31. toukokuuta mennessä. Tämän jälkeen osapuolet katsovat, onko sopimus hyväksyttävissä.

Sitä ennen matkalla on vielä monta mutkaa ja monttua.

Korjaus 10.4. kello 17.02: Kirjoituksessa mainittiin ensin, että vain julkisen sektorin yritykset saavat sosiaaliturvamaksujen alennuksen. Yritysten lisäksi myös muut julkisen puolen työnantajat kuten kunnat saavat alennuksen.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Lönnrotinkadun yliajaja heti jalankulkijoiden päälle ajettuaan: ”Ne hajotti mun Jaguarin, enkä kadu mitään”

    2. 2

      Trump elää hampurilaisilla ja kevytkolalla, Obaman ruokaympyrä on kuplan muotoinen – lempiruoka paljastaa puoluekannan USA:ssa

    3. 3

      HSL mullistaa lippujen hinnat Helsingin seudulla: kännykällä maksaminen halpenee dramaattisesti

    4. 4

      Raimo Peltonen kuuli työterveydessä olevansa terve, seuraavana päivänä hänet haki ambulanssi – suolistosyöpä muhii pitkään mutta antaa vain vähän merkkejä

    5. 5

      Suomessa on jo lähes 70 000 syrjäytynyttä nuorta, etenkin poikien asema on heikentynyt – Professori kertoo viisi konkreettista keinoa syrjäytymisen ehkäisyyn

    6. 6

      ”Mielestäni hän teki sen tahallaan”, sanoi yliajajan uhriksi jäänyt nainen oikeudessa – HS seuraa Lönnrotinkadun yliajokäräjiä Helsingissä

    7. 7

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    8. 8

      Usea suomalaisyritys harkitsee yhteistyön lopettamista uusnatsien kanssa toimineen Juha Kärkkäisen tavarataloissa

    9. 9

      Seksistä on vaikea puhua, koska termit ovat kiusallisia, kökköjä tai perverssejä – hyviä seksisanoja on vain yksi

    10. 10

      ”10 neuvoa kannabiksen turvallisempaan käyttöön” – THL julkaisi ensi kertaa ohjeistuksen, sillä asenteet pössyttelyä kohtaan lievenevät Suomessa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Usea suomalaisyritys harkitsee yhteistyön lopettamista uusnatsien kanssa toimineen Juha Kärkkäisen tavarataloissa

    2. 2

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    3. 3

      Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla, väittävät asiantuntijat – ”On harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota”

    4. 4

      Raimo Peltonen kuuli työterveydessä olevansa terve, seuraavana päivänä hänet haki ambulanssi – suolistosyöpä muhii pitkään mutta antaa vain vähän merkkejä

    5. 5

      Suomalainen Maria käynnisti twiitillään ketjureaktion – Twitter täyttyi tv-sarjojen pilatuista nimistä, näin mahtavia ne ovat

    6. 6

      Suomalaiset suosikkibloggaajat pitävät bisnespukeutumisen vinkkejä kankeina ja vanhanaikaisina: ”Ei se vähennä tippaakaan uskottavuutta, onko hame vai housut”

    7. 7

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    8. 8

      Seksistä on vaikea puhua, koska termit ovat kiusallisia, kökköjä tai perverssejä – hyviä seksisanoja on vain yksi

    9. 9

      Influenssakausi lähestyy, mutta kannattaako perusterveen hankkia rokote? Nämä asiat sinun tulee tietää, jos harkitset influenssarokotetta

      Tilaajille
    10. 10

      Ajatusleikki paljastaa, mitä tapahtuisi jos metsästys lopetettaisiin: Hirvikolarien määrä kolminkertaistuisi, ja susilaumat saattaisivat tulla myös pääkaupunkiseudulle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    2. 2

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Usea suomalaisyritys harkitsee yhteistyön lopettamista uusnatsien kanssa toimineen Juha Kärkkäisen tavarataloissa

    7. 7

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    8. 8

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    9. 9

      Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön

      Tilaajille
    10. 10

      Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla, väittävät asiantuntijat – ”On harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota”

    11. Näytä lisää
    Uusimmat