Kotimaa

Kriisityö on kehittynyt harppauksin – traumapsykoterapeutti kertoo, mitä lähihistorian järkyttävät tapahtumat ovat opettaneet ihmismielen toipumisesta

Valmiudet suuronnettomuuksien uhrien ja omaisten auttamisessa ovat Suomessa paljon paremmat kuin 40 vuotta sitten Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen jälkeen.

Lapuan patruunatehtaan räjähdys neljäkymmentä vuotta sitten aloitti uuden vaiheen suomalaisten suuronnettomuuksien uhrien ja omaisten henkisessä auttamisessa.

Psykologit ja psykiatrit tekivät Lapulla pioneerityötä psyykkisessä jälkihoidossa. Lapuan kokemuksista oli paljon apua myöhempien suuronnettomuuksien uhrien auttamisessa.

Eija Palosaari opiskeli Tampereen yliopistossa, kun hän kuuli Lapuan onnettomuudesta luentojen välissä kampaajalla. Silloin kriisityö ei kuulunut opintoihin. Vuonna 1976 onnettomuuksien jälkihoidosta ei puhuttu mitään psykologian yliopistotasoisessa opetuksessa.

Palosaari opiskeli psykologian tohtoriksi ja hänestä tuli vaativan erityistason traumapsykoterapeutti. Hänen asiantuntemustaan on tarvittu kaikissa Lapuan jälkeen tapahtuneissa suuronnettomuuksissa, joita ovat olleet Estonia-laivan uppoaminen 1994, Myyrmäen kauppakeskuspommi 2002, Konginkankaan liikenneonnettomuus 2004, Aasian tsunami tapaninpäivänä 2004, Jokelan kouluampuminen 2007 ja Kauhajoen kouluampuminen 2008.

”Psykologi Soili Haaramon työryhmä ja paikalliset ihmiset tekivät valtavan urakan Lapuan räjähdysonnettomuuden jälkityössä”, Palosaari kiittää.

Neljässäkymmenessä vuodessa kriisityö on muuttunut. Tärkein edistys on psyykkisen jälkityön aloittamisen nopeutuminen. Lapualla uhrien omaisia päästiin auttamaan vasta viikkojen kuluttua onnettomuudesta. Nyt psyykkinen apu viedään onnettomuuspaikalle mahdollisuuksien mukaan muutamassa tunnissa. Akuutti työ aloitetaan heti.

Psyykkisen jälkihoidon ideoita on kehitetty myös teoreettisesti. Yhdysvaltalaisen Jeffrey Mitchellin ajatukset tulivat Suomeen 1990-luvulla. Mitchell työskenteli palomiehenä 1980-luvulla ja ihmetteli, miksi itsemurhat ja työntekijöiden vaihtuvuus olivat alalla suurta.

Mitchell opiskeli psykologiaa ja päätyi psykologian professoriksi Bostonin yliopistoon. Opintojensa kautta hän selvitti, miten äkillinen reagointi vaikuttaa hälytystyössä työskentelevän ihmisen psyykeen. Hän haki tietoa 1800- ja 1900-luvun taitteessa kehitetyistä teorioista, jotka käsittelivät ihmisen muistia. Ihmisen psyykettä tutkivat tuolloin muiden muassa psykiatri Sigmund Freud, psykiatri, psykoterapeutti ja filosofi Pierret Janet ja neurologi Jean-Martin Charcot.

Silloin oli löydetty ajatus, jonka mukaan ihmisen puolustusjärjestelmä aktivoituu, kun mieli reagoi äkillisiin ja hirvittäviin tapahtumiin. Mitchell kehitti ajatusta eteenpäin. Onnettomuuden jälkeen tapahtuvat reaktiot voivat näyttää kummallisilta, mutta ne ovatkin normaaleja. Tilanne sitä vastoin on epänormaali.

”Psykologisessa ajattelussa tapahtui paradigman muutos. Ihmisen psyykestä ei haettu enää ensisijaisesti häiriötä, vikaa tai vammaa, vaan sitä, kuinka terve mieli reagoi ja kuinka sitä voidaan auttaa”, Palosaari tiivistää.

Freudin aikana hoidossa keskityttiin yksilöterapiaan. Mitchell sovelsi tietoa myös yhteisöjen hoitoon. Psyykkinen jälkihoito kehittyi 1990-luvulla niin, että onnettomuuden kokeneita kerättiin yhteen ja tilanne käytiin uudelleen läpi keskustelemalla siitä.

”Uhrit sanovat usein, että heillä on pöllämystynyt olo ja he ovat pihalla siitä, mitä on tapahtunut. Keskustelussa uhrien ajatuksia käsitellään tilanteeseen sopivalla tavalla.”

Palosaaren mukaan jälkipuinti on edelleen erinomainen menetelmä, jos onnettomuus on ohi, eikä pelko esimerkiksi uusista hyökkäyksistä hidasta luonnollisen sopeutumisprosessin käynnistymistä.

Nopea tuen aloittaminen on tärkeää, koska uhri voi tulla lääkärin vastaanotolle vuosienkin kuluttua valittamaan oireita, jotka ovat yhteydessä onnettomuuteen.

Tavoitteena on, että ihmiset säästyisivät pitkäaikaisilta jälkireaktioilta ja että hoitoa tarvitsevat saisivat sitä.

Psyykkisessä jälkihoidossa käytetään hyväksi ihmisen luontaista kykyä toipua. Palosaaren mukaan psyyke toimii onnettomuuksien jälkeen tietyllä tavalla.

Ensin tulee shokki. Mieli leikkaa pois tapahtumia, jos kärsimystä on liikaa. Ihminen ei usko siihen, mitä on tapahtunut. Tässä vaiheessa kriisityössä ei kannata keskittyä tunteisiin, vaan tärkeintä on rauhoittaa uhria ja luoda turvallisuuden tunnetta.

Psykologin ammattitaitoon kuuluu erottaa asiallinen rauhoittelu hyssyttelystä. Raja on herkkä. Spontaaneja tunnereaktioita ei pidä sulkea liian nopeasti hyssyttelemällä tai sanomalla, että paistaa se aurinko vielä risukasaankin. Ammattilainen uskaltaa jättää tilanteen auki ja rauhoittaa tukea tarvitsevaa ihmistä vähitellen.

”Yksi keino tähän on normalisointi eli monien ihmisten kokemuksia kerätään yhteen. Ihmiset saavat paljon apua siitä, kun he huomaavat, että toisilla on samanlaisia tunnereaktioita ja ajatuksia. Ne eivät olekaan kummallisia. Myös kehollisia rauhoituskeinoja käytetään, esimerkiksi hengitysharjoituksia.”

Seuraava vaihe prosessissa on voimakkaampi. Siihen liittyvät tunteet ja reaktiot. Ihminen voi huutaa äänekkäästi ja muuttua aggressiiviseksi. Hän voi kokea syyllisyyttä, syyttää muita tai käpertyä omiin oloihinsa ja jähmettyä.

Kun tunteita aletaan ilmaista, kriisityöntekijän tehtävä on kuunnella ja normalisoida elämää. Päivärytmin säilyttäminen on tärkeää. Liikuntaa on hyvä harrastaa ja ruoka pitää muistaa syödä.

”Kriisityöntekijä laskee kierroksia. Tavoite ei ole koskaan lisätä niitä eikä kiihdyttää ihmistä voimakkaaseen tunteen paloon, koska siitä ei ole mitään hyötyä.”

Asiakkaita helpottaa myös se, että auttajat eivät pelkää heidän reaktioitaan.

Keskusteluissa saattaa tulla esille suuria kysymyksiä elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä onnettomuus merkitsee loppuelämälle. Ihmiset ovat valmiita puhumaan, kun kriisin akuutti vaihe on ohi.

Suomessa ja muuallakin maailmalla liikkui vielä vuoden 2004 tsunamiin aikoihin käsitys, jonka mukaan shokin kokeneen ihmisen pitäisi saada aluksi olla rauhassa.

”Ajateltiin, että henkinen tasapaino voi järkkyä, jos shokissa olevaa lähestytään. Nukkuvaa karhua ei saanut herättää. Nyt tästä ajatuksesta on luovuttu. Akuutti kriisityö pitää tehdä, jotta tila ei jää tyhjäksi.”

Kriisityöhön kehitetään koko ajan uusia menetelmiä. Palosaaren mukaan nyt työntekijöiden haaste on valita oikeat tavat. Täytyy nähdä, mikä menetelmä soveltuu mihinkin tarpeeseen, ettei apu muutu liian mekaaniseksi.

Jokelan kouluampumisen aikana 2007 luotiin pohja myöhemmälle suuronnettomuustyölle Suomessa. Jokelassa kuoli yhdeksän ihmistä. Koulussa oli silloin viisisataa oppilasta. Kriisi kosketti myös opettajia, lasten vanhempia ja koko yhteisöä.

Jokelaa varten koottiin työryhmä, joka ohjasi ja johti jälkityötä kaksi vuotta. Palosaaren lisäksi siihen kuuluivat psykologit Kirsti Palonen ja Nina Lyytinen. He työskentelivät puolipäiväisesti Jokelassa. Lähes joka päivä joku heistä oli paikalla organisoimassa työtä tai antamassa psyykkistä apua.

Lisäksi koulussa oli enimmillään neljäkymmentä ylimääräistä työntekijää tukemassa koululaisten toipumista. Mukana oli kuraattoreita, terveydenhoitohenkilökuntaa ja psykologeja. Kynnys avun pyytämiselle tehtiin mahdollisimman matalaksi karsimalla siitä muodollisuudet kuten ajan varaaminen pari viikkoa etukäteen.

Kun kyse oli suuren joukon traumaattisesta kokemuksesta, jälkihoitoa toteutettiin aluksi ryhmissä. Koululaisten kanssa keskusteltiin tapahtumista ja opettajia tuettiin. Opettajille annettiin tietoa toipumisprosesseista ja avun lähteistä. Myöhemmin aloitettiin psykoterapia tarvitseville.

”Opettajista oli valtava apu oppilaille. Jälkiseurannassa monet oppilaat sanoivat, että opettajat tukivat keskeisesti heidän toipumistaan. Tulokset toipumisessa olivat kaikkiaan hyviä. Vain muutama prosentti kärsi kroonistuneesta jälkitilasta.”

Nykyään uhrien ja omaisten lisäksi psyykkinen jälkihoito ulottuu moniin muihinkin ryhmiin, joita onnettomuus koskettaa. Apua voivat saada työtoverit, poliisit, palomiehet ja sairaanhoitajat. Psykologeille ja terapeuteille järjestetään säännöllisesti työnohjausta, vaikka he olisivat kokeneita ammattilaisia. Työnohjauksessa käytetään samanlaisia menetelmiä kuin kriisityössä, esimerkiksi tilanteen purkua keskustelemalla ja kehollisten reaktioiden purkamista.

Suomessa on nyt aivan erilaiset valmiudet kriisityön järjestämiseen kuin neljäkymmentä vuotta sitten Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen jälkeen.

Suomen Punainen Risti perusti 1993 psykologien valmiusryhmän, joka on organisoinut maamme suuronnettomuuksien kriisityön. Se toimii edelleen. Vuonna 2013 suuronnettomuustyön käynnistäminen asetettiin viranomaisvastuulle, joka määrättiin Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksen tehtäväksi.

Eija Palosaari pitää Lapuan psyykkisen jälkihoidon suurena ansiona sitä, että Etelä-Pohjanmaalla on ollut poikkeuksellisen hyvä maaperä rakentaa kriisivalmiuksia. Seinäjoen keskussairaalassa toimii henkisen ensiavun työryhmä. Sitä käytetään muun muassa synnytyksessä, päivystyksessä ja teho-osastolla. Työryhmä on valmis lähtemään liikkeelle puolen tunnin varoitusajalla.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Suuronnettomuudet
  • Kouluampumiset
  • Estonia
  • Psykologia

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tämä Netflix-elokuva on ehkä paras huono jouluelokuva koskaan, ja joulun suurilmiö – Netflix huolestui niistä 53 ihmisestä, jotka ovat katsoneet sen joka päivä

    2. 2

      Onko parisuhteellasi tulevaisuutta? Yksi pieni tunne saattaa kertoa sen, ja asiantuntijoiden mukaan sitä kannattaa kuunnella

      Tilaajille
    3. 3

      Paljastava pukeutuminen on häirintää

    4. 4

      Valiokunta esittää: Ei vahvoja oluita kaupan hyllylle

    5. 5

      Miksi nuoret aikuiset luulevat muuttuvansa lasten myötä prismaperheeksi?

    6. 6

      Psykiatri Ilkka Taipale ei pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät naistenlehdissä masennuksestaan – ”Oikeasti mielisairaat jäävät silloin jalkoihin”

    7. 7

      Nyt loppui riitely kotitöistä – Jakakaa hommat HS:n kotityökoneella

    8. 8

      Kolumni: Facebookin uutisvirta on tullut tiensä päähän, se on itse asiassa pahin mahdollinen roskakuilu – koska oikea viestittely tapahtuu ihan muualla

    9. 9

      Fysioterapeutin mukaan suurin osa kuntoilijoista treenaa aivan liian kovaa – neuvoo ottamaan mallia Iivo Niskasesta

    10. 10

      Masentuneesta haahuilijasta Mensaan ja kympin oppilaaksi – Klaus Karkialta diagnosoitiin keskittymishäiriö ja se pelasti hänen elämänsä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Paljastava pukeutuminen on häirintää

    2. 2

      Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

    3. 3

      Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

    4. 4

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    5. 5

      Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

    6. 6

      Sinnikäs tee se itse -henkilö kiinnittelee aidonnäköisiä liikennemerkkejä Mellunmäessä – ”En ymmärrä yhtään”, hämmästelee kaupungin työntekijä

    7. 7

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    8. 8

      Kokoomuksen suosio suurempi kuin kertaakaan tänä vuonna, keskustan painui alle 15 prosentin

    9. 9

      Helsingin historiallisen päärautatieaseman kylkeen rakennetaan moderni laajennusosa – Scandic avaa jättimäisen hotellin raiteiden viereen

    10. 10

      HS maistoi 8 täyteläistä joulupöydän punkkua – yksi sai viisi tähteä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    8. 8

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    11. Näytä lisää