Kotimaa

”Tuollaisten lapsista ei tule yleensä mitään” – yksinhuoltajat kertoivat kohtaamistaan asenteista HS:n kyselyssä

Noin 40 prosenttia HS:n kyselyyn vastaajista oli kokenut kielteisiä asenteita. Yhden aikuisen harteille kasautuva vastuu kuormittaa yksinhuoltajia – toisaalta vapaus hoitaa asioita ilman ristiriitoja antaa myös voimaa.

Yksinhuoltajien asema on muuttunut Suomessa vuosikymmenten aikana merkittävästi, eikä kukaan puhu enää äpäristä, au-äideistä, vajaasta tai poikkeavasta perheestä.

Kun vielä 1980-luvulle tultaessa yksinhuoltajat kasvattivat lapsensa yksin, nykyään valtaosa eroavista vanhemmista valitsee yhteishuoltajuuden ja useimmilla lapsilla säilyy suhde myös kodin ulkopuolella asuvaan etävanhempaan.

Vaikka jo joka viidennessä lapsiperheessä on vain yksi vanhempi, yksinhuoltajaperheisiin – kuten myös muihin miehen ja naisen muodostamasta ydinperheestä poikkeaviin perhemuotoihin – kohdistuu edelleen ennakkoluuloja.

Alle puolet suomalaisista on sitä mieltä, että yksinhuoltaja pystyy kasvattamaan lapsen yhtä hyvin kuin kaksi vanhempaa yhdessä, selviää viime kesänä Kelan Laulu 573 566 perheestä -kirjassa julkaistusta tutkimuksesta.

HS kysyi yksinhuoltajien kohtaamista kielteisistä asenteista ja vanhemmuuden paineista viikonloppuna tehdyssä verkkokyselyssä. Kyselyyn tuli runsaat 170 vastausta.

”Koska ydinperhe tuntuu yhä nykyäänkin olevan se autuaaksi tekevä asia, niin kyllä yksinhuoltajana kokee painetta pärjätä vanhempana. Ei riitä, että on hyvä. Pitää olla parempi kuin kaksi vanhempaa yhdessä. Vai riittääkö sekään?” eräs vastaaja kysyi avoimessa vastauksessaan.

Kyselyn vastaajista 41 prosenttia oli kohdannut kielteisiä asenteita yhden vanhemman perhettä kohtaan, kun taas lopuilla näitä kokemuksia ei ollut. Valtaosalla vastaajista kokemukset perheen ainoana vanhempana olemista olivat 2000-luvulta.

Vanhemmat olivat kuulleet kielteisiä kommentteja yksinhuoltajuudesta muun muassa tuttavilta, ydinperheiden vanhemmilta, työpaikalta, lasten isovanhemmilta, ex-puolisoilta, koulusta, päiväkodista, seurakunnasta ja lasten harrastuspiireistä.

Useimmiten yksinhuoltajat kokivat muiden epäilleen heidän tai lasten pärjäämistä tai yksinhuoltajan kykyä suoriutua lasten kasvatuksesta. Toisinaan muiden koettiin suhtautuvan heihin jotenkin säälivästi tai muita vähäarvoisempina ihmisinä.

Hankala kielteinen kokemus oli esimerkiksi vastaajalla, jotka kertoi, ettei ollut saanut yksinhuoltajuuden takia työpaikkaa, koska oletettiin, ettei hän suoriudu työstä lapsen mahdollisen sairastelun vuoksi. Useammat epäilivät yksinhuoltajuuden vaikuttaneen uralla etenemiseen kielteisesti työpaikan asenteiden takia.

Kielteisten asenteiden kerrottiin kohdistuvan joskus myös lapsiin.

”Entinen esimies ihmetteli lapseni koulumenestystä, ja totesi ettei ’tuollaisten lapsista tule yleensä yhtään mitään’. Olin kommentista shokissa, sillä toimin asiantuntijatehtävissä. Lapseni keskiarvo oli huippuluokkaa, ja sillä olisi päässyt sisään lähes minne tahansa”, eräs kirjoitti.

Yksinhuoltajien kertomuksissa tulivat esille myös ehkä osittain sisäsyntyiset paineet. Jotkut vastaajat kertoivat ”alemmuuskompleksista” tai noloudesta esimerkiksi sitä kohtaan, ettei yhden vanhemman perheellä ole välttämättä yhtä hyvää tukiverkostoa kuin ydinperheellä.

Jotkut pelkäsivät lasten ongelmien johtuvan yksinhuoltajuudesta kumpuavasta väsymyksestä ja stressistä. Tästä vanhemmat tunsivat syyllisyyttä.

”Avioeroon syyllisenä osapuolena en ole päässyt koskaan tunteesta, että olen syypää kaikkiin lasten ongelmiin”, eräs kirjoitti.

On hankala tietää, tulkitaanko koettelemuksia toisinaan liikaakin yksinhuoltajuuden valossa. Jotkut vastaajat puhuivat tarkemmin selittämättä yksinhuoltajaäidin sorsimisesta päiväkodissa ja koulussa tai ”epätasa-arvosta ihan kaikessa”, minkä vuoksi lastenkaan elämä ei onnistunut.

Paineet tulivat esille myös sitä kautta, että useammilla näytti olevan kova näyttämisen halu. Jotkut kertoivat, etteivät halua lastensa jäävän mistään paitsi siksi, ”että äiti on yksinhuoltaja ja usein väsynyt”.

Siihen, että lapsilla on samanlaiset mahdollisuudet ydinperheen lapsiin verrattuna, pitää joidenkin mielestä nähdä vaivaa.

”Näyttämisen halu on kova, jotta kenelläkään ei koskaan voi olla valittamista muun muassa [lasten] harrastuksiin tai koulunkäyntiin liittyen.”

Monet yksinhuoltajat kertoivat myös kohtaamistaan positiivista, tukevista ja kunnioittavista asenteista. Myönteisiä kokemuksia olivat esimerkiksi omat tukiverkot, kuten lasten isovanhemmat tai samassa elämäntilanteessa olevat ystävät, joiden kanssa voi pohtia esimerkiksi kasvatuksellisia kysymyksiä.

”Päiväkodista ja kavereiltani saamani hyvä palaute ja lapsen rakkaus ovat kannustaneet jaksamaan. Olen lapsen äiti, en tiedä olisiko yh-isä kokenut enemmän epäilyä?” eräs vastaaja pohti.

Jotkut kertoivat saaneensa osakseen ihailua – joka toisaalta saattoi tuntua myös ahdistavalta äitimyytiltä.

”Yh-äiti saatetaan kohdata myös arjen raatajana, jonkinlaisena pyhimyksen kaltaisena”, eräs vastaaja huomautti.

”Monelle tutulle ja kaverille tunnun olevan jonkinlainen superihminen, joka hoitaa kaiken yksin ja vieläpä hymyssä suin tai ainakin huumorilla. Se ahdistaa ja väsyttää entisestään, kun oikeasti voimat eivät aina riitä ja koen suurta riittämättömyyttä. Silloin kaipaisin ihan konkreettista apua ihailujen tai voivottelujen sijaan”, toinen kirjoitti.

Työelämästä kerrottiin myös myönteisiä kokemuksia, joissa esimerkiksi päiväkotiin lasten hakuun lähtö iltakokouksen sijaan sai ymmärrystä. Joku kertoi pärjänneensä työelämässä hyvin, koska työnantaja ajatteli, että hänellä on muita ”kovempi motiivi paiskia hommia” perheen ainoana elättäjänä.

Useimmat tulkitsivat, etteivät he olleet kokeneet kielteisiä asenteita, johtui siitä, että perhe oli pärjännyt hyvin.

”En ole koskaan saanut mitään kielteistä palautetta suoraan, mihin vaikuttaa luultavasti korkea sosioekonominen asemani sekä lasten hyvä kielitaito, koulumenestys, kansainvälisyys ja niin edespäin. Jos he joskus joutuvat ongelmiin, odotan mielenkiinnolla, vedettäisiinkö yksinhuoltajuus jotenkin kuvaan mukaan”, eräs vastaaja kirjoitti.

Yhden aikuisen harteille kasaantuva vastuu lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista, taloudesta ja arjen aikatauluista kuormittaa kyselyn perusteella selvästi yksinhuoltajia.

”Yksin vastuussa olemisessa väsyy helposti eikä omaa aikaa ole. Huonosti voiva nainen on myös huonosti voiva äiti. Tämä vaikuttaa myös lapsiin. -- Painava taakka on myös katkeruus ja epätietoisuus, miksi mies lähti ja jätti meidät”, eräs vastaaja kirjoitti.

Toisaalta vapaus hoitaa asioita ilman ristiriitoja antaa myös voimaa.

”Lapsen kasvattamisen kannalta on helpompaa, kun voi itse päättää kasvatusmetodit, toimintatavan ongelmatilanteissa, eikä toinen jousta selän takana sovituista rajoista ja lupaa jotain mitä ei itse ole suunnitellut. Myönnän tehneeni näin itsekin silloin, kun vanhempia oli taloudessa kaksi”, eräs vastaaja kirjoitti.

Vastuuta ei jaeta välttämättä tasaisesti ydinperheissäkään, jotkut huomauttivat. Eräs vastaaja pohti, miten lasten kasvattaminen yksinhuoltajana eroaa lasten kasvattamisesta perheessä, jos asiassa jää silloinkin yksin.

Toinen vertaa elämäänsä yksinhuoltajana puolison kanssa elävien ystävien kokemuksiin.

”Usein tuntuu että on liian kuormittavaa päivästä toiseen aina vaan yksin selvitellä lasten riitoja, huolehtia kotitöistä, kaikesta metatyöstä, juhlien järjestämisestä ja niin edespäin. Toisaalta olen myös kuunnellut tarpeeksi ystävieni valitusta siitä, että ei siitä miehestä juuri apua ole, vaikka sellainen tietokoneensa takana istuukin.”

Jotkut vanhemmat kokivat paineita siitä, etteivät pystyneet tarjoamaan lapsille miehen tai onnellisen parisuhteen mallia. Toisaalta he huomauttivat, ettei näitä malleja ole pakko saada perheen sisältä ja kertoivat lasten pärjänneen ilmankin.

”En ole pystynyt antamaan kuvaa onnellisesta tai edes joten kuten toimivasta parisuhteesta (suhteita ei ole ollut). Siitä huolimatta tyttäreni on onnistunut luomaan pitkän ja kestävän parisuhteen. Olen iloinen siitä”, eräs vastaaja kirjoitti.

Vaikka toiset kaipasivat parisuhdetta ja puolisoa jakamaan vastuuta, monet kertoivat olevansa tyytyväisiä elämäntilanteeseensa ja nauttivansa lapsistaan.

”Perheemme on näin ollut onnellisempi ja tasapainoisempi, vaikkakaan en eroa olisi toivonutkaan”, eräs vastaaja kirjoitti.

”Mielestäni pärjään hyvin. -- Olen energinen, iloinen ja tyytyväinen. Lapseni on terve, sosiaalinen ja kehittyy ja kasvaa hyvin. En tarvitse ketään ’pitämään meistä huolta’”, kuittasi toinen.

”Olen ylpeä yksinhuoltajuudesta, pystyn ja osaan. Se on voimaannuttavaa, kun näkee lasten hyvinvoinnin, iloisuuden ja loistavat jutut ja touhut”, sanoi kolmas.

Aika kuuluu, muuttuvatko kielteiset asenteet? – Näin HS:n kyselyyn vastanneet kertoivat kokemuksistaan eri vuosikymmeninä

1980-luku

”Lapsen ystävän isä tuli hakemaan tyttärensä pois meiltä yökylässä viiden aikaan aamulla, koska oli kuullut, että tytär on mennyt yksinhuoltajaperheeseen kylään. Lapseni oli lahjakas, mutta kaikki tuntuivat odottavan hänen epäonnistumistaan. Meidän piti aina olla nuhteettomampia ja ahkerampia kuin muiden, jotta meidät hyväksyttiin joukkoon edes jotenkin.”

1990-luku

”Päiväkodissa lapsia sinne viedessäni minua ei noteerattu, mutta hienolle herralle lasta tuodessa lirkuteltiin ja mielisteltiin. Lapsistani valitettiin joka päivä, eikä heistä huolehdittu samalla tavalla, esimerkiksi pienemmän vaippaa ei välttämättä vaihdettu koko päivänä.”

”Lasteni kavereiden perheiden taholta olin havaitsevinani, että sellaisen perheen lapsi jossa oli molemmat vanhemmat hyväksyttiin kaveriksi mieluummin. -- Oletettiin, että yksinhuoltajan perheessä ei olisi rajoja tai lapsi jäisi jotenkin huolehtimatta.”

2000-luku

”Kukaan ei ole kyseenalaistanut kasvatustani yksinhuoltajana. Paitsi lasteni isä. Hän sanoi: Jos laitetaan lapset jonoon, voi heti sanoa, kuka niistä on yksinhuoltajan lapsi.”

”Olen törmännyt siihen, että ydinperheen vanhemmat puhuvat yhteisön ongelmalapsista yksinhuoltajien kakaroina, eikä jutuissa paljon anneta lapsille toivoa.”

”Isästä kyseltiin lasten kuullen ilkeästi, vaikka tiedettiin, ettei isä ole elämässämme. Omilta vanhemmiltani kuulin olevani säälittävä kakaroineni. Korostettiin usein, mitä isättömyys tulee aiheuttamaan lapsille, ongelmia.”

”Seurakunta on ollut ikävä, vanhemmat puuhanaiset syrjivät ’syntisenä’. Koulussa osa opettajista leimaa ongelmaperheeksi yksinhuoltajuuden perusteella. Lisäksi automaattisesti oletetaan meidän olevan köyhiä ja saavan sosiaaliapuja, vaikka niin ei ole, ja tienaan yksin enemmän kuin useat ystäväpariskunnat yhteensä.”

2010-luku

”Isovanhempi kysyy edelleen, kolmen vuoden pärjäämisen jälkeen, että miten minun lapseni oikein tulevat selviämään elämässään; varsinkin isättä kasvava poika on takuuvarmasti menetetty tapaus.”

”Suomi on ydinperheiden Suomi. Asenteet istuvat tiukassa. Juuri viime viikolla sain kuulla, kuinka perhettäni ei pidetty perheenä. Ensin meitä pyydettiin osallistumaan perheleirille, mutta tarkemmat tiedot saatuaan leirin ohjaaja alkoikin miettimään, että ehkä leiri ei sittenkään olisi meille sopiva, kun leirillä on tarkoitus tehdä asioita perheen kesken ja koko leirin ohjelma on suunnattu perheille.”

”Vähättelyä tilanteesta (kyllä sä pärjäät suuren työmäärän/pienten tulojen kanssa, kun sodanajan naisetkin pärjäsivät)...”

”Naapuri on kieltänyt miestään olemasta kanssani kahden, sillä yh:illa on se ’tietty maine’.”

Jutussa on käytetty lähteenä myös Mia Hakovirran, Milla Salinin ja Anita Haatajan artikkelia ”Onnistuuko lasten kasvatus yksin? Suomalaisten mielipiteet yksinhuoltajavanhemmista”. Se on julkaistu kirjassa Laulu 573566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Näin yhteiskunnan suhtautuminen on muuttunut

 1900-luvun alku: Asennoituminen yksinhuoltajaäitejä kohtaan oli paheksuvaa, holhoavaa ja moraalisesti kontrolloivaa. Äidit kokivat köyhyyttä ja häpeää.

 1930- ja -40-luku: Esimerkiksi äitiysavustuslaki paransi yksinhuoltajaperheiden asemaa. Toisaalta vielä 40-luvulla suositeltiin abortteja niille yksinhuoltajaäideille, joiden ei katsottu sopivan vanhemmiksi.

 1970-luku: Avoliiton yleistyminen ja vapaamielinen aborttilainsäädäntö muuttivat asenteita. Avioliiton ulkopuolisesta äitiydestä alkoi kadota häpeän leima. Yksinhuoltaja vakiintui esimerkiksi au-äitiä neutraalimpana terminä. Päivähoitolaki mahdollisti pienten lasten äitien työssäkäyntiä.

 1980-luku: Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta mahdollisti yhteishuollon ja tuki lapsen oikeutta ylläpitää suhdetta molempiin vanhempiin. Uusi avioliittolaki lopetti syyllisten etsinnän avioerotilanteissa.

 2000-luku: Yli 40 prosenttia lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, yleensä avoliitossa eläville. Vaikka yli 90 prosenttia eroavista vanhemmista päätyy yhteishuoltajuuteen, valtaosassa asumissopimuksista lapsi kirjataan asumaan äidin luokse.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

      Tilaajille
    2. 2

      Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihotessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatieasemalla väistämättä ketään

    3. 3

      Vartijoiden armoille jäänyt ”Orléansin neitsyt” kieltäytyi pukeutumasta mekkoon ja pantiin roviolle – Suomennetut pöytäkirjat paljastavat Jeanne d’Arcin oikeusjutun koko raakuuden

    4. 4

      Sairaala kotiutti huonokuntoisen helsinkiläismiehen saastaiseen kotiin, jossa vessa oli tukossa ja jääkaappi tyhjä – apuun hälytetty puolituttu: ”Miten ihmisen voi jättää heitteille näin?”

      Tilaajille
    5. 5

      Timo Rautiainen karkotti jo 2000-luvun alussa uusnatseja keikoiltaan, nyt häntä haukutaan ”suvakiksi” – Heviyhtye Trio Niskalaukaus palasi lavoille 13 vuoden tauon jälkeen

    6. 6

      Tasa-arvon mallimaassa on ristiriita, joka ulottuu koulusta työelämään

      Tilaajille
    7. 7

      Kaksi vuotta vapaita aukioloaikoja: pääkaupunki­seudulla hypermarkettiin pääsee yölläkin, syrjäisellä Rautjärvellä kunta joutui avuksi kylän viimeisen Siwan mentyä kiinni

    8. 8

      Veronpalautuksen nostaminen maksaa tänä vuonna, ellet ilmoita tilinumeroasi verottajalle – aikaa on perjantaihin, jos haluaa palautuksen tilille 5.12.

    9. 9

      Naispappeja syrjittiin Suomen suurimmilla kristillisillä nuorten festivaaleilla: ei päästetty pitämään messua, miespapit jättivät tervehtimättä

    10. 10

      Vakava liikenneonnettomuus Lahdenväylällä – Viisi loukkaantui vakavasti, kolme hoitoon Lastenklinikalle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Espoolaiset Vaahtorannat rohkaistuivat rakentamaan kotiinsa valtavan näköalaikkunan – sitten huippupoliitikko puuttui peliin, ja ikkunan alle saatetaan raivata luontopolku

    2. 2

      Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihotessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatieasemalla väistämättä ketään

    3. 3

      Äiti hylkäsi uimataidottoman 5-vuotiaan lapsen uimahalliin, lapsi löytyi veden alta lähes viiden minuutin jälkeen – hovioikeus korotti tuomiota

    4. 4

      Kyykky on ihmisen luonnollinen lepoasento, mutta olemme unohtaneet, miten se tehdään – Näin kyykkääminen parantaa kehosi hyvinvointia

      Tilaajille
    5. 5

      Instagram-suosikkitili julkaisee oppilaiden saamat pahimmat Wilma-huomautukset – Soitimme Wilma-viestien asiantuntijalle ja kysyimme, pitääkö tästä olla huolissaan

    6. 6

      Kun Luhta julkisti suunnittelemansa olympia-asut, niitä haukuttiin ”vahvoissa ja ala-arvoisissa viesteissä” karmeimmiksi koskaan – ”Suunnittelijat ottivat palautteen raskaasti”

    7. 7

      Lähes 200:aa Kehä III:lla posottanut mies valitti ajokiellon pituudesta –”Ilman autoa työmatka kestää yli kolme tuntia”

    8. 8

      Naispappeja syrjittiin Suomen suurimmilla kristillisillä nuorten festivaaleilla: ei päästetty pitämään messua, miespapit jättivät tervehtimättä

    9. 9

      Pisa-tutkimus paljastaa uusia huolia Suomen pojista: Nuoret pärjäävät hyvin yhteis­työssä, mutta sukupuolten väliset erot ovat maailman suurimmat – ”Tämä asia pitää ottaa vakavasti”

    10. 10

      Vakava liikenneonnettomuus Lahdenväylällä – Viisi loukkaantui vakavasti, kolme hoitoon Lastenklinikalle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kyykky on ihmisen luonnollinen lepoasento, mutta olemme unohtaneet, miten se tehdään – Näin kyykkääminen parantaa kehosi hyvinvointia

      Tilaajille
    2. 2

      Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

    3. 3

      Varaslähtö länsi­metroon: astu kyytiin ja kiidä tunnelissa 36 kilometriä idästä länteen – verkko­retki kuvaa reitin kuljettajan silmin ja esittelee jokaisen aseman 360-kuvalla

    4. 4

      Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

    5. 5

      Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

      Tilaajille
    6. 6

      Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

    7. 7

      Espoolaiset Vaahtorannat rohkaistuivat rakentamaan kotiinsa valtavan näköalaikkunan – sitten huippupoliitikko puuttui peliin, ja ikkunan alle saatetaan raivata luontopolku

    8. 8

      Turvapaikkapäätöstä odottava Sharif Qaderi potkaistiin ulos ryhmäkodista kun hän täytti 18 vuotta – Sitten itähelsinkiläinen lapsiperhe otti hänet luokseen asumaan

    9. 9

      Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ruokapaikoissa pääkaupunkiseudulla – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

    10. 10

      Miksi vaikutusvaltaiset miehet panevat naiset katsomaan masturbointiaan? Asiantuntija vastaa

    11. Näytä lisää