Martat ohjaavat niukkaan talouden- pitoon - Kotimaa | HS.fi

Martat ohjaavat niukkaan talouden- pitoon

29.8.1991 3:00

Marttapukuisella Marjatta Rantasella on pieniä hikikarpaloita ylähuulellaan, kun hän pyörittelee murotaikinasta täsmälleen samankokoisia palloja hyvin rasvatulle pellille.

Lähellä hohkavasta leivinuunista on juuri vedetty hiilet ulos ja nyt sitä lakaistaan puhtaaksi lehdesluudalla. Kodikkaassa Iso-Kohmon tuvassa Kuralan Kylämäessä häärii useita naisia. "Tuttua työtä, olen tehnyt näitä varmaan viitisenkymmentä vuotta", Marjatta hymyilee. "Kotona Suodenniemellä leivottiin piparkakkuja monta kertaa vuodessa. Hanna-tädin kakkujen lisäksi tehtiin herrasväen leipiä, siirappileipiä ja kaneliässiä. Olin suuren sisarusparven vanhin ja kun pienimmät oli saatu nukkumaan, minä sain tehdä äidin kanssa tätä työtä. Talossa oli aina pikkuleipiä ja niitä säilytettiin ruokakomeron ylähyllyllä lasipurkissa. Joskus sillä purkilla käytiin luvattomastikin." Kun Hanna-tädin kakut on saatu pelleille odottamaan uuniin pääsyä, Iso-Kohmon tuvassa on jo ehditty pyöräyttää toinenkin murotaikina. Siitä aiotaan leipoa kanelilla maustettuja pikkuleipiä, joiden hauska nimi on suomenmieliset. Sähkövatkaimia tai muita vempaimia ei 1940-1950-luvun henkeen sisustetussa talossa ole, mutta taikina on syntynyt varpuvispilöin ja härkimin. "Koivunvarpuvispilällä saa itse asiassa tanakamman vaahdon." Martat ovat tutkailleet valppaina ajan merkkejä ja päätyneet siihen, että suomalaisten olisi jälleen hyvä osata tehdä itse monenmoista: kokata esimerkiksi vanha kunnon leipäressu tai patakukko. Kun raha on tiukalla, on otettava käyttöön niukan ajan budjetti. Lähtökohtana varsinaissuomalaisilla martoilla on ollut pula-aika ja sen jälkeiset vuodet, jolloin kotitalous- ja käsityötaidot olivat maassa yleisesti elpyneet. Pula-aikana syötiin itse asiassa melkoisen terveellisesti. Leipää käytettiin normaalia enemmän ja perunaa lähes kolminkertainen määrä normaaliaikaan verrattuna. Maitoa sen sijaan juotiin huomattavasti vähemmän. Sokeria ja muita makeita kuului ruokavalioon tuskin kolmas osa tavanomaisesta. Vihanneksia kulutettiin kymmenkertainen määrä ja muitakin luonnonantimia kerättiin ravinnon jatkeeksi. Kuralan Kylämäessä, turkulaisessa elävän historian kylässä, on niukan ajan kotitalousasioihin perehdytty koko kesäajan jokaisena keskiviikkona talkootyötä tekevien marttojen opastamina. Toukokuussa lähdettiin liikkeelle kasvimaan perustamisesta ja kompostin hoidosta. Silti ehdittiin myös keräämään luonnosta teeaineksia ja veistelemään pajupillejä. Elokuussa on jo edetty yrttien ja vihannesten kuivaamiseen ja säilytykseen. Leivontapäivinä on tehty pikkuleipien lisäksi myös hapanleipää. Syyskuun ensimmäisenä keskiviikkona on vielä edessä umpiointia ja marjojen säilömistä veteen. Kesä-heinäkuuhun on mahtunut mattotalkoita ja vihdantekoa, kotijuustoa ja hiivaleipää, pastanttipuuroa ja kotitekoista jäätelöä. "Tieto on pikkuhiljaa levinnyt. Meillä on ollut aika kivasti katsojia; turistien lisäksi esimerkiksi koululais- ja päiväkotiryhmiä sekä naapuruston lapsia. Kävijät ovat sitä paitsi voineet sitaista esiliinan eteensä ja ryhtyä itsekin töihin", talousopettaja Raija Riihiluoma kertoo. Iso-Kohmossa kesän mittaan valmistettujen ruokien ohjeet on 40-50-lukujen keittokirjoista tai muistiinpanoista poimittuja. Leipäressu 1,5 l vettä 1/2 l kuivuneita hapanleivän kannikoita 2 dl puolukoita 1 tl kanelia 2 rkl-1 dl siirappia 1/2 tl suolaa 1. Paloitellut, kuivat hapanleipäpalat liotetaan kylmässä vedessä, kunnes pehmenevät. Lisätään puolukat ja keitetään hiljaa hauduttamalla. Maustetaan puuro suolalla, siirapilla ja kanelilla.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat