"Tulee mieleen yhdet surulliset silmät . . ." - Kotimaa | HS.fi

"Tulee mieleen yhdet surulliset silmät . . ."

11.1.1995 2:00

"Yksinäisiä ja elämän tyhjyyttä potevia lapsia on paljon. Tulee tässä mieleen yhdetkin surulliset silmät... Masennus ei todellakaan ole vain aikuisten sairaus. Lapset vain eivät osaa pukea sitä sanoiksi. Lapsilla masennus paljastuu pahantekona ja vihamielisyytenä." "Monasti lapsi on vanhemmille yhtä tuntematon kuin vieras manner. Vaikka eletään samassa perheessä, isällä ja äidillä ei ole sisäistä yhteyttä lapsen maailmaan. Vanhemmat eivät osaa lukea lastaan rivien välistä, eivät tunnista oireita, kun lapsella menee huonosti." "Olisi hienoa, jos vanhempi pystyisi eläytymään lapsen tilanteeseen. Lapsen maailma ja se, millaiseksi se oletetaan ovat eri asioita. Lapsen ja vanhempien yhteyden katkeamisella on aina oma pitkä historiansa. Usein se kertoo aikuisten ahdistuksesta, siitä että heidän voimansa tärvääntyvät muualle eikä aikaa ja voimia riitä lapsille. Lahdessakin on katulapsia. On pieniä koululaisia, jopa ekaluokkalaisia, jotka oleskelevat yksin iltaisin ja öisin kadulla." "Lapsia vaivaa jonkinlainen tyhjyyden tunne. Jopa kaikkien uusimpien lelujen, vimpaimien ja harrastusten keskellä lapset potevat tekemisen puutetta. Kerskakulutus on luonut kerska-arvot. Tyydytystä haetaan nopeasti aina uusista asioista. Harrastukset vievät usein kaikki perheenjäsenet omille tahoilleen. Ikäänkuin koti olisi paikka, josta pitää paeta." "Perheet - etenkin äidit - ovat kovilla. Perhekuvio on monesti suistunut raiteiltaan, kun äiti elättää perhettä ja isä on kotona työttömänä. Sanotaan, että äidin ja isän välinen suhde on lapsen koti. Oikeastaan riittää, jos on yksikin aikuinen rakastava ihmissuhde. Se voi olla vaikka opettaja." "Sitten on niitä, joilla on lasinen lapsuus. On liikuttavaa nähdä, miten lapset suojelevat alkoholistivanhempiaan viimeiseen asti ja yrittävät huoltaa perhettä. Jotkut selviävät ihan ihmeellisesti sellaissakin perheissä, toiset eivät. Yksi poika sanoi, ettei kotona ole mitään paikkaa missä tehdä läksyjä, kun kaikki pöydät ovat täynnä tölkkejä. Hän jäi koulun jälkeen pulpettiinsa tekemään läksyt." "Ankeina aikoina on huolehdittava niistä lapsista, joista kukaan ei välitä. Omista ihanista palleroista on helppo välittää. Mutta mitä se sellainen lapsirakkaus on, että rakastaa vain omia lapsiaan? Eikö vastuuta voisi tuntea yhteisistä lapsista, esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyössä voisi ajatella koko luokkaa?" "Kun on rakastettuja lapsia, ei ole suuria ongelmia. Rakkautta on aika vähän. Lapset hakevat turvaa ja hellyyttä eläimistä, kun yhteys aikuisiin puuttuu." Jutun lainaukset ovat keskustelusta, johon ottivat osaa koulukuraattori Liisa Honkanen, koulupsykologi Marjatta Kantelinen ja luokanopettaja Riitta Cederqvist Lahdesta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat