Kumoaako Ahtisaari Jakobsonin teesit? - Kotimaa | HS.fi

Kumoaako Ahtisaari Jakobsonin teesit?

14.5.1996 3:00

Presidentti Martti Ahtisaari pitää tänään Irlannin-vierailullaan ulkopoliittisen linjapuheen. Se on suunnattu ennen muuta uudelle EU:n puheenjohtajamaalle, mutta siinä on sanomaa myös kotijoukoille.

Ministeri Max Jakobson nosti viime viikolla keskusteluun ulkopolitiikan arimman aiheen, Suomen ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton suhteen. Puhe oli haaste valtiojohdolle. Ahtisaaren on pakko perustella, miksi hän ei usko siihen näkyyn, johon Jakobson uskoo. "Käsitykseni on, että Euroopan muutoksen dynamiikka johtaa Euroopan yhteisön laajentumisen historian toistumiseen. Ensin siis Itävalta, joka tulee Nato-maiden ympäröimäksi, päättää hakea Naton jäsenyyttä, ja sen jälkeen Ruotsi ja Suomi seuraavat perässä", Jakobson ennusti. Jakobsonin arvioihin on totuttu luottamaan. Hän on menneissä käänteissä nähnyt pitkälle tulevaisuuteen. Monissa kommenteissa Jakobsonia onkin pidetty totuudenpuhujana ja epäilty , että valtiojohto vaikenee viran puolesta: tosiasiassa valmistellaan Natoon menoa samalla tavalla kuin pohjustettiin EU-jäsenyyttä, vaikka silloinkin muuta vakuutettiin. Todistusvoimaa löytyy myös historiasta. Puolueettomista maista Itävalta ja Ruotsi ovat voineet rohkeammin osallistua Länsi-Euroopan järjestöihin. Suomi tuli viimeisenä, sillä Neuvostoliitto vastusti kaikkia Suomen integraatioratkaisuja. Vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomi pääsi "tasoihin" muiden kanssa. Jos Jakobsonin ennustus toteutuisi, historia toistaisi itseään. Mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on. Entäpä jos Suomi onkin ensimmäinen Natoon menijä? Itävallan ja Ruotsin hallitukset eivät ole hakemassa Naton jäsenyyttä. Kummassakaan maassa ei liioin ole yhtään puoluetta, joka jäsenyyttä ajaisi. Myös niiden kansalaismielipide on jäsenyyttä vastaan. Nato kysyi jäsenyyshalukkuutta kaikilta niiltä mailta, joiden kanssa se on solminut rauhankumppanuussopimukset. Itävalta ja Ruotsi eivät ole edes vastanneet Naton neuvottelukutsuun, sillä molemmissa maissa pidetään niin itsestään selvänä, ettei jäsenyyttä haeta. Suomi neuvottelee Naton kanssa Suomen halukkuus keskusteluihin osoittaa Naton laajenemisen olevan Suomelle merkityksellisempi kuin se on Ruotsille ja Itävallalle. Tämän arvion Suomi teki jo kolme vuotta sitten, jolloin Suomi meni Naton ja entisten sosialistimaiden yhteistyöneuvoston Naccin tarkkailijaksi. Suomi otti myös Naton rauhankumppanuuden tosissaan. Jos vertaa Suomen keskusteluhalukkuutta Itävallan ja Ruotsin vastaavaan intoon, voi hyvinkin väittää Suomen olevan menossa Natoon ennen näitä kahta maata. Väitettä vastaan sotii Suomen sisäinen tilanne. Samoin kuin Ruotsissa ja Itävallassa Suomen ulkopolitiikan johto - tasavallan presidentti ja hallitus - sulkevat Nato -jäsenyyden pois. Jo presidentinvaalien alla Ahtisaari vakuutti Suomen pysyvän sotilasliiton ulkopuolella, eikä hän ole muuttanut mielipidettään. Pääkilpailija, silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn , jätti portin Natoon raolleen. Suhtautuminen Nato-jäsenyyteen oli ulkopoliittinen linjaero näiden kahden ehdokkaan välillä. Mikään merkittävä puolue ei tue Nato-jäsenyyttä, eikä niissä edes harkita jäsenyyden puoltamista. Kansalaiset eivät tue liittoutumista. Jäsenyyden suosio eri mielipidemittauksissa on hyvin heikko. EU-jäsenyyden hakemista puollettiin heti ensimmäisistä mittauksista 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Nato-jäsenyys ei ole voittanut missään mittauksessa. UNTO HÄMÄLÄINEN

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat