Konneveden kino löytyy navetasta - Kotimaa | HS.fi

Konneveden kino löytyy navetasta

Saksalainen projektori pyörii Tuhkasen Eikan karjakeittiössä

21.2.2001 2:00

KONNEVESI. Taitaa olla niin, että Konnevedellä toimii Suomen ainoa Navettakino.

Arviolta satakiloinen ja uljas pikimusta elokuvakone seisoo Tuhkasen Eikan entisen navettarakennuksen niin sanotussa karjakeittiössä.

Eikka on lämmittänyt konehuoneeseen tuodun saunanuunin sillä aikaa kun Navettakinon vetäjät olivat koulussa. Konehuone on suorastaan kuuma, kun pojat asentavat projektoria valmiusasemiin. Tämä esitys on näytösluontoinen ja ohjelmana ennakkotietojen mukaan raittiusaiheinen viiden minuutin pätkä vuosikymmenten takaa. Kysäisen huolimattomasti, missä on lähin elokuvateatteri. "Tässä", Eemeli Mölsä letkauttaa ja jatkaa, että toiseksi lähin on Jyväskylässä, 80 kilometrin päässä. "Vielä yksi pruuvi pitäis löytää", Eemeli touhuaa niin innoissaan, että Matti Kakko ja Ville Lusua ovat jäädä väkisin sivustakatsojiksi. "Kyllä tässä hommia on ollut, mutta nyt se on tässä. Se oli ihan rapakunnossa", Eemeli kertoo vuodelta 1936 olevan saksalaisprojektorin matkasta Konneveden museosta Navettakinon konehuoneeseen. Aivan alun perin sillä on esitetty elokuvia Konneveden Maamiesseurantalolla. Ammoisina aikoina. "Sillon kun me saatiin tämä, niin se oli tuskin viidenkympin arvonen, mutta nythän sillä saisi vaikka tonnin. Mutta ei me myydä." Navettasalin puolella esitysreikien takana on istumapaikkoja 82. Lattia on revitty auki ja uusi tulossa. "Uudet penkit saadaan Finlandia-talon vanhoista", Matti kertoo - hän on oikeastaan Navettakinon talousjohtaja, vaikka ketään ei haluta nostaa nokkamieheksi. "Kunta antaa vähän avustusta", sanoo navettansa pojille vuokrannut Tuhkasen Eikka. "Lamppu pitää panna ja hiilet. Sitten varolaitteet", Eemeli kertoo kaiken tekemänsä myös ääneen. Varolaite siksi, että kyseessä on nitraattifilmi. "Se voi leimahtaa millon vaan. Eikä sammu. Navetasta pääsee kyllä pihalle, ettei mitään paniikkia tarvita." Pojat miettivät , onko oven edessä lunta, mutta: "Lantalan luukusta ainakin pääsee syöksymään ulos." Pojat ymmärtävät dramatiikan päälle - mikä onkin elokuva-alalla aika oleellista. Ensimmäisen esityksen pojat järjestivät kyläläisille vapaaehtoisen pääsymaksun turvin. Filmi oli Kulkurin valssi. "Viisi eri kelaa. Kolmeen kymppiinhän sitä pitäis lipun hinnassa pyrkiä, sitten kun ollaan Suomen Elokuvateatteriliiton jäseniä", Matti selvittää. "Siihen tosiaan pyritään, ettei poljeta hintoja. Ei ne tykkää Helsingissä jos kympillä ajellaan. Ohjelmalinja on sitä mistä kansa maksaa. Pyritään uusiin ja vanhoihin elokuviin", hän lisää toimitusjohtajan ominaisuudessa. Konehuoneessa ja katsomon puolella soi kasetilta hanuri, Muistoja Karpaateilta . Eemeli ajaa ylimääräiset konehuoneesta. Pian navetan valkoiseksi kalkitulla seinällä tapahtuu. Vuosikymmenten takaiset tyttäret hyppelevät viestien terveellisistä elämäntavoista. Reino Hirviseppä selostaa. Sanon pojille, että mies on Palle, mutta Palle on himpun yli kymmenvuotiaille melko turha nimi. "No, miltäs näytti", Eemeli kysyy jälkeen päin jäämättä kuuntelemaan vastausta. "Kyllä tämä Navettakino kannatti panna pystyyn. Kova homma, mutta hauskaa puuhaa. Ja saavatpa ihmiset jotakin katsottavaa."

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat