Huonomaineisessa lähiössä asuu tavallisia nuoria - Kotimaa | HS.fi

Huonomaineisessa lähiössä asuu tavallisia nuoria

Hakunilalaista Laura Loikkasta ärsyttää leimaaminen luusereiksi

7.6.2001 3:00

"Hakunilassa? Sehän on ihan hullu paikka!" Tämän vastauksen Laura Loikkanen , 18, on kuullut lukemattomia kertoja kerrottuaan, missä asuu. Se ärsyttää.

"Hakunilalla on sellainen maine, että täällä asuu luusereita, joista ei tule mitään. Mutta eihän se ole asuinpaikasta kiinni", Loikkanen ihmettelee. Itä-Vantaalla sijaitsevan Hakunilan huono maine juontaa niin kaukaa, ettei kukaan tunnu muistavan sen alkuperää. Viime vuonna kuvaa synkensivät suomalaisten ja somalialaisten nuorten kahakat. Lähes jokaisessa Suomen kaupungissa on oma hakunilansa: huonomaineinen alue, jolla asumista saa selitellä. Asukkaiden enemmistö ei välttämättä kärsi alueen ongelmista vaan leimautumisesta. Ulkopuolisten ennakkoluulot mutkistavat myös asukkaiden suhdetta kotikulmiinsa; niitä voi alkaa hävetä ja väheksyä. Loikkanen ei kotilähiötään kainostele. Hänen Hakunilansa on toisenlainen kuin ulkopuolisten mielikuvat. Hän on asunut Hakunilassa 11-vuotiaasta, ja sitä ennen aivan lähiympäristössä: Havukoskella, Kaskelassa ja Tikkurilassa. "Täällä asuu ihan tavallisia ihmisiä: tavallisia perheitä ja tavallisia nuoria." Loikkanen ei usko, että Hakunilan nuorilla olisi sen enempää ongelmia kuin muillakaan. Hän tietää ongelmanuoria, mutta vain muutaman. "Ongelmat ovat samoja kaikkialla, mutta toisista paikoista oikein etsitään asioita, joista nousee kohua", hän miettii. Koulua Loikkanen on käynyt aina Hakunilassa. Nyt opinahjona on Korson lukio, ja kahden vuoden päästä on tarkoitus juhlia lakkiaisia yhdessä pikkusiskon kanssa. Korson lukion maine on samaa luokkaa kuin Hakunilan. "A:n paperit Ressun lukiosta ovat varmaan yhtä arvostetut kuin L:n paperit Korsosta", Loikkanen naurahtaa. Mutta sekään ei häntä haittaa. Lukiossa on ollut aikaa miettiä, mitä haluaa isona, ja nyt se on selvinnyt: viestintäala kiinnostaa. Loikkasen Hakunila on suorastaan idyllinen: kotikerrostalo lähiön rauhaisassa nurkassa, maisemat kartanon pelloille, hyvät ystävät naapurustossa, vanhat leikkipaikat pihapiirissä, metsät ja ratsastustalli aivan vieressä ja koko kulmakunta täynnä mitä erilaisimpia koiria. "Olen aina sanonut, että me asutaan Hakunilan paremmalla puolella", Loikkanen naurahtaa. Hänen näkökulmastaan ostoskeskus ja sen keskiolutkuppilat ovat kaukana, vaikka niihin on vain kymmenen minuutin kävelymatka. Ostoskeskuksen liepeillä tai nuorisotilassa ei tullut vietettyä aikaa nuorempanakaan. "Iltaisin on oltu kavereiden luona, käyty leffoissa ja muuta semmoista." Jos lähiössä jotain on pielessä, niin se on spurgujen ja kaljabaarien sekä kahviloiden ja vaatekauppojen suhde. Edellisiä on Loikkasen mielestä liikaa, jälkimmäisiä liian vähän. "Täällä on kyllä tehty viime vuosina paljon, ja ympäristö on siistiytynyt", hän miettii. Urheilua ja musiikkia Hakunilassa voi harrastaa, mutta ne paikat puuttuvat, joissa voisi nähdä kavereita iltaisin. "Yksi kahvila, johon on ikäraja ja toinen, sellainen asiallinen, alaikäisille", Loikkanen ehdottaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat