Mustasukkaisuus kumpuaa lapsuudesta - Kotimaa | HS.fi

Mustasukkaisuus kumpuaa lapsuudesta

Äidin ja tyttövauvan suhde tutkijan mukaan ainutlaatuinen

11.1.2002 2:00

Tyttövauvan rakkaus omaan äitiinsä ja äitisuhteen onnistuminen vaikuttaa psykoanalyytikko Riitta Sirolan mukaan naisen koko minäkuvaan ja ratkaisee pitkälle hänen kykynsä rakastaa itse aikuisena.

Rakkaus oli yksi Lääkäripäivien torstain teemoista. Psykoanalyytikko Rauno Juntumaa käsitteli samassa seminaarissa rakkauden kääntöpuolta, vaikeata mustasukkaisuutta. Riitta Sirolan mukaan äidin ja tyttövauvan välinen rakkaus on jotain niin ainutlaatuista ja tiivistä, ettei sellaista synny äidin ja poikavauvan välille. "Poikavauvat tarkkailevat myös ympäristöään ja ovat kiinnostuneita siitä - tytöt katsovat suoraan äitinsä läpi. Äidin ja tyttövauvan välisessä suhteessa on paljon samaa kuin hullaantuneessa rakastumisessa." Sirola perustaa väitteensä laajaan kirjallisuuskatsaukseen ja keskusteluihin pikkuvauvojen äitien kanssa. Hän korostaa, ettei ole tutkinut äidin ja poikavauvan välistä rakkautta. "Äidin ja tyttären raskaudenaikainen sisäkkyys säilyy jossain määrin koko elämän ajan. Tyttövauvan näkökulmasta äidillä ei ole omia haluja ja tarpeita, vaan tytär uskoo olevansa äidilleen kaikki. Myöhemminkin tytär kokee suhteensa äidin kanssa olevan merkittävämpi kuin esimerkiksi äidin ja isän välinen suhde", Sirola sanoo. Naisen seksuaalisuudelle on äidin rakkaudella valtava merkitys Sirolan mielestä. Äiti herättää tyttäressään seksuaalisuuden, isä taas antaa ihanteet ja mielikuvat siitä, millainen olisi naiselle riittävän hyvä miessuhde. Sirola on havainnut, että oman raskauden myötä rakkaus äitiin aktivoituu aikuisellakin naisella ja säilyy läpi elämän. Rajattoman äidinrakkauden kaipuu ei koskaan katoa, vaikka siihen tulee kerroksia pettymyksistä, joita tytär joutuu kokemaan elämänsä aikana. Jos äiti masentuu synnytyksen jälkeen tai ei muuten pysty antamaan rakkautta tyttärelleen riittävästi, on se Sirolan mukaan tyttärelle vakava paikka. Sirola ei vähättele isän roolia tyttären elämässä, mutta pitää äidin rakkautta huomattavasti tärkeämpänä. Rakkauden menettämisen pelko taas herättää mustasukkaisuuden. Se on psykoanalyytikko Rauno Juntumaan mukaan terve piirre ihmisessä silloin, kun se virittää mustasukkaisuutta tuntevan ihmisen viettelemään kumppaninsa uudelleen itselleen. Jos ihminen ajautuu kontrolloimaan toista tai käyttäytymään väkivaltaisesti, ei Juntumaan mukaan enää ole kyse mustasukkaisuudesta. "Se on vallan käyttöä ja halua hallita toista. Kumppani voi mukautua jatkamaan suhdetta, koska kuvittelee, että kyse on rakkauteen kuuluvasta mustasukkaisuudesta." Pahasti mustasukkainen ihminen ei Juntumaan mukaan pysty käymään läpi luopumista. Luopumaan pystyy vasta sitten, kun kaikki toivo paluusta entiseen on jo mennyt. Jos ihminen jää roikkumaan epärealistiseen toivoonsa kiinni, tilanne voi johtaa jopa murhaan. Ellei saa toista itselleen, tapolla varmistetaan, ettei häntä kukaan muukaan voi saada. Ulkopuolisuuden tunne ja eron uhka jäävät Juntumaan mukaan ihmisen muistivarastoon ja aktivoituvat sieltä. Mustasukkaisiin tekoihin ryhtyvä kaivaa lapsuudessa koetut hylkäämiset muististaan ja toimii niiden herättämien tunteiden perusteella. helsingissä 6.-10. 1. 2002 lääkäripäivät

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat