Vilkas kaupunkielämä vaihtui omaan taloon pohjoisessa - Kotimaa | HS.fi

Vilkas kaupunkielämä vaihtui omaan taloon pohjoisessa

Muutto Ullanlinnasta Kilpisjärvelle opetti suunnitelmallisuutta

3.6.2002 3:00

KILPISJÄRVI.

Sirpa Karjalaisen elämä siirtyi äärimmäisyydestä toiseen neljä vuotta sitten. Hän muutti Helsingistä lähes niin pitkälle kuin maan rajojen sisällä pääsee, 1208 kilometrin päähän Kilpisjärvelle.

Senaatintorin ja Ullanlinnan välissä eletty cityelämä vaihtui omaan taloon Suomen korkeimmalla sijaitsevassa kylässä, lähes 500 metriä merenpinnan yläpuolella - eli noin Rukatunturin huipun tasolla. Helsinkiin jäivät pieni kaupunkiasunto ja kesävaatteet. Koirat Munnu ja Pumpuli siirtyvät jo muutaman kuukauden välein sulavasti Kilpisjärven vapaudesta Nervanderinkadun koirapuistoon, kun Karjalainen käy Helsingissä. Usein syy on tekeillä oleva kirja. Helsingin-reissuilla hän myös ahmii uusia elokuvia ja tankkaa herkkuvarastoonsa kirsikkahilloa ja pinjansiemeniä. Tofua saa jo Rovaniemeltä. Elantokaan ei tule enää yliopiston kansatieteen laitokselta vaan monesta pienestä purosta, kuten Enontekiöllä yleensä. Karjalainen hoitaa revontuliasemaa, opettaa tarvittaessa koulussa ja tutkii joulunviettoa. Joulu jäi kohteeksi vuotuisista juhlista, joista hän kirjoitti 1990-luvun alussa Helsingin Sanomiin. Syksyksi valmistuu taas joulukirja. "Tulin tänne Norjasta kun jäät olivat lähdössä ja ajattelin, että tämä on paikka, johon haluan muuttaa", Karjalainen kertoo. Muuttoa edeltäneen kypsyttelyn aikana hän oli ajatellut asettuvansa Hailuotoon. "Karuus, arktisuus, vuoret ja avaruus tänne vetävät. On hauska seurata mitä Tuipalissa tapahtuu", Karjalainen sanoo ja viittoo Kilpisjärven taakse Ruotsin tuntureille. "Jokainen auringonlasku vaaran taakse on elämys." Hän osti järven rannasta omakotitalon, jossa toimii revontuliasema. Aseman vuokratuloilla saa pidettyä taloa yllä. Karjalainen pääsee myös hyödyntämään aseman nopeita tietoliikenneyhteyksiä. Ystävien mielestä koossa olivat kaikki katastrofin ainekset. Karjalainen itse sanoo elävänsä vielä kuherruskautta. "Tällainen ilmasto on mukava, tykkään talvesta ja lumesta. Ensimmäinen kesä oli luminen, jäät lähtivät juhannuksen jälkeen. Kevät ja syksy ovat hienoja." Kaamos yllätti. "Yöllä on kirkas tähtitaivas, revontulet ja kuutamo, päivällä uskomattoman hieno valo. Paikalla ovat ydinkyläläiset ja muutama umpihullu turisti. Nautin hiljaisuudesta." Silloin kylässä harrastetaan, syksyllä taas Karjalainen poimii herkkutatteja, jotka kasvavat isoiksi, mutta niissä ei ole matoja. Muutenkin huvitukset on keksittävä itse: "Lähdin kävelemään kumisaappailla. Katsoin pitkällekö pääsen ennen kuin saapas juuttuu lumeen ja kauanko kestää, että saan sen ylös. Aina se golfin peluun voittaa." Eläminen kaukana kaikesta on extreme-laji. Hetken mielijohteesta ei lähdetä elokuviin. R-kioskilla tai pankkiautomaatilla pistäytyminen vaatii 400 kilometrin ajon Muonioon, erikoislääkärikäynti lähes tuhat kilometriä ja yöpymisen. Toisaalta jatkuva rahavirta kukkarosta pois on tyrehtynyt. Muotivaatteita ei tule ostetuksi, koska niitä ei ole tarjolla. Sosiaalisia taitoja tarvitaan enemmän kuin Helsingissä, koska pienen kylän asukkaat ovat tiiviisti tekemisissä keskenään. Hän on tutustunut Kilpisjärvellä monipuolisempaan ihmisjoukkoon kuin Helsingissä ja päässyt heidän mukanaan muun muassa pilkille. "On elettävä suunnitelmallisesti tai oltava ilman jotakin tärkeää, kuten tiettyä sampoota. Terveellistä kärsivällisyyttäkin oppii: hötkyillä ei kannata. Yllättävän hyvin kaikki järjestyy."

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat