Mies ja ääni -periaatteesta konsernihallintoon - Kotimaa | HS.fi

Mies ja ääni -periaatteesta konsernihallintoon

10.10.2002 3:00

Radikalisoitunut opiskelijaliike sai 1960-luvun lopulla Suomessa tukea korkealta taholta: presidentti Urho Kekkosen kannanotoissa yliopistot ja niiden professorit olivat pysähtyneisyyden perikuvia.

Opiskelijoitten vaatimaa täydellistä mies ja ääni -periaatetta yliopistojen päätöksentekoon kannatti myös silloinen opetusministeri Johannes Virolainen . Mutta sitten havahtuivat myös professorit vastataistoon ja saivatkin torjuttua hankkeen masinoimalla eduskuntaan vuorokausien jarrutuspuheita. Yliopistohallinnossa Useimmissa yliopistoissa päädyttiin niin sanottuun kolmikantamalliin professoreiden, muun henkilökunnan ja opiskelijoitten kesken. Toinen vaihtoehto oli nelikantamalli, joka "suosi" enemmän professoreita. Helsingin yliopistossa säilyi pisimpään professorivalta. Uuteen uskoon hallintoa rustattiin viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, jolloin opiskelijajoukko valtasi hallintorakennuksen vaatimustensa tueksi. Uudet tuulet puhalsivat taas 1990-luvun lopulla, kun valmisteltiin kaikille yliopistoille yhteistä lakia ja asetusta. Uusi laki antoi Teknilliset ja kauppakorkeakoulut kutsuivat ripeimmin hallintoonsa ulkopuolisia jäseniä. Hallituksen kokoonpanosta on laissa kuitenkin määrätty, että professoreilla, muulla henkilökunnalla ja opiskelijoilla ei saa yksin olla enempää kuin puolet koko jäsenmäärästä. Kun Helsingin yliopisto lähti uusimpaan hallintoremonttiin, haluttiin konsistorista tehdä tehokas konsernihallitus - demokratiaa unohtamatta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat