Jari Aarnion ­ kahdet kasvot

Jari Aarnion kädet tärisevät ja ääni värisee. Häneltä on oikeussalissa yllättäen kysytty kuolleen miljonäärin ulkonäöstä. Hän ei halua vastata.

Huumesyytteet oli jo käsitelty, ja jäljellä piti olla enää muutama helppo istuntopäivä. Tulikin päivä, jolloin Aarnion naamio putosi tuomareiden ja yleisön edessä. Totuttu itsevarmuus oli tiessään.

Särö ei ollut ensimmäinen. Tammikuussa 2015 alkaneen oikeudenkäyntien sarjan aikana palkitun ja legendaarisen huumepoliisin kulissit romahtivat. Käänne tapahtui, kun Aarnio myönsi miltei puolen miljoonan euron pimeät rahavaransa.

Käteisrahan Aarnio oli kertomansa mukaan tienannut, kun hän oli tehnyt hämärää yhteistyötä vuonna 2002 kuolleen ­miljonäärin kanssa. Silti hän ei osannut kertoa, miltä miljonääri näytti.

Rahaselityksen jälkeen asetelma oli muuttunut. Syytettynä ei istunut kunnioitettu huumepoliisin päällikkö vaan alamaailman kanssa bisnestä tehnyt peluri.

Aarniosta, Maunulan ”narkkarilähiön” kasvatista, tuli poliisi vuonna 1979. Jo pari vuotta myöhemmin hän siirtyi unelmiensa työhön Helsingin huumepoliisiin.

Aarniosta tuli nopeasti toi­miston johtajan, legendaarisen Torsti Koskisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=torsti+koskisen, suosikki. Taitavana kuulustelijana Aarnio sai jutut laajenemaan.

Näytön paikka Aarniolla oli vuonna 1986, kun huumepoliisi tutki huumeparoni Miika Kortekallionhttps://www.hs.fi/haku/?query=miika+kortekallion liigaa. Aarnio valittiin jutun päätutkijaksi ja Kortekallion kuulustelijaksi. Kortekallio päätyi vankilaan mutta myös Aar­nion alipäällystökurssin tutkielman aiheeksi.

Aarnion mukaan Kortekallion liigassa oli kaksi erityispiirrettä. Toinen niistä oli naisten suuri rooli. Aarnion mukaan Korte­kallio kiinnitti erityistä huomiota salakuljettajaksi valitun hen­kilön ulkonäköön eikä niinkään siihen, mitä tämä oli valmis tekemään.

”Kortekallion henkilökohtainen käyttäytyminen naisia kohtaan oli hyvin korrektia, joten naiset yleensä tekivät, mitä hän pyysi”, Aarnio kertoi.

Toinen erityispiirre oli sala­kuljetusten keskittäminen juhlapyhiin, kuten jouluksi ja pääsiäiseksi.

Onnistunut Kortekallio-tutkinta siivitti Aarnion vuonna 1987 Vuoden poliisiksi. Nyt tutkintaryhmä epäilee, että Aarnio olisi ottanut mallia Kortekallion tavasta johtaa huumebisnestä.

1990-luvun alussa Aarnio pääsi juuri ja juuri päällystökurssille poliisiopistoon. Sen hän kompuroi läpi. Aarniolla oli niin paljon ­poissa­oloja, että poliisiopistossa mietittiin vakavasti hänen potkimistaan ulos kurssilta.

Kahden lähteen mukaan opiston silloinen rehtori Raimo Jalava https://www.hs.fi/haku/?query=raimo+jalavaoli valmis erottamaan Aar­nion mutta pää saatiin kääntymään julkisuuskortilla. Jalavaa peloteltiin sillä, millaiset lööpit iltapäivälehdistö saisikaan revittyä siitä, että Vuoden poliisi oli reputtanut päällystökurssin.

Aarnio joutui puhutteluun ja sai todistuksen ajallaan. Vuosi myöhemmin, vuonna 1994, hänet nimitettiin komisarioksi.

Ensi töikseen Aarnio johti suuren salakuljetusvyyhdin tutkintaa. Hollannista oli tuotu Suomeen 364 kiloa hasista. Toinen salakuljetuksen järjestelijöistä oli espoolainen Keijo Vilhunenhttps://www.hs.fi/haku/?query=keijo+vilhunen. Hänestä tuli myöhemmin Aar­nion bisneskumppani.

Vuoden poliisin titteli ei jäänyt Aarnion ainoaksi palkinnoksi, vaan vuonna 1995 hänelle myönnettiin myös Poliisin ansioristi. Tunnustuksen mukaan Aarnion työpanos oli aina ollut erittäin vahva, jopa ratkaiseva, tutkinnan onnistumisen kannalta.

”Hän on tyypillinen itseoikeutettu toverijohtaja, jonka aseman hän on itse luonut ja jonka aseman myös hänen työtoverinsa ovat hyväksyneet. Hän tulee erinomaisesti toimeen sekä työtovereittensa että myös asiakkaitten kanssa”, palkintoperusteissa kuvailtiin Aarnion ansioita.

Toverijohtajasta tuli muutaman vuoden päästä virallinen johtaja.

”Helsingin huumepoliisille nimettiin pari viikkoa sitten johtajaksi mies, joka ei urallaan ole paljon muun kuin huume­rikollisuuden kanssa puuhannutkaan”, kuvaili Helsingin Sanomat Aarnion nimitystä elokuussa 1999.

Keisari Aarnio. Se on lempi­nimi, joka Aarniolle annettiin ­pian hänen valtakautensa alettua. Hän oli jo aiemmin alkanut kerätä ympärilleen omaa ho­viaan, sisäpiiriä. Aarnion klikin ympärillä oli ulkokehä ja sen ulkopuolella kaikki muut.

Useiden entisten alaisten mukaan Aarnion johtamiskulttuuriin kuului tiedon tarkka annostelu. Hän jakeli alaisilleen epämääräisiä käskyjä vaikkapa kiinniotoista tai takavarikoista, mutta he eivät saaneet tietää, miksi jotain piti tehdä ja mihin toimeksiannot liittyivät. Sitä ei kannattanut myöskään kysellä. Mitä vähemmän kyseli, sitä paremmin tuli toimeen Aarnion kanssa.

Alaisilleen Aarnio teki selväksi, kuka oli pomo. Jos jonkun toiminta ei miellyttänyt, Aarnio ei epäröinyt korottaa ääntään ja haukkua idiootiksi. Huutaminen ei kuitenkaan ollut Aarnion valttikortti. Aarnion tuttavapiiri on yksimielinen yhdestä asiasta: hänellä on ilmiömäinen kyky manipuloida ihmisiä.

”Aarnio puhui mustan valkoiseksi ja myi vaikka hiekkaa Saharaan”, kuvaili eräs entinen alainen.

Huumeyksikön tutkintamenetelmiä leimasi epämääräisyys. Erään entisen huumepoliisin mukaan toiminta oli pelkkää ”mustaa ja harmaata, valkoista ei näkynyt ollenkaan”.

Aarnion johdolla huumepoliisin pitkään kyteneet ongelmat keskusrikospoliisin (krp) kanssa pahenivat nopeasti. Vajaan kahden vuoden kuluttua Aarnion nimityksestä kriisi oli kärjistynyt niin, että poliisin ylijohto alkoi selvittää sitä.

Ylitarkastaja Keijo Suuripään https://www.hs.fi/haku/?query=keijo+suuripaanmuistioissa vuodelta 2001 todettiin, ettei Helsingin huumepoliisin yhteistyö muiden yksiköiden kanssa suju. Suuripäälle huumepoliisit sanoivat, ettei projektityöskentely sopinut heille.

”Keskeisin ongelma pääkaupunkiseudun huumetutkinnassa näyttää olevan Helsingin poliisilaitoksen suhtautuminen yhteistyöhön muiden yksiköiden kanssa. Yhteistyö ei näytä toimivan lainkaan”, Suuripää tiivisti.

Muistion mukaan Aarnio yritti aktiivisesti kampittaa muita ja estää yhteistyötä. Aarnion alaiset joutuivat esimerkiksi olemaan yhteydessä krp:hen ja muihin yksiköihin esimiehensä selän takana.

Yhteistyöongelmia yritettiin ratkoa vuosien ajan. Selvittelyt päättyivät, kun Aarniosta ja useista hänen alaisistaan aloitettiin joulukuussa 2007 esitutkinta epäillyistä virkarikoksista.

Kovalla paukkeella aloitettu ensimmäinen virkarikostutkinta päättyi vuosien päästä siihen, että kahden huumepoliisin ja yhden krp:n miehen todettiin syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Heitä ei kuitenkaan tuomittu rangaistukseen, koska teoista oli kulunut niin pitkä aika.

Poliisihallinnossa moni tulkitsi oikeuden päätösten tarkoittavan, että Aarnion yksikössä oli kaikki hyvin. Tätä päätökset ­eivät kuitenkaan tarkoittaneet, eikä poliisikaan näin päätellyt.

Nykyinen poliisijohtaja Tomi Vuorihttps://www.hs.fi/haku/?query=tomi+vuori luki kaikki virkarikos­tutkinnan paperit ja löysi paljon parannettavaa. Tietolähderekisteri puuttui, huumetutkinnan valvonta oli olematonta, lähiesimiehetkin valvoivat lepsusti, ja rivimiehillä oli asenneongelmia.

Vuoren havainnot ja paran­nusehdotukset eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään. Se kylvi isojen ongelmien siemenet.

”Poliisin ylijohdolla ja [Hel­singin silloisella poliisikomentajalla Jukka] Riikosella https://www.hs.fi/haku/?query=jukka%5D+riikosellaolisi ollut aikaa laittaa asiat kuntoon. Pahin tapahtui eli ei tehty yhtään mitään. Tietyntyyppiselle henkilölle se on merkki, että nyt tämä on sallittua – ja nythän tämä vasta onkin sallittua”, luonnehti yksi lähde.

Poliisihallinto heräsi syksyllä 2013 pahimpaan painajaiseensa.

Aarniota ei enää epäilty pelkästään sääntöjen venyttämisestä rosvojen narauttamiseksi. Hänen epäiltiin siirtyneen rikollisleiriin tekemään rahaa huumebisneksillä.

Poliisiorganisaatio teki Aar­nion tapauksessa kohtalokkaan virheen. Se keskittyi vuosikymmenien ajan ruokkimaan hänen narsistisia piirteitään sen sijaan että hänelle olisi asetettu rajat.

Aarnion ei tarvinnut olla läsnä päällystökurssin tunneilla kuten muiden, ja sama omien polkujen kulkeminen sai jatkua huume­poliisissa. Erivapaudet viestittivät Aarniolle, etteivät säännöt koskeneet häntä.

Omat säännöt veivät Aarnion laittomille teille, alamaailman yhteistyökumppaniksi.

Helsingin hovioikeus on jo tuominnut Aarnion kolmeksi vuodeksi vankeuteen seurantalaiteyhtiö Trevociin liittyvistä rikoksista. Aarnio oli järjestellyt yhtiölle rahoitusta yhdessä rikollisjärjestön pomon Keijo Vilhusen kanssa.

Joulun jälkeen Helsingin ­käräjäoikeus antaa päätöksensä Aarnion huumesyytteistä. Silloin saadaan arvio, kuinka syvällä alamaailmassa Aarnio on ollut.

Jutun kirjoittajat tekevät Aarniosta kirjaa Keisari Aarnio. HS julkaisee sen näillä näkymin helmikuussa.