Kotimaa    |   Essee

Poikkeuksellinen elämäntarina teki Mauno Koivistosta viimeisen suurmiehen – näin presidentti saateltiin hautaan

Presidentti Mauno Koiviston kuolema kosketti kaikkia suomalaisia. Myös presidentin hautajaisista tuli kansallinen muistitihentymä.


Kun kello on 12.59, viimeiset hautajaisvieraat astelevat Helsingin Tuomiokirkkoon: he ovat tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio. Kirkko on aivan täynnä.

Arkku lepää alttarin edessä. Sen päälle on aseteltu valtiolippu, jossa ristin keskellä on Suomen leijonavaakuna. Arkun eteen on asetettu presidentin kunniamerkit.

Urkuri Seppo Murto aloittaa Sibeliuksen Surusoiton, jonka Sibelius sävelsi ystävänsä Akseli Gallen-Kallelan hautajaisiin vuonna 1931.

Surusoitto soi nyt Suomen viimeisen suurmiehen hautajaisissa. Samanlaista tarinaa ei voi enää syntyä. Mauno Koiviston jälkeen kukaan ei enää yhdistä kansakuntaa samalla tavalla kuin hän teki.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Presidentti Mauno Henrik Koivisto menehtyi Meilahden sairaalassa 12. toukokuuta kello 21.15. Hän oli 93-vuotias.

Kun uutinen levisi tunti myöhemmin, kansakunta pysähtyi. Sosiaalisessa mediassa jaetut Manu-muistot loivat hetkeksi yhtenäiskulttuurin, jonka oli luultu jo kadonneen.

Joku oli lähettänyt Koivistolle lapsena kirjeen. Joku oli törmännyt häneen kadulla, joku raitiovaunussa. Niin monella oli oma Manu-tarinansa, ja aina se oli myönteinen.

Mauno Koivisto oli presidenttinä kaksi kautta 1982–1994. Sinä aikana Suomen asema maailmassa muuttui täysin.

Presidenttikautensa jälkeen Koivisto ehti elää yli 23 vuotta kansalaisten keskuudessa emerituspresidenttinä, arvokkaana mutta kansanomaisena hahmona, kuin meidän kaikkien yhteisenä isoisänä. Yhtä kauan kautensa jälkeen on presidenteistä elänyt vain K. J. Ståhlberg. Yksikään presidenteistä ei elänyt yhtä vanhaksi kuin Koivisto.

Sibeliuksen Surusoiton jälkeen Tuomiokirkon parvelta alkaa kuulua heleitä ääniä. Kirkon oma poikakuoro Cantores Minores laulaa Suomalaisen rukouksen eli virren 584. Siunaa ja varjele meitä, korkein, kädelläs.

Uuno Kailas kirjoitti tekstin itsenäisyyspäiväksi vuonna 1930. Mauno Koivisto oli juuri täyttänyt seitsemän vuotta. Hän oli samanikäinen kuin nuorimmat nyt parvella laulavista kuorolaisista.

Mauno Koiviston elämäntarina on kuin kiteytys suomalaisesta sitkeydestä, lahjakkuudesta ja luokkanoususta. Hän kasvoi köyhissä oloissa Turussa. Äiti kuoli aivoverenvuotoon, kun Mauno oli kymmenvuotias. Poika teki töitä auttaakseen yksinhuoltajaksi jäänyttä isäänsä Juhoa: leipomossa, kauppahallin juoksupoikana, auton apumiehenä. Sitten pommitehtaassa ja sahalla.

Syksyllä 1939 Mauno Koivisto täytti 16 vuotta ja talvisota syttyi. Koivisto tarjoutui vapaaehtoiseksi sammutustehtäviin.

Kun tieto rauhasta tavoitti suomalaiset 13. maaliskuuta 1940, soi radiossa Suomalainen rukous, jonka Taneli Kuusisto oli säveltänyt edellisenä vuonna ja joka juuri kuultiin kirkossa.

Vaivoissa näytä meille / kasvosi laupiaat.

Tuomiokirkon etupenkissä istuvat Mauno Koiviston lähimmät, puoliso Tellervo Koivisto ja tytär Assi Koivisto-Allonen miehensä Heikki Allosen ja tämän poikien kanssa.

He laskevat ensimmäisinä omat kukkatervehdyksensä.

Tellervo Koiviston kimpussa on punaisia ruusuja. Hän seisoo arkun äärellä hiljaa.

Näky on hätkähdyttävä. Niin tottuneita olemme siihen, että heitä on aina kaksi, Mauno ja Tellervo.

Seuraavaksi kukkansa laskee tytär Assi perheineen. Ja sitten valtiovallan edustajat: tasavallan presidentti Sauli Niinistö, presidentti Tarja Halonen, presidentti Martti Ahtisaari, eduskunta ja valtioneuvosto.

Kun puhemies Maria Lohela laskee eduskunnan seppeleen, kirkossa olevat kansanedustajat nousevat seisomaan penkeissään. Valtioneuvoston seppeleen laskee pääministeri Juha Sipilä. Ministerit seisovat omilla paikoillaan, kun Sipilä lukee muistosanat.

Suurin osa kukkatervehdyksistä on tuotu arkulle jo aamulla. Seppeleensä ovat laskeneet muun muassa diplomaattikunta, Sdp, Puolustusvoimat, ritarikunnat, Suomen Pankki, sotaveteraanien järjestöt sekä osasto Törnin perinnekilta.

Mauno Koivisto oli kansansuosikki jo kauan ennen presidenttikausiaan, mutta viimeisinä vuosina kuva hänestä syveni ja sai lisää sävyjä. Se johtui myös Tellervo Koivistosta, joka kertoi haastatteluissa ja elämäkerrassaan pariskunnan rakastumisesta ja yhteisistä vuosikymmenistä.

Tellervo Koivisto täytti tammikuun alussa 88 vuotta. Viime vuosina hän oli Alzheimerin tautiin sairastuneen miehensä omaishoitaja.

Vielä itsenäisyyspäivänä 2016 Koivistot osallistuivat yhdessä juhlajumalanpalvelukseen tässä samassa kirkossa, jonka alttarilla on nyt Mauno Koiviston arkku.

Rakkaus on läsnä myös siunaustilaisuudessa. Siihen viittaavat puheissaan niin tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuin Koiviston siunaava Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen.

”Olemme tässä kirkossa koolla yhdessä koko Suomen kansan kanssa”, piispa Huovinen sanoo.

Siltä se tosiaan tuntuu. Kirkossa on viitisensataa saattajaa ja kirkon ulkopuolella kymmeniätuhansia kansalaisia, jotka ovat tulleet seuraamaan presidenttinsä viimeistä matkaa. Televisiosta ja tietokoneiden ruudulta hautajaisia seuraavat lukemattomat suomalaiset joka puolella maata.


Piispa Huovinen puhuu Koiviston suurista käsistä. Ne olivat timpurin kädet, joista tuli vaikuttajan ja tohtorin kädet. Ne olivat rauhan kädet, Huovinen sanoo ja kertoo tarinan:

Vielä tämän vuoden puolella joukko Koiviston vanhoja lentopallotovereita oli käynyt tapaamassa pelikaveriaan. Koivisto oli muistellut sodanaikaista tapausta, jossa hänen tehtäväkseen oli annettu kahden vangin saattaminen. Vastaan tulleet suomalaiset sotilaat olivat alkaneet kolhia vankeja, jolloin Koivisto oli suuttunut ja sanonut: ”Älkää koskeko näihin miehiin, he ovat minun vankejani, he ovat minun veljiäni.”

Huovinen on liikuttunut. Hän tunsi Koiviston. Hän puhuu presidentistä ystävänä, isänä, puolisona.

”Puolisot olivat toisilleen maailman tärkeimmät ihmiset. Heidän liittonsa on voinut olla esikuvana monelle suomalaiselle avioliitolle. Rakkaus oli arkista ja arvostavaa, huumorin sävyttämää, eleetöntä”, Huovinen sanoo.

Kun piispa on siunannut presidentin, parvella alkaa kuulua suomalaisille tuttu baritoni.

Professori Jorma Hynninen laulaa yhdessä Cantores Minores -kuoron kanssa Veteraanin iltahuudon, Kalervo Hämäläisen säveltämän ja sanoittaman laulun, josta on tullut viime vuosikymmeninä tärkeä osa veteraanien hautajaisia.

Itsenäisyyspäivän Linnan juhlissa vuonna 2015 koettiin liikuttava hetki, kun sotaveteraanit esittivät 95-vuotiaan Armas Ilvon johdolla saman laulun tasavallan presidentti Niinistölle ja rouva Jenni Haukiolle.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!

Tämä sama kirkko on todistanut monet Suomen historian merkkihetket. Suurmiesten hautajaisia, juhlajumalanpalveluksia, surumessuja. Kesällä 1917 anarkistit valtasivat kirkon. Jatkosodassa sen viereen osui pommi.

Koivisto on ainoa Suomen presidentti, joka palveli rintamalla rivimiehenä. Mannerheim oli toki sodassa, mutta kovin toisenlaisissa tehtävissä.

Sotavuosina Mauno Koivisto turvasi uskoonsa. Kesällä 1944 elettiin jatkosodan kohtalonhetkiä, ja Koivisto kirjoitti rintamalta isälleen Juholle: ”Minulla ei ole enää muuta kuin vaatteet ylläni, Raamattu ja muonaa repussa.”

Suomi selvisi. Mauno Koivisto palasi rintamalta kotiin.

”Kun on ollut mukana pelissä, jossa oma henki on panoksena, niin kaikki muut pelit ovat sen kokemuksen jälkeen pieniä”, hän luonnehti kirjeessään. Sota oli vaikuttanut syvästi hänen elämänkatsomukseensa.

Edellisiä kirjeen sanoja tasavallan presidentti Sauli Niinistö siteeraa omassa muistopuheessaan Tuomiokirkossa.

Sotien jälkeen Koivisto suuntasi tarmonsa opiskeluun, itsensä sivistämiseen. ”Kun henki oli tallella, niin kaikki mahdollisuudet olivat avoinna”, hän totesi.

Hän teki ensin kirvesmiehen töitä ja meni sitten töihin satamaan. Samalla hän luki ylioppilaaksi, jatkoi yliopistoon ja väitteli lopulta vuonna 1956 tohtoriksi sosiaalisista suhteista Turun satamassa.

Tuomiokirkossa tasavallan presidentti Niinistö käy läpi Koiviston vaiheita. Lopulta hän kuvaa dramaattisia hetkiä vuonna 1981, jolloin valta vaihtui Suomessa.

Pääministeri Koiviston hallitusta yritettiin kammeta syrjään, mutta Koivisto ei siihen suostunut. Hän totesi: ”Hallituksella on aikaa niin paljon kuin eduskunta sitä hallitukselle suo.”

Koivisto asettui siis parlamentarismin puolelle, ja samalla linjalla hän jatkoi presidenttinä. Hän vähensi presidentin valtaoikeuksia ja vahvisti eduskunnan valtaa. Sen sanoo myös Niinistö:

”Koiviston tasavalta oli siis ainakin toisenlainen tasavalta. Eikä sellainenkaan ajatus, että silloin alkoi Suomen toinen tasavalta, ole ollenkaan kaukana.”

Ajatuksessa on Niinistön tapainen ilmaus, mutta hänen ideansa on kirkas. Suomen toinen tasavalta alkoi Mauno Koivistosta. Koivisto palautti Suomen normaalin demokratian sen jälkeen kun Urho Kekkonen oli valittu ensin poikkeuslailla ja sitten vuonna 1978 vaaleissa, joissa Kekkosella ei ollut yhtään vakavasti otettavaa vastaehdokasta.

Kun presidentti Kekkonen haudattiin syyskuussa 1986, Koivisto oli samassa asemassa kuin Niinistö nyt. Koivisto sanoi silloin muistopuheessaan: ”Urho Kekkonen oli enemmän kuin oman aikakautensa mies.”

Nyt Niinistö sanoo Koivistosta: ”Tällaista vaikutusta omaan kansaansa voi vahvistaa vain henkilö, joka ei ole pelkästään suuri valtiomies, vaan myös ja ennen kaikkea suuri ihminen.”

Siunaustilaisuuden päätteeksi Cantores Minores laulaa Sibeliuksen Finlandia-hymnin.

Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa.

Seppeleitä kantavat kadetit hakevat kukkatervehdykset arkun luota. Lippuvartio siirtyy alttarilta keskikäytävälle.

Koivisto on entinen presidentti mutta myös entinen ylipäällikkö. Hänen hautajaisissaan arkkua kantavat kenraalit ja amiraalit, jotka ovat nyt palveluksessa. Kahdeksan kantajan joukossa ovat Maavoimien, Ilmavoimien ja Merivoimien komentajat. Arkun edessä kulkevat Puolustusvoimain komentaja kenraali Jarmo Lindberg ja Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen.

Sitten kirkossa kumahtavat patarummun dramaattiset iskut. Ne ovat kuin kansakunnan sydämenlyöntejä. Tum. Tum. Tum.

Kaartin soittokunta aloittaa Narvan marssin. Se kuullaan aina suurmiesten hautajaisissa, myös silloin kun Kekkosta ja Mannerheimiä vietiin haudan lepoon.

Koiviston arkku kannetaan ulos Unioninkadun puolella sijaitsevasta ovesta.

Ovea vartioivat kolmen apostolin, Tuomaan, Pietarin ja Simon Kiivailijan, sinkkipatsaat. Simonilla, puunhakkaajien, nahkurien ja kutojien suojeluspyhimyksellä, on käsissään saha.

Se sopii timpurin hautajaisiin ja Koiviston elämään. Hänen isänsä oli työskennellyt laivapuuseppänä. Sodan jälkeen Koivisto työskenteli kirvesmiehenä ja kirjoitti Puumies-nimimerkillä pakinoita Sosialisti-lehteen.

Sosialistin päätoimittajana oli siihen aikaan Rafael Paasio. Parikymmentä vuotta myöhemmin Paasio teki Koivistosta valtiovarainministerin. Hautajaisissa on paikalla myös Paasion poika Pertti Paasio.


Kun arkku kannetaan ulos, kirkonkellot alkavat soida kaikkialla kaupungissa. Ne soivat luterilaisissa, katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa koko surusaaton ajan.

Narvan marssi soi.

Arkku nostetaan autoon. Surusaatto lähtee liikkeelle. Edessä kulkee aluksi kaksi ratsupoliisia.

Saattue pysähtyy Valtioneuvoston linnan edessä Senaatintorilla. Torille on kokoontunut tuhansia ihmisiä. Sitten surusaatto pysähtyy Suomen Pankin edessä Snellmaninkadulla.

Pankin edustalla seisoo J. V. Snellmanin pronssista valettu patsas, jonka Emil Wikström suunnitteli. Sen jalustassa näkyvät edelleen helmikuussa 1944 Helsingin suurpommituksissa syntyneet vauriot.

Snellman oli filosofi ja valtiomies, joka korosti oman kielen merkitystä. Hän rakensi kansallisvaltiota ja toteutti rahauudistuksen, jonka seurauksena Suomi sai oman rahayksikkönsä, markan.

Runsaat sata vuotta Snellmanin jälkeen Mauno Koivisto oli rahapolitiikan keskeinen päättäjä valtiovarainministerinä, Suomen Pankin pääjohtajana ja pääministerinä. Vielä presidenttinäkin Koivisto ajoi vahvan markan politiikkaa ja vastusti devalvaatioita. Koivisto kuoli Snellmanin päivänä.

Vuonna 1968 Koivisto valittiin Suomen Pankin pääjohtajaksi, mutta hän ehti olla siinä toimessa vain hetken ennen kuin presidentti Kekkonen nimitti hänet pääministeriksi. 1970-luvulla hän palasi pankkiin kasvamaan korkoa, kuten sanotaan.

Suomen Pankki oli hänelle tärkeä paikka. Koivisto kävi pankissa viimeisen kerran joulukuussa 2016 entisten johtokunnan jäsenten joululounaalla. Nykyinen pääjohtaja ja Koiviston ystävä Erkki Liikanen kertoi Facebookissa, että lounaskeskustelu kosketteli laajoja aiheita, Venäjää ja Eurooppaa, mutta myös nuoruutta, kotia ja uskontoa.

Koivisto oli tuolloin muistellut myös isäänsä Juhoa, joka saarnasi maailman synnystä ja maailmanlopusta. Koivisto oli lounaalla miettinyt, milloin hän oli lakannut ajattelemasta maailmanloppua: ”Kyllä se oli silloin, kun minä Tellervon tapasin.”

Saattue pysähtyy Presidentinlinnan edessä minuutiksi.

Tämän talon parvekkeella Koivistot tervehtivät kansalaisia valtiovieraiden kanssa.

Mauno Koivisto oli kansan suosikki. Hän oli myös mediapoliitikko, joka oli tietoinen imagostaan. ”Minä olen julkisen sanan luomus. Julkinen sanahan minut on tähän tehtävään nostanut”, Koivisto sanoi tv-haastattelussa vuonna 1984.

Koiviston tyyli vetosi kansalaisiin. Hän ei mielistellyt eikä kosiskellut. Hänen otsakiehkuransa ja charminsa tulivat kuvaputken läpi kotisohville ja vetosivat niin naisiin kuin miehiin.

Koivisto sutkautteli ja väläytteli varsinaissuomalaista huumoriaan, jossa itseironialla oli keskeinen rooli.

Nyt tuhannet ihmiset odottavat häntä Pohjoisesplanadin varressa kännykkäkamerat valmiina.


Mauno Koiviston uran dramaattisimmat vaiheet osuivat hänen toiselle presidenttikaudelleen. Kun Neuvostoliitto alkoi hajota syksyllä 1991, Suomi käänsi Koiviston johdolla nopeasti kurssia. Suomi irtautui yya-sopimuksesta ja Pariisin rauhansopimuksen rajoitteista ja alkoi etsiä yhteyttä länteen.

Kun Koivisto puhui viimeistä kertaa presidenttinä eduskunnalle 1. maaliskuuta 1994, Suomi oli juuri jättänyt jäsenhakemuksensa Euroopan yhteisöön.

Puheessaan Koivisto sanoi: ”Maallemme oli ilmeisesti tarpeen toisen maailmansodan jälkeen vetäytyä kuoreensa ja vasta maailmantilanteen normalisoiduttua pyrkiä mukaan sinne, missä kohtalomme kannalta tärkeät päätökset tehdään.”

Suomen kohtalosta päätettiin nyt lännessä.

Samaan aikaan Suomi oli ajautunut syvään lamaan. Vaikka Koivisto oli siirtänyt valtaa eduskunnalle, hän vaikutti taustalla sekä sisäpolitiikassa että talouspolitiikassa. Koivisto pelkäsi, että taloudellisesta kriisistä tulisi myös poliittinen kriisi. Hän ilmoitti ”puolustavansa hallitusta sitä itseään vastaan”. Koiviston talouspoliittista ajattelua kritisoitiin, mutta hän näki tehtäväkseen valitun linjan lujittamisen.

Koiviston kauden jälkeen Suomi nousi lamasta ja vaurastui. Koivistollakin oli varmasti Nokian kännykkä.

Nyt hänen arkkunsa lipuu saattueen mukana pitkin Helsingin prameinta katua, jonka varrella on luksuskauppoja, ravintoloita ja hieno hotelli.

Saattue saapuu Hietaniemen hautausmaalle. Kaartin soittokunta alkaa taas soittaa Narvan marssia.

Arkku on nyt nostettu autosta pyörillä kulkevalle alustalle. Sitä työntävät adjutantit, jotka palvelivat Koivistoa hänen presidenttikaudellaan. Hekin ovat jo veteraani-iässä.

Kolmekymmentä kadettia odottaa kappelin pihassa. Kun arkku tulee kaariportista hautausmaan puolelle, kadetit tekevät kunniaa. Presidentin miehet saattavat hitaasti askeltaen Koivistoa kohti hautaa.

Presidentti haudataan kortteliin numero 25. Se on aivan hautausmaan kappelin vieressä. Korttelia vartioi Emil Wikströmin suunnittelema patsas, jossa mieshahmo seisoo paaden päällä kädet puuskassa. Veistoksen nimi on Mies hiljentyneenä ikuisuuden edessä.

Tätä korttelia on kutsuttu myös ”sotasyyllisten alueeksi”. Tänne on haudattu sotasyyllisinä tuomituista presidentti Risto Rytin lisäksi Väinö Tanner, Tyko Reinikka, suurlähettiläs T. M. Kivimäki sekä jatkosodan pääministerit Jukka Rangell ja Edwin Linkomies.

Mauno Koiviston hautapaikka on koko hautausmaan juhlavin. Tämä on suomalaisten suurmiesten pyhäkkö, pienen pohjoisen tasavallan Pantheon, johon on haudattu entisiä presidenttejä ja pääministereitä. Mauno Koivisto oli sekä pääministeri että presidentti – aivan kuten Risto Ryti ja Urho Kekkonen, joiden väliin Koivisto haudataan.

Aivan lähellä ovat myös Koiviston tärkeiden työtoverien, entisten pääministerin Kalevi Sorsan ja Harri Holkerin haudat.

Kolme presidenttiä ovat rivissä. Ryti oli talvisodan pääministeri ja jatkosodan vaikeiden vuosien presidentti. Kekkosen johtama Suomi rakensi uudet idänsuhteet ja luovi kylmän sodan linjojen välissä.

Sitten tuli Koivisto ja rakensi toisen tasavallan.


Haudan lähelle on pääsy vain omaisilla, valtiojohdolla, sotilailla, Ylioppilaskunnan Laulajilla ja muutamilla median edustajilla.

Koiviston kunniamerkkien kantajat kulkevat arkun edellä, sitten piispa Huovinen ja Tuomiokirkon pääsuntio Petri Oittinen. Arkun perässä kävelevät lähiomaiset, Tellervo ja Assi Koivisto-Allonen sekä tämän puoliso Heikki Allonen.

Katse eteenpäin. Olalle vie. Komennot kuuluvat, kun arkku on pysähtynyt haudan luo.

Ylioppilaskunnan Laulajat veisaavat virren 377. Sun haltuus rakas isäni.

Sitten puhuu piispa Huovinen.

”Anna meille elävä toivo. Vie meidät ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään”, Huovinen sanoo arkun äärellä.


Rukouksen jälkeen kadetit ottavat arkun päältä valtiolipun ja taittelevat sen niin, että päälle jää vain Suomen leijona.

Tellervo Koivisto kääntyy katsomaan, kun kadetit vievät lipun pois. Hänellä on kädessään yksi punainen ruusu.

Koiviston entiset adjutantit nostavat liinat harteilleen ja kantavat puuarkkua kohti hautaa.

Mauno Koiviston elämänkaari ulottui itsenäisyyden varhaisvuosista EU-Suomeen ja toukokuuhun 2017. Hän oli mukana Suomen historian saumakohdissa. Ankarina sotavuosina, jälleenrakennuksen vuosikymmeninä, presidenttinä kylmän sodan päättyessä.

Eteen vie, kuuluu komento taustalta.

Sitten adjutantit alkavat hitaasti laskea arkkua hautaan.

Porilaisten marssi soi. Kadetit tekevät kunniaa. Linnut visertävät ja Länsiväylä humisee taustalla.

Sotilaat poistuvat haudalta. Tellervo Koivisto pitää vasemmassa kädessään punaista ruusua. Hänessä vasemmassa nimettömässään on yhä vihkisormus.

Tellervo astuu miehensä ja Assi isänsä haudalle.

Tellervo heittää hautaan ruusun.

Ylioppilaskunnan laulajat esittää Oi, kallis Suomenmaan.

Oi, Suomi synnyinmaa / suo helmahas’ sun poikasi onnellisna nukahtaa.

Presidentti Mauno Henrik Koivisto on saatettu viimeiseen lepoon.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Mauno Koiviston hautajaiset

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      ”Ongelmista ykkönen on viina, kakkonen on viina ja kolmonen on viina” – Ensihoidon eläköityvä vastuulääkäri Teuvo Määttä on nähnyt Helsingin pimeän puolen

    2. 2

      ”Luontainen taipumus” – Äiti teki itsemurhan, ja kun Sari Järn halusi ymmärtää miksi, paljastui suvun synkkä historia

      Tilaajille
    3. 3

      Vihreiden kannatus laski edelleen – perus­suomalaisille saman verran nousua

    4. 4

      Mikä ihme saa amerikkalaiset luulemaan, että he säästyvät hirmu­myrskyjen tuhoilta? Vastauksia on ainakin kolme

    5. 5

      ”Ihmisroskana” esitetty asunnoton alkoholisti Markku Korhonen ahdistui ja suuttui niin, että teki rikos­ilmoituksen – entinen yrittäjä auttoi pitkään muita, mutta päätyi itse sillan alle

    6. 6

      Alkoholisti on työpaikan musta lammas – pidin päiväkirjaa juomisistani, mutta valehtelin itselleni

    7. 7

      Orpo myönsi, että käytettävissä olevat tulot alenevat kolmas­osalla suomalaisista – Heinäluoma riemastui myönnytyksestä

    8. 8

      Kuninkaan haave oli maailman korkein torni, jossa Koneen hissit sinkoavat ihastelijat yli 660 metriin – tulos on puoli­valmis ranka

      Tilaajille
    9. 9

      Rakkaus hiipui muttei kuollut – Näin elvytät väljähtäneen parisuhteen ja rakastut kumppaniisi uudelleen

      Tilaajille
    10. 10

      Teinityttöjen jengi terrorisoi muita nuoria Espoon kauppakeskuksissa – 13-vuotiaan tytön hiukset sytytettiin tuleen, sivustaseuraajat hurrasivat päähän osuneelle potkulle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ihmisroskana” esitetty asunnoton alkoholisti Markku Korhonen ahdistui ja suuttui niin, että teki rikos­ilmoituksen – entinen yrittäjä auttoi pitkään muita, mutta päätyi itse sillan alle

    2. 2

      Emilia Machucan auto hyytyi liikennevaloihin Espoon Olarissa – Muista autoista mulkoiltiin aggressiivisesti, mutta sitten paikalle kaarsi tyttö mopoautolla

    3. 3

      Teinityttöjen jengi terrorisoi muita nuoria Espoon kauppakeskuksissa – 13-vuotiaan tytön hiukset sytytettiin tuleen, sivustaseuraajat hurrasivat päähän osuneelle potkulle

    4. 4

      Rakkaus hiipui muttei kuollut – Näin elvytät väljähtäneen parisuhteen ja rakastut kumppaniisi uudelleen

      Tilaajille
    5. 5

      Pikkupojan hampaat reikiintyivät ikenen tasolle – äiti tuomittiin ehdolliseen vankeuteen lapsensa hammashoidon laiminlyönnistä

    6. 6

      Kuka tämän suunnitteli? Arvotalon umpiseinään on puhkaistu yksinäinen ikkuna, taustalla ”jännittävä ja traaginen” tarina

    7. 7

      Jos seksin määrästä tulee suhteessa riitaa, kannattaa katsoa, ovatko muut asiat kunnossa

    8. 8

      Orpo myönsi, että käytettävissä olevat tulot alenevat kolmas­osalla suomalaisista – Heinäluoma riemastui myönnytyksestä

    9. 9

      Kammottava näky odotti Rautatientorin käymälässä: Ulostetta, huumeneuloja ja verisiä papereita pitkin poikin

    10. 10

      Syyrian ilmapuolustus ampui alas venäläisen tiedustelukoneen, Putinin mukaan kyse oli onnettomasta tapahtumaketjusta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ihmisroskana” esitetty asunnoton alkoholisti Markku Korhonen ahdistui ja suuttui niin, että teki rikos­ilmoituksen – entinen yrittäjä auttoi pitkään muita, mutta päätyi itse sillan alle

    2. 2

      Auschwitziin matkanneet Kallion lukiolaiset kokivat Suomi-häpeää krakovalaisessa juutalaisravintolassa: ”Minun oli pakko mennä kysymään heiltä, että ymmärrättekö te yhtään, mitä teette”

    3. 3

      Mies havahtui hetkeksi hereille vesipuisto Serenassa, mutta jatkoi juhlintaa vielä viikon ympäri Etelä-Suomea – Lopulta mies tajusi rahoittaneensa 10–15 hengen elostelua 12 000 eurolla

    4. 4

      Tytti Peltosen palkka on niin pieni, että se on käytetty kaksi viikkoa ennen tilipäivää – Suomessa on kymmeniätuhansia työssäkäyviä köyhiä

      Tilaajille
    5. 5

      Virpi oli luokan priimus ja lääkäriperheen kultahippu – Hänestä tuli kirurgi, joka leikkasi potilaita lääkehuuruissa ja joutui lopulta vankilaan

      Tilaajille
    6. 6

      Helsinkiläisnaisen auto saarrettiin traktorilla Nuuksiossa – ”Espoon sumputtaja” Lucas Heimsch perheineen kertoo nyt, mikä kaupunkilaisten käytöksessä mättää

    7. 7

      Espoolainen oppilas kuoli saatuaan sairaus­kohtauksen liikunta­tunnilla, jolla tehtiin piip-testiä – Testistä on annettu tarkat ohjeet kouluille, sanoo sivistys­toimen johtaja

    8. 8

      Serena Williams -pilapiirroksesta rasismisyytöksiä saanut lehti iskee takaisin kansikuvallaan: ”Tervetuloa poliittisesti korrektiin maailmaan”

    9. 9

      ”Ihmiset eivät osaa nukkua, ovat superkireitä ja yli- tai alipainoisia”, sanoo joogaopettaja, joka uupui itsekin – Sitten hän löysi ratkaisun ja näyttää nyt kolme helppoa palauttavaa liikettä

    10. 10

      Kohufinaalin voittanut Naomi Osaka paljasti, mitä Serena Williams sanoi hänelle yleisön buuausten aikana

    11. Näytä lisää